Alakerran WC:n rakentelua

Alakerran WC ei ole koolla pilattu, ja tämän takia koitimme etukäteen etsiä netistä jotain ideaa, että minkälaisen siitä tekisimme. Valkoiset tai harmaat laatat eivät oikein iskeneet, joten onneksi löytyi kuvia pienistäkin mustista vessoista. Tuo allaoleva kuva varsinkin toimi innoittajana, tosin hopea korvattuna kullalla.

Ideakuva jostain netin syövereistä

Ensimmäisenä haasteena oli löytää sopivat seinälaatat. Ideakuvassa seinä taitaa olla huoneen kulmista päätellen vain tapettia, mutta tuo pieni valkoinen pala joka kulmassa oli sen verran hauskan näköinen, että sellaista laattaa alettiin metsästämään. Noh, kyllähän tuon tyylisiä löytyy, mutta isompi laatta oli aina valkoinen, eikä niiden mittasuhteetkaan olleet lähelläkään tuota ideakuvaa. Seuraava vaihtoehto oli etsiä musta salmiakkilaatta, josta voisi itse leikata kulmat niin, että risteyskohtiin sopisi kullanvärinen mosaiikkinappula. Salmiakkilaattoja ei vain meinannut löytyä, ennen kuin sain ahaa-elämyksen, ja tajusin, että se vähän joka paikassa näkyvä psykedeelinen kuutioladonta olikin tehty salmiakkilaatoilla :-D Kiiltävät, mustat Equipe Rhombus Black 15,2 x 26,3 -laatat tuli ostettua Laattaleevistä ilman, että olisimme etukäteen niitä livenä missään nähneet.

Lattialaatta puolestaan oli helppo löytää, kun näimme Laattaleevissä Pietra Lavican Gryphea -laatan. Se on puolihiottu puristelaatta, jossa on upeasti kiiltäviä kohtia. Tätä tuli hommattua samassa 10x10 -koossa myös saunan, pesu- ja kodinhoitohuoneen sekä yläkerran kylpyhuoneen lattioihin ja 60x60 -koossa eteisen ja arkieteisen lattiaan sekä 30x60 -koossa pesuhuoneen seiniin. Varsinaista laattarakkautta :-D

Juha ihailee lattialaattaa

Jossain vaiheessa Juha luopui kokeilemattakin siitä kulmien leikkauksesta, ja salmiakkilaatat ladottiin sellaisenaan seinään. Ihan hyvä näin, sillä ei tuo laatoitus noinkaan helpoimmasta päästä ollut...

Seinän laatoitus hyvällä mallilla

Mustat laatat vaativat tietysti valkoisen sauman

Kiiltoa löytyy :-D

Suunnitelmissa oli laittaa 120 cm pitkän allaskaapin toiselle puolelle korkea, kapea kaappi, mutta se todettiin tarpeettomaksi. Pesualtaaksi etsittiin sellaista, jossa altaan etu- ja takareunat ovat suorat, allas syvenee sivuilta tasaisesti, ja molemmilla puolilla olisi vielä laskutilaakin. Lopulta sopiva löytyi Ikeasta, keraaminen Odensvik-allas / Godmorgon-kaapisto -yhdistelmä.

