Orgaanista valua

Perinteinen jokakesäinen Tainan Pajan korukurssi Kurikassa on taas saatu päätökseen. Tällä kertaa oli mahdollista valaa orgaanisia aineita alipainevalulla, mihin ei oltu lainkaan varauduttu. Onneksi Juha muisti, että meillä sattuu olemaan auton mukitelineessä tammen terhojen kuoria, jotka ovat alunperinkin valua varten kerättyjä. Pajan pihalta löytyi muut ainekset, eli tuijan ja vadelman lehtiä, yksi mehikukka ja sitten tuollaisia jo valmiiksi kuivuneita käppänöitä, joiden lajikkeesta saatikka nimestä minulla ei ole hajuakaan.

Tuijan ja vadelman lehdet ja omituiset kuivuneet kukinnot odottamassa valupuuhun laittoa

Tammenterhoja

Valupuun kokoamista

Valmis valupuu

Kipsin teosta ja itse valamisesta ei tullut otettua kuvia, sen verran hektistä touhua se oli - puita kun taisi olla kymmenkunta. Tämä oli valitettavasti ensimmäinen kerta, kun kaikkien kappaleiden valu ei onnistunut. Vadelman lehdistä ja niistä kuivuneista kukinnoista ei ollut tietoakaan. Yksikään valu ei tainnut kenelläkään onnistua täydellisesti, mm. kielon kukat jäivät kaikilta uupumaan.

Kappaleita ei ole vielä kiillotettu, eli kuvissa on vasta kipsi poistettu ensin rummussa ja sitten hapossa. Tuijan lehdistä saa yksinkertaisimmillaan nopeasti korvikset tai riipukset vain juottamalla niihin kiinnityslenkki, ja tammenterhoihin on tarkoitus sovittaa puoliporattuja helmiä. Mehikukka on näistä ongelmallisin, sillä se on aika korkea, eikä näytä oikein miltään sivusta päin katsottuna. Kaipa siitäkin jotain joskus tulee, jos ei muuta niin uuden valun materiaalia :-)

Valmiit valut

Summary:
This week we took our traditional silver jewelry making class in Kurikka, Finland. We were able to try organic casting, or turning flowers and leaves into sterling silver. For some reason the casting process didn't go well and some of our pieces weren't cast at all. We did get one succulent, thuja leaves, and acorn shells. None of these have been turned into jewelry yet, so they are not polished so far.

Hiekkavalua

Ostimme jokunen aika sitten kunnostusta kaipaavan vanhan tammisen vitriinikaapin. Ylä- ja alakaapistojen välissä on joskus ollut marmorinen pöytälevy, joka on hajonnut. Siitä puuttuu myös etuosan puiset tuet, jotka pitävät yläosaa erillään pöytätasosta. Ja toisen alalaatikon vedinkin on hajonnut ja sen myötä kadonnut. Noh, vaikka kaapissa on vielä rutkasti tekemistä, niin kesäkurssilla saatiin sentään fiksattua tämä viimeinen kohta.

Olemassa oleva vedin saatiin onneksi irrotettua laatikosta ehjänä, joten se oli sellaisenaan käyttökelpoinen hiekkavaluun. Vaikka hopeiset vetimet olisivat takuulla aika päheät, tehtiin tämä kuitenkin pronssista, jotta vetimet sopisivat paremmin kaapin muihin kullattuihin metalliosiin ;-)

Valetut pronssiset vetimet patinoinnissa

Pronssihan on väriltään hyvinkin säihkyvää ja kiiltävää, joten nämä vaativat patinoinnin. Alkuperäisestä vetimestä poiketen valetuissa vetimissä ei ole koristereikiä keskellä, sillä ne eivät näyttäneet hyviltä. Ja saahan ne myöhemmin porattua jos alkaa kaduttamaan. Ja voisihan nämä vielä kullatakin... :-D

Vasemmalla alkuperäinen vedin

Valmiista kaapista laitan sitten kuvia kun se on -eh- valmis. Eli ei kannata vielä henkeä pidätellen jäädä sitä odottelemaan...

Summary:
Some time ago we bought an old antique cupboard that needs restoration. For example one gilded brass handle was missing, so we decided to sand cast new ones. The original piece is on the left side of the picture and the new bronze ones are on the right side. There's still lots to do, but at least we now have all the handles...

