Juhlasormus

Vihdoin ja viimein esittelyssä on viimeinen Kankaanpäässä kesällä tehty koru. Tämä oli ainoa koru, jonka Juha varmuudella jo ennen kurssia halusi tehdä, ja siitä oli kotona tehdyt piirroshahmotelmatkin valmiina ja mukana. Ja koskapa Juha ei ollut ennen sormuksia tehnyt, niin tämä myöskin on hänen ensimmäinen itsetehty sormus, vaikkakin se lopulta valmistui kiillotuksineen ja istutuksineen sormuksista viimeisenä. Eipä taida olla epäselvää kenelle tämä on ;-)

Kivinä on Suomen jalokivituotteelta ostetut ametisti, sinisafiiri ja rubiini. Sormusrunko on hopeaa. Kuvat puhukoot puolestaan :-)

Minä ja ope molemmat oltiin vähän sitä mieltä, että sormus on liian vaikea tehdä, ja ei se tule onnistumaan, mutta täysin väärässähän me onneksi oltiin. Lopputulos on upea, ja sormus istuu sormeen kuin se olisi siihen vartavasten tehty ;-) Me likey :-)

Korviksia

Nämä korvikset on avokin väkertämiä. Ekana on kuukivikapusseista tehdyt nappikorvikset, reunaan on käytetty valssaamalla kuvioitua hopealevyä. Kuvaushetkellä näihin ei vielä ollut taustoja, ja piikitkin olivat vielä turhan pitkät... :-)

Kuukivikorvikset

Ja toiset on hieman hassummat korvikset... Käskin avokin tekemään (mulle) jotain kivaa noista lopuista valssatuista ylijäämäliuskoista, ja tällainen oli sitten lopputulos :-D Kuppiosat ja päässä olevat hatut on juotettu kiinni. Siniset pallurat ovat jotain (värjättyä?) kiveä vaikka kuvassa kovin muovisilta näyttävätkin.

Hassut korvikset

Vaihteeksi - sormuksia ;-)

Tässäpä ovat ihka ensimmäisten viistehiottujen kivien istutukset :-) Sormusten rungot ja kartiot ovat mun tekemät, ope näytti vihreän kiven istutuksen, ja Juha teki sen perusteella sinisen istutuksen. Kivet ovat synteettisiä, mutta kiiltoa ja säihkettä niistä löytyy silti ruhtinaallisesti :-)

Synteettisiä viistehiottuja kiviä sormuksissa

Rungot tuli tehtyä aika kiireellä, kun pelkäsin että aika ei riitä istuttamisen opettamiseen, mutta ihan tyytyväinen noihin olen silti. Noita kartiokuppeja tuli sitten tehtyä muutama varastoonkin, kun meillä ei (vielä) ole sitä näppärää työkalua jolla niiden teko sujui leikiten...

Ja vieläkin sormus

Kun kerta vauhtiin on päästy niin jatketaan vieläkin sormuksilla. Tai siis sormuksella. Tämäkin on avokin tekemä, tosin tällä kertaa mulle :-D

Letitetty sormus kuukivellä

Sormus on tehty letitetyistä hopealangoista, ja siinä on kuukivikapussi. Lankojen saumakohta meni juotosvaiheessa aika hyvin piiloon, ja sitä ei meinaa erottaa edes takapuolelta katsottaessa. Kivi on istutettu myös saumakohtaan vastoin open neuvoja, mutta hyvinhän se on siinä pysynyt. Tämä on herkkä ja kaunis koru, jota tulee pidettyä usein :-)

Lisää sormuksia

Kun kerran vauhtiin on päästy... :-) Nämä on avokin itselleen tekemiä sormuksia. Eka sormus on se sama vasaramalli josta tein itselleni korsettisormuksen. Tämäkin oli siis sitä samaa liian ohutta hopealevyä, ja vaikka ei se käytössä ole vielä ruttaantunut niin ei sen kanssa kyllä uskalla koiria lenkittää...

Tassusormus

Koirista sormus kuitenkin muistuttaa, siinä kun on kuvattuna hauveleiden tassunjälkiä ulkotarhassa. Koitin sanoa että joku pökäleen kuva joukossa olis kiva, mutta ei niitä siihen kuitenkaan tullut :-D

Ja toinen sormus on joku väliaikatyö, joka käy punsseliharjoittelusta...