WC-istuimen kriteereinä oli huuhtelukaulukseton malli, mahdollisimman vähän pölyä keräävä jalka ja pehmeästi sulkeutuva istuinkansi. Seinä-WC malleja meille kovasti koitettiin kaupata, mutta minusta se olisi pitänyt osata valita jo rakennusvaiheessa, jotta mekanismin olisi saanut seinän sisään piiloon. Muutenhan kotelointi olisi vienyt tilaa, ja vessaan olisi tullut yksi turha pölynkerääjätaso lisää. Spekseihin sopiva Laufenin Pro N istuin (jossa oli vielä bonuksena korotettu istuinkorkeus) löytyi Taloosi-sivustolta, ja eikun tilaamaan niitä 2 kpl. Tuotteet tulivat pihalle jo seuraavana päivänä, näin nopeaa toimitusta ei ole ikinä ollut. Ainoa ongelma oli, että mukana oli väärät kannet, eli niistä puuttui soft close -toiminto. Reklamaatioon vastattiin nopeasti, ja minulle laitettiin tulemaan oikeat kannet. Itse istuimet olivat tulleet muoviin käärittyinä kuormalavoissa, ja niissä oli kiinni vain muutama pahvi, joita emme olleet vielä poistaneet (kun ei niitä vielä ollut tarkoitus asentaa). Juhaa alkoi kuitenkin hieman epäilyttää, joten hän päätti tarkistaa, että eihän pytyissä vain ole huuhtelukaulusta. Ja tadaa - olihan niissä, sillä sivuston kuvaustekstiin, jonka perusteella valinnan tein, oli vahingossa päätynyt eri mallin esittelyteksti :-D Onneksi asiakaspalvelu pelasi erinomaisesti, ja saimme palautettua väärät pytyt ja tilalle Kompas-mallin (joka tosin oli matalampi) niillä soft close -kansilla.

Allaskaappi kiinnitettynä ja WC-istuin mallattuna oikealle paikalleen

WC:ssä täytyy tietysti olla myös peili. Eikä mikä tahansa peili vaan valopeili, sillä kasvoja vasten tuleva kohtisuora valo pienentää ryppyjä :'-D Massiiviset ja vanhat (taulun)kehykset peiliin löytyivät Lahden antiikkitukusta, josta on vuosien varrella tullut ostettua yhtä jos toista upeaa huonekalua :-) Kehykset ovat osittain vähän kuluneet niinkuin pitääkin, sillä meistä vanhoissa esineissä kuuluu näkyä aika. Juha leikkasi yhdestä tarpeettomasta peilistä sopivankokoisen palan, ja hiekkapuhalsi reunat, jotta niistä näkyy valo läpi. Valaistuksesta huolehtii led-nauha ja Ikean virtalähde.

Vanhat taulunkehykset, kuva Lahden antiikkitukulta saatu

Valmis valopeili. Painava kuin mikä :-D

Sitten alkoi hanan etsintä. Kullan/messingin värisiä hanoja kyllä löytyy, mutta valikoima supistuu muutamaan rumaan ja/tai huippukalliiseen, jos siihen haluaa bideen mukaan. Ulkomailta WC-hana+bidee -yhdistelmää on yhtä mahdotonta löytää kuin keittiöhanaa mekaanisella astianpesukoneliitännällä. Damixan omilta nettisivuilta löytyi lopulta kivan näköinen hana bideellä, ja jonka esittelytekstissä luvattiin sitä saatavan myös messingin värisenä. Jes! Ankarasta googlailusta huolimatta hanaa ei kuitenkaan löytynyt mistään myynnistä, joten eikun kyselyä Damixalle. Ja vastaus oli, että hanan olisi kyllä saanut messinkisenä, mutta versiota missä on mukana bidee tehdään pelkästään kromisena. Tässä vaiheessa mietittiin jo sopivan hanan "tuhoamista", eli mitenkä siitä saisi itse kromipinnoitteen poistettua, sillä messinkiähän se sisus olisi. Onneksi kuitenkin mieleen tulivat autoharrastajat, jotka noita kromiosia maalaavat. Ja työkaverin kautta löytyi Hautakoski, joka päällysti hanamme ja bideen kullanvärisillä pinnoitteella ja lakkakerroksilla :-D

Damixan hana päällystettynä. Kuva Hautakoskelta saatu.

Myös bidee vaihtoi väriä. Kuva Hautakoskelta saatu.