Alipainevalua

Kesän perinteinen kurssiviikko on vietetty, ja tänäkin vuonna olimme Kurikassa Tainan pajalla. Siellä oli mahdollista tänä vuonna tehdä valuja, mikä oli kivaa, sillä Jämsän työväenopiston kurssisuunnitelmaan ne eivät ole jostain syystä moneen vuoteen enää mahtuneet. Sääli vain, että mukaan ottamani lepän kävyt olivat jo liian aukinaisia (nehän oli kerätty silmällä pitäen työväenopiston kurssia jota ei järjestettykään) eikä niitä enää kannattanut valaa.

Jotain sentään saimme aikaan... Vahamuottien teosta minulla ei näemmä ole ainuttakaan kuvaa, mutta tällä kertaa meillä oli valmiit esineet, joista tehtiin silikonimuotti johon vaha pursotettiin.

Valupuu ennen valua...

...ja sen jälkeen

Meidän osaset irtinapsaistuina

Tainalla oli upea lohikäärmeenpääsormus, jonka saimme kopioida. Puussa oli sekä irtopäitä että kaksi valmista sormusta, joiden valaminen ei olisi pitänyt onnistua, eli niiden olisi pitänyt jäädä vajaiksi. Näin meitä ainakin varoiteltiin :-D. Juha halusi kuitenkin kokeilla mitä tapahtuu, ja hyvinhän sormukset onnistuivat.

Puhdistetut irtopäälohikäärmeet

Valmiit sormukset. Lohikäärmeenpäät ja puolangan punosta.

Tämän lisäksi minulla oli mukana simpukan kuori, josta myös tehtiin valumuotti. Puussa oli alkujaan 7 kuorta, mutta valun jälkeen yhden kohdalla puussa oli vain aukko osoittamassa paikkaa missä se oli ollut.

Simpukoita. Valkoinen on alkuperäinen josta tehtiin muotti.

Nyt kun vielä keksisi näille jotain käyttöä :-D

Summary:
A few weeks ago we were once again in our yearly traditional silver jewelry making class in Kurikka, Finland. This time we were able to try some lost-wax casting. Our instructor had a dragon head ring which we were allowed to copy. I also had a seashell with me. Our pieces came out perfect - even the dragon rings were completely cast. I only wish I could now figure out what to do with all these shells... ;)

Valukukka

Vihdoinkin sain yhden jo viime vuoden puolella valetun riipuksen esittelykuntoon... Näissä valutöissä on se paha vika, että kamera aina paljastaa auttamattomasti kaikki pienet kuopat joita ei edes paljain silmin meinaa nähdä, ja sitten ei auta muu kuin palata takaisin viilojen pariin... Pitäisi varmaan ottaa kuvat vähän kauempaa ja ilman makroa, niin ei tuhraantuisi niin mahdottomasti aikaa ;-D

Riipuksella on kokoa kolmisen senttiä ja painoakin löytyy hurjat 26 g...

Hopeariipus mattapintaisena

Sekä vähän kiiltävämpänä

Kaikki kultaa mikä kiiltää

Tai sitten ihan vaan pronssia. Valussa käytetty 85/15-seos antoi pronssille hienon värin ja muutamat Juhan kaverit luulivatkin sitä kullaksi.

Tämän sormuksen innoittajana oli käärmeen nahka, ja se on siis valettu vahamallista. Ankaran puhdistuksen jälkeen siitä paljastui kultainen väri ja siitä tuli peilikiiltävä - ainoa harmituksen aihe on, että nyt siitä tulee minusta kuitenkin enemmän mieleen käpy kuin käärme :'-D

Kiiltävääkin kiiltävämpi pronssisormus

Kiillotuksessa käytettiin aivan mielettömän hyviä linssi-hiontatyynyjä, joilla saa pienimmätkin yksityiskohdat hiottua, joten kuvia oli vaikea ottaa, sillä sormus heijasti ihan kaiken. Massiivisen näköisistä kuvista huolimatta tämä on pieni sormus (noin 16 mm), joka mahtuu juuri ja juuri vasemman käden etusormeeni.

Ämmä

Viime kuussa oli työväenopistossa vuoden tauon jälkeen taas valukurssiviikonloppu. Tällä kertaa ei tehty lainkaan hiekkavalua, ja alipainevaluihinkin saatiin tehdä omat puut, yksi hopealle ja yksi pronssille. Onnistumisprosenttikin oli parempi kuin edellisellä kerralla, sillä tällä kertaa kaikki osat selvisivät valusta :-)

Olin tosin varmuuden vuoksi viisaampi, ja kuvasin kaikki vahamallit ennen valua ;-)

Mallin jäljentäminen vahaan

Valmis vahamalli

Kipsin poistoa valun jälkeen

Kipsistä puhdistettu valupuu

Ja näyttäähän se vihdoin hopeiseltakin...