Salmiakkikuviointia

Erittäin tummaksi patinoitu on tämäkin, ja tarkoituksella rouhean näköinen. Ja niin iso, että siihen mahtuu mun kaksi sormea helposti :'-D

Lisää ryppyilyä

Näemmä unohdin tossa aiemmassa skrymppausjutussa esitellä yhden jutun... Eli se skrympattu hopealevy, josta tein rannekorun ja korvikset oli niin pitkä, että siitä sai väkerrettyä vielä riipuksenkin. Levy oli tarkoituksella liian pitkä, sillä ajattelin, että jos siihen tulee kuumennuksessa reikiä tai se sulaa reunoilta, niin hyvien kohtien pituus riittää silti rannekkeeseen :-D Noh, levy ei mennyt pilalle, vaan sain siihen kuplan joka näytti mielestäni vähän sydämeltä :-D Avokki asialle, ja sen jälkeen sydän tuli vähän tarkemmin näkyviin, ja riipus sai muutenkin muotonsa :-)

Skrympattu sydänriipus

Ketjua riipuksella ei vielä ole, eikä kyllä kunnollista riipuspidikettäkään. Täytyypä varmaan huomauttaa avokkia noista puutteista jotta asia korjaantuu ;-D

Hautalöytökopio

Tässä se avokin tekemä koru, jonka luulin jo esitelleeni... Eli joku hautalöytökopio jostain, en ole ihan varma oliko se Inarista vai jostain muualta. Inari-nimellä menee ainakin se versio, jossa ei ole tuollaisia ohuita kierrettyjä hopealankoja päällä, mutta olikohan tällä mallilla joku muu löytöpaikka?

Paksu hopearanneke

Koru ei oikein ole enää samassa kuosissa kuin mitä aluksi. Sitä kun on esitelty monille, ja kummasti kaikki haluavat heti alkaa sitä vääntelemään tyylillä "katsotaas nyt kuinka paljon tämä muka kestää kun on kerta itse tehty" :-| Noh, sentään se on vielä ehjä, vaikka mutkilla jo onkin...

Myös päät on itse tehdyt. Kauniimpi tämä malli musta on kuin se jonka itse tein viime vuonna :-)

Hummani hei

Ja tähän väliin tuleekin ei-kurssillatehtyä. Avokki sai pyynnön tehdä koru hevosen jouhista. Jouhet tulivat (onneksi) valmiina ja jo valmiiksi letitettyinä, eli meidän ei tarvinnut hiiviskellä pimeässä sakset kädessä otollisia heppoja jahdaten... :-D Toiveena oli, että korussa olisi samanlaiset päätteet kuin Inari-korussa, säätöketju sekä sininen helmi ja se olisi patinoitu. Kuvassa näkyypi hevosenkengänmuotoinen lopputulos. Helmeksi valikoitui mun varastoista kaivettu lapis lazuli.

Hevosen jouhista tehty rannekoru

Hmm, näemmä en olekaan laittanut vielä kuvaa uusimmasta Inari-korusta, johon jo mallikkaasti viittaan... :-D Pitänee siis laittaa siitä kuva seuraavaksi :-)

Talvilomatöitä

Edellinen blogimerkintä ei anna ihan koko totuutta talvilomasta, sillä Naantalissa vietettiin lomakartanolla aikaa vain perjantai-illasta sunnuntaille puolille päivin avokin suvun pienimuotoisessa synttärijuhlinnassa. Sitä ennen avokki ja mä paiskittiin töitä Kankaanpäässä ketjukurssilla :-D Päivät venyivät nelitoistatuntisiksi, lämpömittarin mukaan luokkahuoneessa oli yli +35 astetta ja olo oli kuin pullasorsalla herkullisten ruokailutarjoilujen takia, mutta ei kyllä kaduta :-D Taas kerran tuli opittua se mitä halusinkin, ja siinä sivussa paljon muutakin.

