Wappupullot

Tämän vuoden wappupullojen sisältö oli makeahko ja hedelmäinen, jopa mehuviiniksi voisivat jotkut asiantuntijat haukkua. Ulkomuoto tällä hetkellä kuplamainen, lässähtänyt ja litteähkö :-)

Lässähtäneitä pulloja

Hauskaa Wappua!

Nämä olivatkin vihoviimeiset tuotokset lasinsulatuskurssilta. Ne saatiin takaisin jo viime kuussa, mutta empä muistanut kuvata niitä aiemmin. Jokaiseen pulloon jäi hieman ilmakuplia sisälle. Saas nähdä katoavatko ne jos nuo vielä muotoon sulattaisi (siis lautasiksi tai tarjottimiksi, ei takaisin pulloiksi ;-), eihän näillä näin latuskoina oikein mitään käyttöä ole :-)

Viimeisiä sulatuksia

Löysin tässä eräänä päivänä läjän sulatuslasialusia, jotka olin jo ihan unohtanut. Lautasia löytyi vielä lisäksi ainakin 5 kuvaamatonta, mutta en kyllä niitä aio esitelläkkään. Edes joku taso se on tässäkin blogissa säilytettävä ;-D

Sulatuslasia stringereinä ja paloina

Eka alunen on mun tekemä, se oli viimeisimpiä töitä mitä tuli tehtyä. Halusin vaan kokeilla, että pysyvätkö stringerit katkeamatta ja/tai venymättä jos niitä ei tueta kuin päistä. Kyllähän ne kestivät, tosin sen verran haurailta tuntuvat ettei alunen taida kovin kovakouraista käsittelyä kestää.

Kalavati

Tämä kala/sushi-lautanen on avokin tekeleitä. Harvinaisen hankala kuvattava taasen, mutta tuollainen pitkulainen, suurehko alunen se on. Siihen mahtuu helposti kolme tuikkua tai läjäpäin karkkia :-P

Muotopuoli

Syy jonka takia avokki viime syksynä todella innostui lasinsulatuksesta oli asunnon remontti. Tai lähinnä saunan. Sillä mitäpä nyt olisi uusittu sauna ilman itsetehtyä, lauteisiin upotettavaa lasista löylykippaa? ;-D 

 

Kipasta tuli suuri, halkaisijaltaan 40 cm, ja siihen paloi reippaasti sekä rahaa että aikaa. Yhteensulatus onnistui ongelmitta, mutta kun lasi piti taivuttaa muottiinsa niin eipä se mennytkään niin kuin piti. Sen sijaan että lasi olisi valunut tasaisesti kaikkialta muottia seuraillen, se menikin kahdesta kohtaa kupruun. 

Yhteensulatetut lasit, tässä vaiheessa kaikki näytti vielä hyvältä :-)

Löylykippa taivutuksen jälkeen :-(

Kuprujen syynä oli kait uuni, jota voi käyttää sekä keramiikalle että lasille. Uunissa on siis vastukset katon lisäksi sivuilla, ja nuo ongelmakohdat ovat siinä missä sivuvastukset ovat olleet lähellä. 

 

Toisen puolen kupru on enemmän auki...

...ja toisen puolen kupru on melkein kiinni

Onkohan olemassa jotain poppaskonstia jolla kuprut saisi poistettua? Tällaisenaan se ei kyllä oikein tulevaan saunaan käy, ja on vähän turhan kiikkerä esim. boolimaljaksi. Kastelukannuksikin se on turhan iso ja hintava, vaikka "kiva" kaatonokka ja kahva siinä olisikin valmiiksi :-/

Alusia

Lasinsulatuskurssihan loppui jo viime vuonna, sopivasti juuri ennen joulua. Joululahjoiksi sieltä päätyivät seuraavat tuotokset (ja lisäksi neljä isompaa lautasta, mutta niiden kuvat nyt ei vaan onnistuneet)...

Ristikkoalunen sinisistä lasisuikaleista

Ristikkoalunen vihreistä lasisuikaleista

Nämä kaksi ekaa on tehty pienimmällä muotilla, eli olivat noin 13 x 13 cm. Seuraava on vähän isompi, noin 15 x 15 cm, ja se ei ihan ole sellainen kuin pitäisi. Kauan ja hartaasti valitsin kaupassa laseja, enkä niiden värikoodeja sen kummemmin enää tarkistanut ennen leikkausta, joten yllätys oli suuri kun uunista tullessa alunen olikin opaakki eikä läpinäkyvä :-D

Aika mielenkiintoisen värityksen omaava ristikkoalunen

Friteillä eli lasijauheella tuli yritettyä jos jonkinmoista kuvaa, lopulta ainoa onnistunut tekele oli ensimmäiseksi valmistunut nalle. Ei tämäkään helppo ollut, alkuperäinen nallen maha ei erottunut taustasta lainkaan, ja muut kohdat olivat todella läikikkäät. Frittiä siis uudestaan levylle, ja nalle toisen kerran uuniin. Yllättävän vähän kuvio sentään levisi. Nalle piti alkuperäissuunnitelman mukaan laittaa kehyksiin U-listoilla, mutta eihän niitä löytynyt täältä pikkupaikkakunnalta, ja Jyväskylän lasitarvikkeita myyvä liike ei tietenkään ollut avoinna. Lisäksi toisella sulatuskerralla taustalasin yläosan keskikohtaan tuli ilmeisesti kuitupaperista painauma, ja harmittamaanhan se tietysti jäi :-(

Friteillä tehty nalle

Sulatusta ja valua

Lasinsulatuksessa on valmistunut lisää riipuksia sarjaan "tulipahan tehtyä". Tassuriipuksessa lävistimellä otetut tassut on kahdessa kerroksessa, se ei kyllä oikein hyvin kuvassa näy. Yhden tassun keskiosakin on jonnekin hävinnyt. Vihreäsiniseen riipukseen tuli laitettua dichroic-lasin rippeitä epämääräiseen kuvioon, ja epämääräisen näköinen on lopputuloskin. Kukkariipus on avokin tekele, se on noista parhaiten onnistunut. Taitaa jäädä nämä riipuskokeilut tähän kun ei niistä kovin kummoisia tule tekemälläkään.