...vaikka viilattavaa olisi kyllä vielä jäljellä

Pitää laittaa ämmästä vielä parempi kuva, jahka se on viimeistelty loppuun asti (tähän asti olen sitä viilaillut ihan käsipelillä, mutta onhan noita sähköisiäkin työvälineitä keksitty ;-) Tämän valukurssin hintakin oli kohtuullinen, sillä hopeat puuhun tulivat melkein kokonaan kahden vuoden takaisesta valujutusta, jota en ikinä saanut jalostettua koruksi asti :'-D

Tämä kahden vuoden takainen ranneke painoi hopeisena yli 200 g. Rest in peace :-D

Valuja

Sain vihdoinkin viilattua ja kiillotettua osan alipainevalussa tekemistäni jutuista. Kauhea työ siinä olikin, kun osaan oli tullut yli millin syvyisiä pieniä koloja, jotka tulivat aina hyvin näkyviin kun pinta alkoi kiillottumaan. Noista kahdesta pienestä piti alkujaan tulla korvikset, mutta pienehkön(?) "tämä-määrä-vahaa-vastaa-tätä-painoa-hopeassa" -laskuvirheen takia niistä tulikin hieman liian painavat. Kyllähän sitä nuorempana korvissa killui vaikka mitä, mutta taitaa yli 10 g jutut olla jo liikaa tässä iässä... :-/ No saahan niistä aina tehtyä jotain muuta...:-)

Valuriipuksia

Aika hyvin nämä muuten onnistuivat, tarkoituksenani kun oli yrittää tehdä sellaisia muotoja joita minun muuten olisi vaikeampi tehdä.

Valuriipusten taustapuolet

Koneesta näemmä löytyi vähän vanhempikin kuva näistä, sillä alkujaan näiden piti olla Helmetti-foorumin viime vuoden joulukalenterissa varasuunnitelmana. Noh, eihän nämä nyt sitten valmistuneetkaan kuin pari kuukautta myöhässä :-D Se alkuperäinen suunnitelma odottaa vieläkin paljastustaan, toivottavasti nyt tän vuoden puolella siitä tulee valmista :-D

Valuriipukset joita on jo viilailtu ja kiillotettu vaikkei sitä ihan heti uskoisikaan...

Tassuriipus

Joulukiireet senkun lisääntyvät, varsinkin kun jostain kumman syystä olen kuvitellut että aattoon on aikaa vielä runsaasti, ainakin sellaiset pari viikkoa. Outoa, sillä mullahan on tänä vuonna dumle-suklaakalenteri, josta on tunnollisesti tullut luukku avattua ja syötyä. En siis vain ole tajunnut hupenevien suklaiden ja joulun lähestymisen yhteyttä :-D Helmetin foorumin joulukalenterissa erehdyin varaamaan itselleni luukun jossa pitäisi esitellä jotain koruteemaista. Varauksen tehdessäni mulla oli vielä selvät suunnitelmat: mikäli koru A ei valmistu ajoissa, niin sitten esittelen varakorun B. Äsken sitten piti keksiä vielä varasuunnitelman varasuunnitelma, kun kumpikaan ajattelemani koru ei ole lähelläkään sellaista pistettä että niitä kehtaisi julkisesti esitellä, eikä joululahjajuttuja vielä voi paljastella. Epätoivoisesti kovalevyä selatessani löysin onneksi kuvan avokin valukurssilla tekemästä tassuriipuksesta, ja tämä alla oleva koru C saa myös kunnian tulla Helmetissä nähdyksi :-)

Valettu tassuriipus nahkanauhassa

Rakkautta ensi puraisulla

Vihdoinkin eka valutuotos on puhdistettu ja valmiina käyttöön. Tästähän oli kuva jo aiemmin, eli sininen vahatanko jossa oli epämääräisiä uria näyttää hopeasta valettuna seuraavanlaiselta:

Vampyyrihammassormus

Takaosan kuvasta tuli harvinaisen epätarkka, enkä uuttakaan jaksanut ottaa...

