Islanti: Höfn - Dimmuborgir - Husavík

Höfnistä lähdettiin aamutuimaan ajamaan pohjoiseen kohti Husavíkia, seuraavien kahden yön pysähdyspaikkaa. 1-tie seuraa ensin rannikkoa, ja lähtee sitten nousemaan sisämaahan. Tällä 1-tien pätkällä oli eniten sorateitä, olisikohan niitä ollut noin 30 km ennen Dimmuborgiria. Asfalttiteillä nopeusrajoitus on 90 km/h, ja sorateillä 80 km/h. Suomessa vastaavat soratiepätkät olisivat luultavasti olleet 50 tai 60 km/h rajoitusalueita... Muutama soratienousu oli aika jyrkkä, ja kun kaiteitakaan ei ollut, niin korkeanpaikankammoista kuskia alkoi jo vähän pelottaa...

Rantaviivaa

Kädet ja jalat täristen katsomaan että mistä sitä oikein jouduttiin ajamaan

Lähellä Mývatnia satuimme yllättäen huomaamaan höyryävää ilmaa, busseja ja pysäköityjä autoja, jotka ovat varmoja merkkejä jostain näkemisen arvoisesta paikasta. Perillä odotti sitten rikinkatkua ja kuplivaa mutaa O_o

Hveririn rikinkatkuista mutaliejua

Tällä paikalla ei hajun takia kauaa viihdytty, kun oli kuuma päiväkin :-)

Mývatnissa tuli huomattua ensimmäisen kerran islantilaisten opaskarttojen omituisuus. Infopaikoilla kun voi olla seinään kiinnitettynä alueen kartta, joka ei olekaan pohjoinen ylöspäin (pohjoista osoittavaa nuolta ei ole välttämättä missään), eivätkä näkyvät tietkään ole kartan mukaisessa suunnassa kartan edessä seistäessä. Tuntui, että karttoja oli käännetty mielivaltainen suunta, ja sen jälkeen ne vain oli lätkäisty johonkin kiinni. Olisin jo lähtenyt vastakkaiselle suunnalle kuin missä Dimmuborgir oli, mutta onneksi matkassa oli mukana pätevämpi kartanlukija :-) Ruokapaikka sentään löydettiin ilman opaskarttojen apua...

Etualalla Geysir-leipää, eli geotermisellä lämmöllä valmistettua leipää

Dimmuborgir oli Juhalle tämän matkan pyhiinvaelluspaikka, Juhan lempparibändi Dimmu Borgir kun on ottanut ko paikasta nimensä :-) Osuimme paikalle oikeaan aikaankin, eli Juhan synttäripäivänä. Ja ei, tämä ei ollut sattumaa, vaan vaikutti siihen, miten yöpymiset suunniteltiin :'-D

Dimmuborgirin laava-alue näköalatasanteelta kuvattuna

Alue oli täynnä eripituisia kävelyreittejä

Valtaistuin :-D

Dimmuborgirista jatkettiin osittain soratietä Husavíkiin. Perillä odottikin yllätys, sillä saimme pienenpienen huoneen kerrossängyllä :'-D Vaihtoehtona olisi ollut samankokoinen huone parisängyllä. Siinä huoneessa olisi ollut vain se seinästä seinään oleva sänky sekä noin 40 cm tilaa sen edessä, joten ei vaihdettu :-)

Husavík Guesthousen idylliä

Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä katsomaan valaita vasta seuraavana päivänä, mutta lipunmyyjä varoitteli, että seuraavan päivän sää oli ennusteiden mukaan niin huono, ettei hän voinut luvata, että retkeä edes järjestetään. Otettiin siis vielä liput samalle illalle. Tai ei me mitään lippuja saatu, sillä lipunmyyjä vain otti ylös mun nimeni ja kansalaisuuden, ja sanoi, että se riittää. Tiedä sitten oliko se vielä ajatuksissaan, sillä kun me menimme lippuja varaamaan, niin kadulla tapahtui peräänajo, jota kaikki menivät katsomaan. Me käytimme tätä sekaannusta hyväksi, ja kävimme kysymässä hintoja kilpailevasta viereisestä valasretkiyrityksestä. Niiden retki olisi lähtenyt hieman aiemmin ja olisi ollut pari euroa halvempi, mutta me päädyttiin sitten tähän alkuperäiseen paikkaan. Ei olisi pitänyt...

Satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Se oli se kauimmainen jota ei edes kunnolla näe

Kun ihmisiä alkoi kerääntymään laiturille kahdeksan aikoihin tajusin, että kaikilla muilla oli lippu tai joku paperituloste käsissään. Dämn. Ei siinä sitten auttanut kuin mennä muiden mukana laivaa kohti, ja selittää lipuntarkastajalle, että ei meille annettu mitään lippua. Hän käski meidät jonosta sivuun, ja päästi muita laivaan. Lopulta tyyppi soitti lipunmyyntiin, ja sieltä vahvistettiin, että kyllä me ollaan retki maksettu. Tosin mun nimeni oli kirjoitettu sinne väärin :-/ Ei oikein selvinnyt, oliko tämä liputtomuus joku veronkiertojuttu vai pelkkä erehdys, mutta lopulta päästiin laivaan... Aika äkkiä tuli huomattua, että kilpailijalla olisi ollut nopeampi laiva, ja näytti että se pyöri koko ajan siellä missä valaatkin. Muutaman lähellä olleen valaan se onnistui karkoittamaan meidän laivan ympäriltä. Tulihan noita ryhävalaita kuitenkin nähtyä (ja olisikohan ollut Northern bottlenose whale, ei tietoa suomenkielisestä nimestä) tälläkin reissulla. Vaikka päällä oli niin pitkiksiä kuin villapaitaakin, niin helkutin kylmä merellä tuli. Ei paljoa ajateltu, että kuinka paljon muita vieraita häiritsee meidän yömyöhäinen suihku - jonka vesi muuten haisi samalle mädäntyneelle kananmunalle kuin mutaliejupaikan ilma... :'-D

Husavíkin keskusta. Näkyy melkein kokonaisuudessaan ;-)

Sen kilpailevan matkanjärjestäjän alus ja ryhävalaan pärskäyttämä vesipatsas

Tämä selkäevä oli paras kuva jonka sain :'-D

Juhan kuvaama ryhävalaan pyrstö sen sukeltaessa takaisin pinnan alle

Juhan kuvaama toisen ryhävalaan pyrstö

Jäädyttävän kolmetuntisen bongailun jälkeen saatiin lopuksi kaakaota ja kanelipullaa

Islanti: Haukadalur - Seljalandsfoss - Jökulsárlón - Höfn

Ja matkakertomus jatkuu :-) Geysireiden jälkeen lähdettiin ajamaan kohti 1-tietä aamiaispaikkaa etsien - se hotelliaamiainen kun ei jostain syystä ollut vielä aamukuudelta tarjolla :-D Islantilaiset tuntuvat heräävän myöhään, eikä pikkukylien kahvilat olleet vielä avoinna. Yhdeksän maissa tultiin johonkin vähän isompaan kylään, josta löytyi leipomo.

Aamiainen :-)

Kaikenlaisia herkkuja olisi ollut tarjolla, Juha päätyi leivän lisäksi tuohon hervottoman kokoiseen rähmäpullaan, ja mulla on lautasen kokoinen suklaakeksi :-D
Seuraava pysähdyspaikka oli Seljalandsfossin vesiputous. Paikka on siitä erikoinen, että putouksen taakse pääsee polkua pitkin. Mutta kastuihan siinä sitten :-)

Seljalandsfossin putous

Matkalla putouksen taakse...

Sivukuvaa...

... ja näkymää takaa

Pienet väriläiskät ovat putouksen taakse kiertäviä ihmisiä

Täältä matka jatkui vuoden 2010 lentokaaoksen syntysijaan, eli Eyjafjallajökullin tulivuoren lähettyville. Paikka näkyy 1-tieltä, ja sinne oli peräti laitettu turistimyymälä pystyyn, jossa ei tosin käyty.