Hana ja kehykset sopivat nätisti yhteen =)

Ja mitäpä olisi huone ilman koristeellisia listoja. Olin aina kuvitellut, että ne hienot, korkeat kattolistat ja rosetit ovat kipsisiä, mutta Juha valisti minua, että styroksista tai polyuretaanistahan ne nykyään tehdään. Noh, aloin etsimään sopivia listoja netistä, ja satuinkin sen sijaan löytämään Kipsilista-yrityksen, josta saa aitoja, käsintehtyjä kipsilistoja. Ja se sijaitsi vielä lähistöllä, eli Korpilahdella. Koska sivustolta ei nähnyt hintoja suhtauduin tähän vähän skeptisesti, mutta Juha tilasi meille hinnaston. Ja yllätys oli suuri, kun huomasimme, miten edullisia tuotteet olivat :-) Alakertaan meille sitten tuleekin kaikkialle kipsiset listat ja rosetit.

Asennuksen teimme itse, sillä Juha halusi laittaa katonrajaan led-nauhan kiertämään tunnelmavaloksi. Katossa on ensin u-mallinen alumiinikouru, johonka led-nauha kiinnitetään. Sen alle kiinnitetään kipsilista. Enemmänhän nuo työtä vaativat kuin normaalit listat, sillä niitä pitää maalata ja kitata ja hioa ja seinäänkin asentaa kiinnitysrimat, mutta kyllähän nuo sen väärti ovat :-)

Valolista paikoillaan

Juha asentamassa kipsilistaa

Katossa asennettuna rosetti

Keittiön kasausta

No niin, eiköhän olisi taas syytä löytää aikaa päivittää talokuulumisia, varsinkin kun nämä tulevat kuvat on otettu jo viime vuoden loppupuolella :'-D Lopullisen keittiön pohjakuva ja muut höpinät löytyvät aiemmasta postauksesta.

Keittiön lattiaan tuli hiiltyneen puun näköistä Okinawan Carbon ~120 x 20 cm laattaa. Laatoissa on syviä uurteita, joten se ei ehkä ollut ihan järkevin valinta keittiöön. Ulkonäkö kuitenkin vei voiton, sillä tuon laatan nähtyä oli aika turha yrittää löytää tilalle mitään muutakaan. Uurteista johtuen laatta myös söi kivasti saumauslaastia, niitä puhdistellessa sain myöhemmin kulumaan vähintään kolme iäisyyttä ja pari tuntia päälle.

Laatoittajan selfie

Sitten Juha pääsi vihdoin kokoamaan aikuisten Lego-palikoita, eli Ikean kaappeja. Kaapit ripustetaan seinälle kiskon varaan, mikä on erittäin kätevä ratkaisu.

Yläkaappien rungot ovat valkoiset...

... ja alakaappien mustat

Valoa keittiöön tulee riittämiin. Yläkaapeissa on kaikissa katossa himmennettävät, pyöreät led-lamput ja alimman rivin kaappien alla kiertää led-valolistat. Yläkaappeihin tulee lasihyllyt, joten ne eivät estä kaappien valojen kulkua. Pyöreiden led-lamppujen asennukseen oli kaksi mahdollisuutta. Lamppu voidaan jättää pinta-asennetuksi, jolloin sille menevä johto olisi jäänyt kaapin kattoon sisäpuolelle näkymään, tai sitten sille voi porata reiän, jonne led-valo upotetaan. Päädyimme tietysti tekemään reiän, mikä ei ollutkaan ihan helppo juttu. Ohjeissa käskettiin käyttämään 63 mm:n / 2,5 tuuman kuppiterää, mutta eihän sellaista mistään löytynyt. Kysyimme apua Ikean keittiöosastoltakin, mutta sielläkin kaikki lamput oli asennettu pinta-asennuksena. Lopulta Juha teki reiät 64 mm:n terällä, ja ihan OK on lamput silläkin pysyneet kiinni. 