Vampyyrisormus takaa

Sormuksen takana on siis jo vahaan kaiverrettu teksti "Love at first bite". Aika hammaslääkärin painajaiselta lopputulos kokonaisuudessaan näyttää, mutta siitä olen onnellinen että sain kun sainkin hampaita mahtumaan tarvittavan määrän, eli torahampaat ovat vasta kulmahampaiden kohdalla :-)

7.62

Viime viikonloppuna oli valukurssi, ja vahamallit tuli hyvissä ajoin valmiiksi. Perjantai-illan viimeiset tunnit siis riittivät vallan mainiosti viimehetken juttuihin kuten sen tajuamiseen että tarvitsin sittenkin lisää mallipalikoita ja reikien poraamiseen valmiisiin juttuihin, joten lauantaina ei tarvinnut nousta aikaisemmin noita vääntämään :-D

Vahamallien juottamista valupuuhun

Meillä (tai minulla ;-) oli sen verran noita palasia, että niistä sai melkein yhden puun täyteen. Tämä tuntui eräitä ärsyttävän, vaikka hyvin muidenkin työt saatiin valettua.

Valupuu odottaa kipsiä

Valut onnistuivat ihan ookoo, mitä nyt valmiiksi sovitetut palat eivät enää toisiinsa sovikkaan, joten hiomista ja viimeistelyä vielä riittää. Avokin tekemät pari sormusta ikävä kyllä katosivat alipainevalussa mystisesti jälkiä jättämättä, ja lepän kävyistä ei myöskään tullut mitään säilyttämisen arvoista. Kaikki muut alipainevalun tuotokset ovat vielä hyvin tummia ja keskeneräisiä, joten niistä ei vielä kuvaa tule. Sen sijaan hiekkavalun ainoa yritelmä on jo melkein käyttökelpoinen. Hiekkavalussakin tosin oli ongelmia, muottiin kun ei löytynyt sopivia ruuveja pitämään sitä paikoillaan, joten tietystikin puoliskot eivät sitten olleet täysin kohdakkain :-( Ankaran viilailun jälkeen esine nyt kuitenkin alkaa olemaan sitä mitä pitäisikin...

Ope kaataa hopeaa hiekkavalumuottiin

Vielä höyryävä avattu muotti

Öljyhiekan haju oli todella karsea. Mulle ei tullut mieleenkään, että hiekka todellakin palaa jonkin aikaa liekillä, ja että se haisee pahalle :-/ Mun muottini on suhteettoman suuri, mutta kun muita muotteja ei enää ollut jäljellä niin siihen piti tyytyä. Niin ja sitten selitystä. Tällä ei ole voitettu piirimestaruutta, ei kaadettu elämän ensimmäistä saalista, eikä siihen liity mitään tunnearvoa. En edes tiedä mistä sisko sen alkujaan on saanut. Se on vain luoti. Hopeinen luoti. Tarkoitettu ihmissusien tappamiseen, tietty ;-D

Malli ja hiekkavalettu hopeinen luoti

Sulatusta ja valua

Lasinsulatuksessa on valmistunut lisää riipuksia sarjaan "tulipahan tehtyä". Tassuriipuksessa lävistimellä otetut tassut on kahdessa kerroksessa, se ei kyllä oikein hyvin kuvassa näy. Yhden tassun keskiosakin on jonnekin hävinnyt. Vihreäsiniseen riipukseen tuli laitettua dichroic-lasin rippeitä epämääräiseen kuvioon, ja epämääräisen näköinen on lopputuloskin. Kukkariipus on avokin tekele, se on noista parhaiten onnistunut. Taitaa jäädä nämä riipuskokeilut tähän kun ei niistä kovin kummoisia tule tekemälläkään.

Lasinsulatusriipuksia

Tämä viikonloppu on kulunut vahaa vuollessa. Veitsien käsittely ei ole ikinä ollut vahvimpia puoliani, mutta nyt sitä on saanut pakosta harrastaa oikein urakalla, sillä vajaan kahden viikon kuluttua on pienvalukurssi, jossa vahamöhkäleistä olisi tarkoitus sulattaa alipainevalulla koruja. Eilen tuli istuttua keittiön pöydän ääressä yhteen mittaan melkein työpäivän pituinen aika, eikä eka sormus edes valmistunut :-o Taitaa siis olla aika selvä mihin seuraavien viikkojen vapaa-aika liukenee :-/

Keskeneräinen vahamöykky, kyllä tästä vielä sormus pitäisi syntyä...

Veitsi on tähän mennessä saanut aikaan vasta yhden vertavuotavan viirun sormeen. Käsivarsista on puolestaan löytynyt ihan uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en ennen tätä aamua tiennytkään :-D. Mutta ei auta valitus, pakko se on mennä jatkamaan vuolemista jotta on sitten jotain valettavaakin :-)