Eyjafjallajökull

ja tulivuoren tuhkaa

Maisemat muuttuivat tämän jälkeen aika dramaattisesti, ja seuraavaksi luvassa oli kilometreittäin sammalta...

Jossain vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että saadaan sadekuuro niskaan, mutta huono ilma pysyi poissa reitiltämme. Lämmintäkin oli jo +18 asteen verran :-)

Tulvan tuhoaman sillan rippeet Skaftafellissä

1-tieltä vähän sivussa olevat Jökulsárlónin jäätikön jäälohkareet ovat myös näyttävä näky :-)

Jökulsárlónin jäätikkö

 

Mereen virtaavassa joessa uiskenteli myös hylkeitä. Yhden päälaki näkyy juuri ja juuri :-)

Lopulta pääsimme toisen yön majapaikkaamme, eli Höfniin. Idyllinen pikkukaupunki, josta tuli ostettua mukana olleeseen tablettiin prepaid-nettiliittymä. Ei sitä tosin juuri tarvittukaan, sillä jokaisessa yöpaikassa oli ilmainen langaton verkko. Ainoat miinuspointit olivat ostoskeskus, joka meni kiinni jo kymmentä vaille seitsemän (sen piti olla seitsemään saakka auki) sekä majataloa vastapäätä oleva ravintola, joka ajoi meidät ulkoterassille, kun vain halusimme juoda eikä syödä ;-) Itse majatalo Dyngja oli upea paikka, ystävällinen omistajapariskunta taisi asua samassa talossa, ja huoneet olivat viihtyisiä ja tilavia. Myös aamiainen oli runsas, suurimmassa paikoissa tarjolla oli vain paahtoleipää ja mysliä, täällä oli lisäksi erilaisia leipiä, juustoja ja leikkeleitä. Suositeltava pysähdyspaikka siis :-)

Höfnin rantamaisemaa

Guesthouse Dyngja

Ilta-aurinko on vieläkin korkealla

Lomamatkalla Islannissa: Keflavik - Laugarvatn - Haukadalur

Olen halunnut käydä Islannissa vuosia - into varmaan syntyi joskus muinoin Satunnaisen Matkailijan (se 80-luvun tv-ohjelma jos joku muistaa) innoittamana. Tämä haave toteutui vihdoin viime viikolla 9 päivän ajan, kun ajettiin hää/pyhiinvaellusmatkalla saaren 1-kehätie läpi luonnon ihmeitä katsellen :-) Parin vuoden takaisesta Euroopan osittaisesta Via baltica -kierroksesta tämä erosi siinä, että majapaikat piti tällä kertaa varata (ja päättää) etukäteen, ja autonakin oli vuokrapeli.

Hertzin Toyota Yaris, pieni mutta ihan riittävä...

Ensimmäisenä matkapäivänä ei tehty muuta kuin lunastettiin auto lentokentältä, ja ajettiin sillä majapaikkaan Laugarvatniin. Hotellithan ovat Islannissa kalliita, joten päädyttiin tällä kertaa vaatimattomampiin ratkaisuihin, eli yhteisvessoihin ja -suihkuihin. Huoneilla oli siltikin hintaa 80 - 110 €/yö.

Tiellä nro 36, tuulilasi oli vielä niin puhdas että sen läpi näki kuvata :-D

Etukäteen meidän piti mennä hotellille 1-tietä pitkin, mutta navigaattorina toiminut Noksu päätti toisin. Ajettiinkin siis ilmeisestikin lyhintä reittiä, joten matkalle osui Þingvellirin luonnonpuisto. Kaunista seutua vaeltamiseen tai patikointiin, me tosin vain huristettiin pysähtymättä alueen läpi :)