Koskapa avokki halusi tehdä Naantaliin tuliaisia sukulaisilleen, täytyi nämä seuraavat korut kuvata jo kurssilla sillä ne on jo luovutettu uusiin koteihinsa. Hmph, kuvat nyt ovat mitä ovat, kamerajalustasta olisi kyllä kummasti ollut apua :-/

Korallipalloriipukset

Elikkäs punaisia korallihelmiä, joihin on tehty helmihatut ja ripustuslenkit. Helmihatuissa on kyllä punsselointia, mutta eihän se oikein näy. Kerrottakoon siis, että niissä on koirien tassun jäljet ja venkura joka kuvastaa käärmeettä. Meen perheen lapset siis :-D

Valssattu levysormus ennen patinointia

Toinen jo luovutettu lahja on sormus. Viime syksyisessä valussahan avokin kummityttärelleen tekemä sormus katosi mystisesti valupuusta ilmeisestikin kipsin lisäämisvaiheessa, mikä jäi harmittamaan avokin mieltä. Tämä uusi sormus on hieman kovera, ja tehty valssatusta levystä. Taisi olla kolmas sormus jonka avokki kurssilla teki....

Kurssilla tuli tehtyä paljon muitakin koruja, pitää nyt vain saada ne kuvattua ja lisättyä tänne blogiin. Kaipa ne syksyyn mennessä tulee esiteltyä ;-D

Viimeisiä sulatuksia

Löysin tässä eräänä päivänä läjän sulatuslasialusia, jotka olin jo ihan unohtanut. Lautasia löytyi vielä lisäksi ainakin 5 kuvaamatonta, mutta en kyllä niitä aio esitelläkkään. Edes joku taso se on tässäkin blogissa säilytettävä ;-D

Sulatuslasia stringereinä ja paloina

Eka alunen on mun tekemä, se oli viimeisimpiä töitä mitä tuli tehtyä. Halusin vaan kokeilla, että pysyvätkö stringerit katkeamatta ja/tai venymättä jos niitä ei tueta kuin päistä. Kyllähän ne kestivät, tosin sen verran haurailta tuntuvat ettei alunen taida kovin kovakouraista käsittelyä kestää.

Kalavati

Tämä kala/sushi-lautanen on avokin tekeleitä. Harvinaisen hankala kuvattava taasen, mutta tuollainen pitkulainen, suurehko alunen se on. Siihen mahtuu helposti kolme tuikkua tai läjäpäin karkkia :-P

Muotopuoli

Syy jonka takia avokki viime syksynä todella innostui lasinsulatuksesta oli asunnon remontti. Tai lähinnä saunan. Sillä mitäpä nyt olisi uusittu sauna ilman itsetehtyä, lauteisiin upotettavaa lasista löylykippaa? ;-D 

 

Kipasta tuli suuri, halkaisijaltaan 40 cm, ja siihen paloi reippaasti sekä rahaa että aikaa. Yhteensulatus onnistui ongelmitta, mutta kun lasi piti taivuttaa muottiinsa niin eipä se mennytkään niin kuin piti. Sen sijaan että lasi olisi valunut tasaisesti kaikkialta muottia seuraillen, se menikin kahdesta kohtaa kupruun. 

Yhteensulatetut lasit, tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä :-)

Löylykippa taivutuksen jälkeen :-(

Kuprujen syynä oli kait uuni, jota voi käyttää sekä keramiikalle että lasille. Uunissa on siis vastukset katon lisäksi sivuilla, ja nuo ongelmakohdat ovat siinä missä sivuvastukset ovat olleet lähellä. 

 

Toisen puolen kupru on enemmän auki...

...ja toisen puolen kupru on melkein kiinni

Onkohan olemassa jotain poppaskonstia jolla kuprut saisi poistettua? Tällaisenaan se ei kyllä oikein tulevaan saunaan käy, ja on vähän turhan kiikkerä esim. boolimaljaksi. Kastelukannuksikin se on turhan iso ja hintava, vaikka "kiva" kaatonokka ja kahva siinä olisikin valmiiksi :-/

Ja heti perään avokin panos joulun kulutusjuhlaan. Tosin tämä oli tilaustyö, mutta joululahjoiksi ne kuitenkin menivät. Avokkihan on korurintamalla tähän mennessä tehnyt valujuttuja lukuunottamatta muutaman ristin, kaulaketjun ja rannekorun, ja sai jo oikean tilaustyön. Jotkut ne osaa, myös markkinoida itseään ;-D