Ilman valoa yläkaapit näyttävät mustilta, ja valon kanssa valkoisilta

Yläkaappien kulmahyllyissä on molemmissa pyörivät karusellit

Alakaapit ovat kaikki laatikoita, joissa on suuressa osassa myös sisälaatikot. Kulmakaapeissa on toisessa normaali ja toisessa ulosvedettävä karuselli.

Valetut kvartsitasot ovat paikoillaan ja peitetty suojapahvein. Astianpesukoneen peitelevy puuttuu vielä

Ikkunan vasemmanpuoleisesta kulmasta löytyvät mikroaalto/kiertoilmauuni yllä sekä höyryuuni alla

Jääkaappipakastimet suht oikeilla paikoillaan.

Saareketta emme vielä tässä vaiheessa päässeet kasaamaan, sillä se tuli osittain ruokailutila/olohuoneen päälle, eikä aluetta oltu vielä laatoitettu.

Pintatöiden aloitus

Blogi on jäänyt vähän hiljaiselolle, kun alkuperäinen suunnitelmani oli odottaa, että tekninen tila olisi valmis. Noh, valmis se ei ole vieläkään, joten lienee syytä unohtaa suunnitelma ja alkaa pikku hiljaa käymään läpi mitä ollaan saatu aikaiseksi talolla :-D

Pintatyöt aloitettiin teknisestä tilasta, sillä se on hyvä paikka harjoitella laatoitusta. Sitä ennen piti tietysti etsiä sopivat laatat jostain. Jouduimme jo alussa hylkäämään Kastellin erittäin edullisen laatoitustarjouksen, sillä mallistosta ei löytynyt kuin peruslaattaa, eikä tilalle saanutkaan vaihtaa omia, itse hankittuja laattoja.

Tarkoituksena oli koittaa hommata kaikki laatat yhdestä paikkaa kotiin toimitettuna, jotta kulut pysyisivät kohtuullisina ja alennukset suurina :-) Tsekkasimme valikoimaa netissä, mutta sama ongelmahan siinä on kuin tapettien kanssa, eli tuotteet pitäisi nähdä livenä ja mielellään vielä saada kotisovitukseenkin. Messuilla tuli nähtyä yhden eteläsuomalaisen firman kiinnostavaa tarjontaa, ja koskapa siellä vielä oli pätevä myyntihenkilö, niin innostuimme sovitusti laittamaan meiliä heille siitä minkätyylisiä ja -värisiä laattoja etsimme. Sääli vain, että meilimme välitettiin suoraan suunnittelijalle, eikä sen jälkeen mikään enää sujunutkaan. Suunnittelija epäili ettemme olleet tosissamme liikkeellä, ja hänellä oli kiire, ja mitähän vielä. Lopulta saimme meiliin kuvia meille ehkä sopivista laatoista, mutta emme mitään vastausta kysymykseemme, että milloinka voisimme tulla katsomaan niitä paikan päälle...

Jyväskyläläisen Laatta-Leevin kanssa puolestaan yhteistyö sujui alusta asti hyvin ja palvelu oli loistavaa. Ja kun lopulta vielä keksimme, että haluaisimme sittenkin vaihtaa olohuoneen laminaatin laattaan, niin Petteri tilasi meitä varten näytepalat sopivista lämminsävyisistä lattialaatoista, kun sopivia ei ollut suoraan myymälässä. (Tuntuu että kaikki vinyylilankuista ja muovimatoista lähtien on tällä hetkellä kovin harmaasävyisiä, joten olemme erittäin epämuodikkaita kun haluaisimme mieluummin punertavan ruskeita sävyjä :'-D)

Ja takaisin tuohon tekniseen tilaan. Se oli ainoa tila, jossa meitä ei kauheasti kiinnostanut millaiset laatat sinne tulee, joten se ei ollut suuri pettymys, kun myymälässä valitsemamme edulliset jämälaatat olivatkin loppuneet. Saimme tilalle loppuerän Pukkilan sinistä 15x15 peruslaattaa seiniin, ja mustaa Ground Neron 10x10 laattaa lattiaan.