Jälkkäriä ja Brenniviniä

Laugarvatnissa oli kaksi Edda-ketjun hotellia, ja me menimme ensiksi väärään. Ei siinä silti tullut ylimääräistä ajoa kuin parisataa metriä. Ruokapaikkojakaan ei alettu sen pidemmältä etsimään, vaan tyydyimme hotellin ravintolaan. Tämä olikin sitten ainoa paikka jossa otettiin kolmen ruokalajin menu, kun se tuntui ihan halvalta vaihtoehdolta. Tosin alkukeitto oli jo niin valtaisa, ettei sen jälkeen olisi enää kala-annosta jaksanut syödä. Jälkkärillehän on tietysti aina tilaa ;-) Täällä Juha myös maistoi ekan kerran Islannin paikallisviinaa Brennivíniä, toiselta nimeltään Black Death. Siihen se sitten jäi koukkuun :-D

Sarvipää suorittamassa aamuherätystä

Netistä tulostetussa hotellivarauksessa luki, että check out -aika on 05 ja 12 välissä, eikä tullut mieleenkään että se ei pitäisi paikkaansa. Noh, mehän oltiin vielä Suomen aikavyöhykkeellä (kolme tuntia paikallista aikaa edellä), joten oltiin valmiita lähtemään hotellista jo aamukuuden maissa. O-ou. Meidän huone oli eri rakennuksessa kuin respa, ja ulko-ovi sinne oli lukossa. Ei muuta kuin nohevana soittamaan ovikelloa. Lopulta uninen miesääni vastasi ja tiedusteli soiton syytä. Hämmästys kyllä kuului äänestä, kun kuuli, että halusimme uloskirjautua hotellista :-D Noin kymmenen minuutin kuluttua joku nainen tuli lopulta avaamaan oven, ja johdatti meidät respan luukulle, ja alkoi laittamaan sitä kuntoon. Koitin lähtiessä pahoitella hänen herättämistään, mutta ei tainnut anteeksipyynnöt saada ihan vilpitöntä "ei se mitään" -vastausta. Hieman nolotti... :-/

Autolle palatessa kulman takaa kuului voimakas "BÄÄ!" määkäisy. Kun se toistui, niin pitihän sitä käydä katsomassa, että mikä siellä määkii. Lammashan se. Ilmeisestikin Islannissa lampaat hoitavat kukkojen sijaan aamuherätyksen :'-D

Hotellilta ei ollut kuin 30 km matka geysireille. Etukäteen en olisi kuvitellut paikkaa ihan tämännäköiseksi - siis laatoitetuksi kävelytieksi, jossa lähteet ovat vierekkäin naruilla eristettyinä.

Opaskartta puistoon

Höyryävät pilvet paljastavat lähteiden sijainnin

Köydet estävät aamu-uintiyritykset...

 Itse virallinen Geysir ei enää purkaudu kuin maanjäristysten jälkeen.

Geysir tyytyi vain höyryämään

Stokkur sen sijaan purkautuu 8-10 minuutin välein, 25-35 m korkeuteen. Näin aikaisin puistossa ei vielä ollut meidän lisäksi kuin kaksi muuta, joten saimme rauhassa kuvata :-)

Vesi oli todella upean väristä eikä varoituksista huolimatta edes kovin kuumaa

No niin, nyt alkaa tapahtumaan :-D

Vesi täyttää onkalon uudestaan, ja sitten taas odotetaan se 8-10 minuuttia

Mitään ennakkovaroitusta ei purkauksesta tullut, vaan sitä piti lähinnä kellon kanssa tarkkailla, että koska alkaa virittämään kameraa. Tässä tuli ekan kerran huomattua, että ehkä oma Canonin G7 on hieman vanhentunut, sillä kun ei millään saanut otettua tarpeeksi nopeita sarjakuvia... Onneksi purkausten väli oli vielä ihan siedettävä odotus :-)

Suklaasormus

Jatketaampa pitkästä aikaa kivenistutuksella ja sormuksella :-) Kartioistutetut neliökivet ovat ruskeita cubic zirkonioita, mutta koska netissä näytetään käytettävän kaikenlaisista ruskeista kivistä paljon seksikkäämpää nimitystä "suklaa", niin päätin nimetä tämän suklaasormukseksi :-D Tämä sormus on taas kerran kokonaisuudessaan Juhan tekemä, ja miun käyttämä :-)

Kolme suklaista 6 mm cubic zirkoniaa sormuksessa

Alakuva vähän peilaa, oikeasti molemmat rinkulat ovat tasaisen pyöreitä...