Tilaajan toiveena oli saada kaksi Afrikan muotoista ristiriipusta, muuten käsittääkseni oli vapaat kädet, paitsi että niistä piti tietystikkin tajuta mitä ne esittää. Hyvinhän ristit onnistuivat :-)

Afrikkaristit

Tassuriipus

Joulukiireet senkun lisääntyvät, varsinkin kun jostain kumman syystä olen kuvitellut että aattoon on aikaa vielä runsaasti, ainakin sellaiset pari viikkoa. Outoa, sillä mullahan on tänä vuonna dumle-suklaakalenteri, josta on tunnollisesti tullut luukku avattua ja syötyä. En siis vain ole tajunnut hupenevien suklaiden ja joulun lähestymisen yhteyttä :-D Helmetin foorumin joulukalenterissa erehdyin varaamaan itselleni luukun jossa pitäisi esitellä jotain koruteemaista. Varauksen tehdessäni mulla oli vielä selvät suunnitelmat: mikäli koru A ei valmistu ajoissa, niin sitten esittelen varakorun B. Äsken sitten piti keksiä vielä varasuunnitelman varasuunnitelma, kun kumpikaan ajattelemani koru ei ole lähelläkään sellaista pistettä että niitä kehtaisi julkisesti esitellä, eikä joululahjajuttuja vielä voi paljastella. Epätoivoisesti kovalevyä selatessani löysin onneksi kuvan avokin valukurssilla tekemästä tassuriipuksesta, ja tämä alla oleva koru C saa myös kunnian tulla Helmetissä nähdyksi :-)

Valettu tassuriipus nahkanauhassa

Rippilahja

Avokin kummityttö pääsi ripille heinäkuussa, ja ristihän piti lahjaksi hankkia. Avokilla oli ristille tarkat speksit: sen piti olla ainakin kahdesta eri kullasta ja kivellinen, vähän erikoisempi eikä mikään levystä leikatun näköinen. Sanoi kyllä tunnistavansa "sen oikean" kun se vaan eteen sattuu. Kaikki Tampereen kultasepänliikkeet tulikin sitten kierrettyä, turhaan. Lopulta sitten jotain kirjaston kirjaa (oliskohan ollut Stephen O'Keeffen?) selaillessa tuli mieleen, että nätin ristinhän voi tehdä itsekin suht helposti. Avokki halusi periaatteidensa mukaan tehdä itse *kaiken* alusta loppuun vaikkei ole ikinä aiemmin koruja tehnytkään... Se siis takoi ja juotti ristin itse, mä koitin vieressä sanoa mitä pitää tehdä ja olla sen oloinen kuin muka tietäisin enemmän ja olisin tosi pro.

Ja pitäähän sitä ristillä ketjukin olla. Ketjumalliksi valittiin Jens Pind jota usein piinaksi kutsutaan. Ketjua varten avokki sahasi omakätisesti kaikki tarvittavat lenkit, aika näppärästi se sujui vaikka se pentele vaihtoi sahanteriä terävämpiin huomattavasti tiuhemmin kuin mitä mä olisin vaihtanut :-D Koskapa aloituspaloja ei ole tullut harrastettua, jouduin etsimään ketjun punontaa varten taas kerran netistä ohjeen. Yllätyksekseni ja ylpeydeksini avokki sai jo toisella yrittämällä ketjun lähtemään oikein :-o Harvinaisen piinaton oli siis sen teko. Ja koskapa nälkä kasvaa syödessä, niin avokki päätti tehdä samaan settiin vielä ranneketjunkin. Ja tarvitseehan korut nyt myös arvoisensa rasian. Onneksi aika loppui kesken, ties mitä peilipöytiä korulippaille se muuten olisi alkanut väsäämään :'-D

Valmis korusetti patinoituna ja valmiina luovutukseen.

Rasian suunnittelua

Tämän mukaan pitäisi sitten jyrsiä

Valmis rasia, kansi on saarnia ja pohja merbauta

Korut sopi rasiaan niin kuin se olisi niille tehty. Mitä se tietty olikin ;-)

Myös suljinsalpa oli hopeaa ja avokin työtä....

... kuten myös sarana ja itsetaotut naulat