Laatoituksen jälkeen tilaan saapui Jäspi Ecowatt, ja saimme vihdoin lattialämmityksen päälle. Lattialämmöt nostettiin ensin hitaasti ylös ja sitten tiputettiin pois, jonka jälkeen lattiat olivat valmiit vesieristykseen.

Teknisen tilan jälkeen vuorossa oli kodinhoitohuoneen seinät. Muiden huoneiden laatat oli suht helppo valita, mutta jostain syystä sinne ei meinannut löytyä mitään sopivaa. Koska Suomen sää on suurimman osan vuotta ihan tarpeeksi harmaata, niin sitä ei pitänyt tulla yhtään minnekään sisälle. Toisin kävi, kun lopulta huomasimme Esenzia Perlan laatat. Puolustukseksi sanottakoon, etteivät nämä ole mitään perusharmaita mattapintaisia laattoja :-)

Ja kuten kuvista huomaa, ei seinää vielä ole saumattu... Eivätkä nuo joukossa olevat keskeltä haljenneen näköiset laatat enää aiheuta sydämentykytyksiä :'-D

Ensimmäinen puukko

History-kanavalta on tullut jokunen vuosi seurattua Forged in Fire -sarjaa, jossa neljä seppää kilpailee veitsen taonnassa. Sarjan innoittama Juhakin ilmoittautui viime vuoden syksyllä Jämsän työväenopiston puukontekokurssille, ja onnistui saamaan paikan (yleensä tämä kurssi täyttyy erittäin nopeasti). Juha olisi halunnut oppia tekemään damaski/damastiterästä, mutta valitettavasti opiston ahjo oli tähän liian pieni. Sen sijaan Juha sitten teki tämän perinteisen puukon.

Terä on tehty lattaraudasta takomalla. Pinta on jätetty terän hamarapuolelta takopinnalle. Viiste on taottu muotoonsa ja teräpuoli on hiottu lopuksi sileäksi ja kiillotettu. Kahvassa on koivua ja merbauta sekä niiden välissä tuohta. Helat on itse tehty prossista, ja helan toisessa päässä ruoti on taottu pitämään puukko kasassa. Nahkainen tuppi puuttuu vielä, mutta siihen sisälle tuleva puusta tehty umpilesti on valmiina. 

Terä on 12,5 cm ja kahva 10,5 cm pitkä. Ja toisin kuin telkkarisarjassa, tämä terä ja kahva eivät valmistuneet kolmessa tunnissa :-D

Summary:
This is the first hand forged knife that Juha made last year. The blade is made of some steel, and its spine has not been grinded. The handle is made of birch, merbau, and birch bark slices. The blade is just under 5" and overall length is 9".

Terassilasitus

Juha olisi alunperin halunnut terassilaseiksi sellaiset, joissa lasien rullat ovat yläosassa. Tällainen ratkaisu on vain yhdellä toimittajalla, ja sieltä emme olisi saaneet tarpeeksi korkeita laseja, vaan yläosaan olisi pitänyt laittaa lisäksi pienemmät lasit. Se olisi ollut vähän hölmöä, joten Siestan suunnalta tullut yllättävä yhteydenotto siitä, että olisivatko he vielä mukana kilpailutuksessa oli meidän kannalta täydellistä. Vielä mukavampaa oli, että heidän edustajansa Jesse tuli tutustumaan terassiimme paikan päälle, ja tekemään sen jälkeen tarjouksen. Messuillahan kaikki toimittajat olivat innokkaita tapaamiseen, mutta ei tänne sitten syystä tai toisesta kukaan muu tullut. Ei edes paikallinen lasitusliikekään. Jesse palasi vielä ottamaan terassin tarkat mitat yhtenä kesän kuumimmista päivistä.