Sormuksen runko koostuukin kahdesta sormuksesta

Nelikulmaisten kuppien teko menee suunnilleen samoin kuin pyöreidenkin, näissä pitää vain lisäksi viilailla kulmat auki, jotta kiveä tulisi enemmän näkyviin. Syötävän hyvä sormus :-)

Lisää emalointeja

Emaloinneissa tosiaan vierähti tovi jos toinenkin, ilman että mitään kunnollista valmista olisi tullut. Ari ehdotti, että mun kannattaisi tehdä hopealevystä pyörylöitä ja suorakaiteita, ja koittaa emaloida niitä. Nääh. Ihan liian tylsää. Sen sijaan tein nämä...

Emaloitu Jack Skellington

Ensimmäinen on tietysti olevinaan Painajainen ennen joulua -päähahmo Jack Skellington. Valkoinen emalijauhe ei ihan vitivalkoiseksi tullut, ja suu on hieman liian leveä, mutta ihan kiva näinkin...

Emaloitu M

Sitten koitin tehdä M-kirjainta. Tähän sentään olin varautunut tulostamalla mukaan M-kirjaimen kuvan, jonka sitten sahasin paikanpäällä hopealevystä. Sahausta tulikin sitten harjoiteltua kahdesti, sillä ensimmäisen M-kirjaimen emalointi epäonnistui :-/ Koitin tehdä siitä liilaa, mutta sain aina vain aikaiseksi erisävyistä ruskeaa. Lopulta kyllästyin ja luovutin ja päätin emaloida päälle sinistä ja vihreää. Siitä tulikin oikein hieno, mutta emalijauhetta oli siinä vaiheessa jo niin runsas kerros, että lopulta se vaan - jo jäähdyttyään - yksinkertaisesti halkesi pirstaleiksi. Tämä toinen M ei ole väritältään tietystikään yhtä hieno kuin mitä se eka olisi ollut. Tästäkin lähti pieni pala irti, jonka korjasin lisäemaloinnilla. Ja päätin vielä koittaa tämän sitruunahappokestävyyttä - no, sitä ei ollut ja ämmästä tuli matta. Uudelleen uuniin siis... Tämä ei ole käytössä ollut, mutta ainakin tuossa pöydällä ollessa on emalointi vielä kestänyt :´-D

Yhteiskuvaa....

Sen verran sentään viisastuin, että tein pari testipyörylääkin. Isosta ruskeasta piti tulla punainen, ja alaosan rinkula on taas kerran jämäpurkin tulosta. Se punainen emalijauhe oli vanhemmannäköisestä purnukasta, ja se näyttääkin ihan erilaiselta kuin muut emaloinnit, joita tuli tehtyä. Se siis lienee vanhaa lyijyllistä emalijauhetta... Niin ja tämä emalointi myös selvisi vanhingoittumattomana sitruunahaposta. Kunnon tavaraa siis :-)

Emalointeja

Jo ennen kurssia mietin, että emaloinnin kokeilu voisi olla kivaa. Siihen saikin sitten tuhrautumaan yllättävän paljon aikaa, kun lopputulokset eivät olleet sinnepäinkään kuin mitä oli etukäteen kuvitellut... Hyvänä esimerkkinä nämä kaksi ensimmäistä (onnistunutta) kokeilua...

Emaloituja hopealaattoja

Juha leikkasi laatat ja valssasi niihin pohjakuvioinnit, mä autoin värien valinnassa :-) Ja siitähän se ilo syntyikin. Purnukasta, josta olisi pitänyt tulla violettia, tulikin tuollainen rusehtava. Sentään turkoosi näyttää turkoosilta. Oikeanpuoleisen riipuksen emalit on osittain sellaisesta sekoituspurkista, johon kaadetaan käytetyt emalijauheet. Tämän riipuksen väri oli siis täysi yllätys, mutta ihan okei.

Nämä emalijauheet olivat ilmeisestikin uusia, lyijyttömiä versioita. Saas nähdä, mitenkä ne kestävät...