Lasinsulatusriipuksia

Tämä viikonloppu on kulunut vahaa vuollessa. Veitsien käsittely ei ole ikinä ollut vahvimpia puoliani, mutta nyt sitä on saanut pakosta harrastaa oikein urakalla, sillä vajaan kahden viikon kuluttua on pienvalukurssi, jossa vahamöhkäleistä olisi tarkoitus sulattaa alipainevalulla koruja. Eilen tuli istuttua keittiön pöydän ääressä yhteen mittaan melkein työpäivän pituinen aika, eikä eka sormus edes valmistunut :-o Taitaa siis olla aika selvä mihin seuraavien viikkojen vapaa-aika liukenee :-/

Keskeneräinen vahamöykky, kyllä tästä vielä sormus pitäisi syntyä...

Veitsi on tähän mennessä saanut aikaan vasta yhden vertavuotavan viirun sormeen. Käsivarsista on puolestaan löytynyt ihan uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en ennen tätä aamua tiennytkään :-D. Mutta ei auta valitus, pakko se on mennä jatkamaan vuolemista jotta on sitten jotain valettavaakin :-)

Ilmassa on suuren kurpitsajuhlan tuntua...

... tai ainakin oli eilen. Mikäli siis olisin tajunnut että Halloweeniä vietettiinkin nyt eikä vasta viikon päästä :-D Lasinsulatuskurssilla on silti sopivasti valmistunut kaksi kynttilälautasta, oranssi oli ihka eka sulatustyö jonka tein, ja musta on siitä seuraavalla kerralla valmistunut. Lautasista piti tulla samankokoiset, ja vaikka se oranssi oli vieressä valmiina kun mustaa aloin tekemään niin kummasti muottien koot vain menivät sekaisin, ja pienempihän mustasta tuli. Ja myös vähän eri mallinen, kun kerta eri muoteilla ovat tehdyt. Ihan kivoja ne silti on, ja jälkimmäisessä onnistui stringerienkin taivutus kynttilän liekissä jo paremmin, enkä enää polttanut näppejänikään niin monta kertaa kuin ekassa työssä :-D Polttavien stringerien lisäksi on tullut opittua että terävistä lasinreunoista saa helposti haavoja jollei ole kumihanskat kädessä. Eikä ne yleensä ole, sillä olenhan mä muutaman (lue: kaksi) tiffany-lasityön aiemmin tehnyt, enkä silloinkaan mitään hanskoja käyttänyt, vaikka lasinsirut sormenpäissä sattui ja laastariakin kului ;-D

Seittikuvioiset kynttilälautaset

Hämppi

Muutama viikko sitten starttasi työväenopiston lasikurssi: lasinsulatusta ja mosaiikkia. Ennen kurssin alkua sai jo päivittäin jännittää, että pidetäänkö kurssi vai ei kun ei tuntunut olevan tarpeeksi kiinnostuneita :-o. Mäkin ilmoitusluontoisesti kerroin jo avokillekin että se alkaa sitten seuraavaksi harrastamaan lasinsulatusta ja ilmoitin sen mukaan... :-D Onneksi se auttoi ja saatiin 7 kokoon mikä riitti kurssin pitoon. Viime viikolla oli opiston syyslomaviikko eikä kurssia järjestetty. Kaksi kertaa siellä on siis tullut oltua, ja olen tähän mennessä saanut aikaiseksi peräti yhden lautasen ja yhden korun josta on nyt kuva. Tästä riipuksesta ei *ihan* tullut sellaista kuin ajatuksissa oli mielessä, ja nyt en tiedä lainkaan mitä tällä tehdä.

Lasinsulatushämähäkkiriipus

Riipuksessa on käytetty "dichroic paper"ia, eli paperista on kuvioleikkurilla leikattu hämähäkkejä, jotka on sulatettu kahden lasin väliin. Ei siinä mitään, mutta alkujaan kuvittelin että hämpeistä olisi tullut monivärisiä. Ankaran surffauksen jälkeen selvisi, että ostamastani paperista olisi pitänyt tulla *kuparin* värisiä hämyreitä. Nää mun hämpit on kuitenkin hyvin patinoituneita kupareita eli lähinnä vihreitä... No, ennen kurssia tuli jo keksittyä että siellähän saa näppärästi tehtyä tän vuoden joululahjat, joten etukäteispahoittelut jo nyt jos hämppi jostain paketista parin kuukauden päästä löytyy ;-D

Viikonloppuna tuli myös haettua vanha perheenjäsen takaisin kotiin, eli pikkuinen  (8-9-v) viljakäärme Waagner palasi mulle kolmen vuoden jälkeen äitin luota, jossa sen piti olla hoidossa  *khröm* vuoden verran ;-D

Waagner tahtoo lisää safkaa

Alkujaan pikkuiseksi jäänyt Waagener tosin koki saman kohtalon äitin luona kuin mun kasvinikin, eli viihtyi paremmin kuin koskaan ja onnistui kasvamaan siellä mittaa :-o Nykyjään Waagner on jo potra poika, ja tapailisi mielellään puutteessa olevia viljakäärmeneitoja.... ;-)