Kuljetusliikkeen kanssa ainoa yhteensopiva toimitusaika oli klo 5 aamulla

Asensimme terassilasit omatoimisesti. Tässä oli korvaamattomana apuna ristilaser, jonka avulla oli helppo katsoa, että kehikot tulevat suoraan. Pientä päänvaivaa tuotti yksi tolppa, joka on sivuittain hieman vinossa niin, että kahden aukon ylä- ja alareunat eivät ole tasalevyiset. Kehikkoa pystyy onneksi säätämään niin, että sitä ei huomaa. Lasit saatiin kannettua kolmen miehen voimin paikoilleen. Lasit eivät niin painavia olleet ja kaksikin miestä olisi riittänyt ihan hyvin, mutta halusimme varmistaa, että lasit pysyvät ehjinä...

Laser oli kätevä, kunhan sitä ei koittanut käyttää kirkkaassa päivänvalossa

Pääoviaukon kohdalla listat on upotettu, eli alakiskot ovat terassin pinnan alapuolella. Oviaukon kohdalla on kahdessa kiskossa neljä lasia, jotka aukeavat keskeltä. Nämä lasit liukuvat tolppien sisäpuolelle, joten aukon saa tarvittaessa kokonaan auki.

Muissa aukoissa on kolme lasia kolmessa kiskossa, ja kiskot ovat tolppien väleissä ulkoreunoissa. Näitä laseja ei siis saa kokonaan auki, vaan väleihin jää aina kolmen lasin nippu jompaan kumpaan reunaan.

Upotuksen tekoa

Pääoviaukon kisko on upotettu. Muiden välien kiskot ovat terassilautojen päällä

Lasit ovat lukittavia. Yhden välin sivulistat olivat vahingossa menneet väärin päin, eli lukkoreiät olivat liian korkealla. Saimme tähän ongelmaan hyvät korjausohjeet (eli mitenkä sivulista käännetään). Muutamissa alakiskoissa oli pieniä naarmuja, jotka saa itse paikattua paikkamaalipurkilla, jonka Siesta pyynnöstä toimitti. Vain yhden lasin listassa oli isompaa osumaa, mutta Siesta lupasi toimittaa uuden lasin tämän tilalle.

Teknisen tilan ovi pääsee aukeamaan niin paljon, että se voi osua laseihin...

... joten ostimme siihen tuulisalvan

Pientä laittoa laseissa on vielä jäljellä. Saimme lasien mukana kaatumasuojaraudat, jotka eivät vielä ole paikoillaan, ja kaikkia lukkohärpäkkeitä ei vielä ole laitettu. Kaikkia sivureunalistojakaan ei vielä ole ruuvattu oikeisiin kohtiin, eli tolpan ja listan välistä voi näkyä hieman valoa.

+ Asennus oli helppoa
+ Tuotteet ovat laadukkaita
+ Kun tuli kysyttävää, niin soitto Jesselle, ja neuvot tuli joko heti puhelimessa tai hetken kuluttua emaililla, kun vastaukset oli selvitetty
+ Lasit eivät rämise ja helise kun ne on oikein asennettu

- Asennusohjeet olisivat voineen olla selkeämmät
- Työn laadussa olisi hieman parannettavaa, jottei tulisi paikattavia jälkiä

Kaiken kaikkiaan näihin laseihin voi olla erittäin tyytyväinen, onhan tuo terassi nyt ihan eri näköinen (vaikka kuvista kyllä huomaa, että taloprojekti on vielä keskeneräinen :-D) 

Rakas Pyry 31.1.2007 - 18.10.2018

Pyryllä ja Lucalla oli molemmilla samat vanhemmat, isä Jämtlanninpystykorva ja äiti harmaa norjanhirvikoira. Pyry otettiin Lucalle kaveriksi, kun alkuvuodet molemmat asustivat ulkotarhassa. Ja Lucahan otti Pyryn heti omakseen =) Pyryllä oli jo pentuna melkein samankokoiset tassut ja korvat kuin vuotta vanhemmalla Lucalla, siitä olisi varmaan voinut päätellä minkä kokoiseksi pikkuinen pentu vielä kasvaa.

Nimivalinta oli harvinaisen osuva. Pyry oli aina valmis lähtemään lenkille säästä riippumatta, eikä ikinä kiertänyt yhtäkään kuralammikkoa, vaan paineli eteenpäin kuin tuulispää. Hidas tai edes normaali kävelyvauhti ei kuulunut tapoihin, ennen kuin vasta ihan kotikulmilla.

Vaikka molemmilla olisi ollut hyvä vainu hirviin, otettiin nämä jo alun perin seurakoiriksi. Silti välillä lähistön metsässä lenkkeilessä kyllä huomasi, että nyt on tai on ollut isompi elikko jossain lähellä, kun kumpikin koira lähti kuonollaan ilmaa nuuskuttaen vetämään samaan suuntaan.

Musikaalinen Pyry ei ikinä ollut. Ehdotus ulvontaan tuli yleensä Lucalta, joka hoiti matalan, tasaisena toistuvan "uuu-uuu-uuu" osuuden. Pyry puolestaan revitteli päälle korkeat soolo-osuudet tunteella, mutta aina yhtä epävireisesti. Poikien kuoroesitys kesti yleensä muutaman minuutin kerrallaan.

Pyry oli aina nopea ahmatti, joka tuskin pureskeli ruokaansa. Ehkä tuosta pureskelemattomuudesta johtui, että Pyrylle kertyi herkästi hammaskiveä. Välillä laavulla käydessämme makkarakin meni yhdellä hotkaisulla alas. Kauluria vaativia haavoja ei onneksi ollut monta kertaa. Siinä missä Luca osasi kauluri päässä väistää huonekalutkin juoksi Pyry vauhdilla ja surutta jalkoja päin (vahingossa tietty, sillä eihän se reppana tajunnut, että iso tötterö ei mahdu samasta tilasta kuin pää). Ensimmäisen kauluriepisodin jälkeen jalkani olivat ihan täynnä mustelmia, sen jälkeen osasin minäkin jo varoa vähän paremmin...

Pyry oli näppärä avaamaan lahjapaketit

Hauvelin ainoat pelon aiheet olivat liukkaat lattiat ja Antero Mertarannan ääni televisiossa. Myöhemmällä iällä alkoi jostain syystä pelkäämään myös tyhjien, muovisten juomapullojen rapsahduksia.

Herkuiksi kävi ihan kaikki ruoka (mukaan lukien ulkoa löytyneet kuolleet oravat ja lokit). Sen lisäksi Pyry piti jostain syystä käytettyjen nenäliinojen syömisestä. Jos sellainen jonnekin pöydän kulmalle unohtui, niin mystisesti se sieltä hävisi parempiin suihin.

Pyry oli aina hyvin ihmisrakas ja hellyydenkipeä. Masua olisi saanut rapsuttaa ja kupsuttaa 24/7. Jos jossain näkyi istuva ihminen, niin Pyry kävi takuulla tökkäisemässä tätä kuonolla, että silitä.

Pieni norppakuono

Lempeä ja kiltti Pyry lähti silti aina täysillä mukaan kaikkiin Lucan hölmöilyihin. Pyry eli koko elämänsä Lucan seurassa, pisimmät ajat toisistaan erossa oli mitattavissa tunteina. Loppu tuli äkillisesti ja varoittamatta, vielä torstaiaamulla olimme toiveikkaita Pyryn tilasta. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että koko ikänsä pentumaisena, reippaana ja iloisena pysynyt Pyry onkin se, joka ensimmäisenä lähtee.

Nuku rauhassa, pikkuinen Pyry ♥ 💔😭



Lämpimät kiitokset Keuruun eläinklinikalle ja Jämsän pieneläinklinikalle asiantuntevasta palvelusta ja neuvoista menneinä vuosina. Toivottavasti pysymme Lucan kanssa vielä pitkään asiakkaina.