Islanti: Höfn - Dimmuborgir - Husavík

Höfnistä lähdettiin aamutuimaan ajamaan pohjoiseen kohti Husavíkia, seuraavien kahden yön pysähdyspaikkaa. 1-tie seuraa ensin rannikkoa, ja lähtee sitten nousemaan sisämaahan. Tällä 1-tien pätkällä oli eniten sorateitä, olisikohan niitä ollut noin 30 km ennen Dimmuborgiria. Asfalttiteillä nopeusrajoitus on 90 km/h, ja sorateillä 80 km/h. Suomessa vastaavat soratiepätkät olisivat luultavasti olleet 50 tai 60 km/h rajoitusalueita... Muutama soratienousu oli aika jyrkkä, ja kun kaiteitakaan ei ollut, niin korkeanpaikankammoista kuskia alkoi jo vähän pelottaa...

Rantaviivaa

Kädet ja jalat täristen katsomaan että mistä sitä oikein jouduttiin ajamaan

Lähellä Mývatnia satuimme yllättäen huomaamaan höyryävää ilmaa, busseja ja pysäköityjä autoja, jotka ovat varmoja merkkejä jostain näkemisen arvoisesta paikasta. Perillä odotti sitten rikinkatkua ja kuplivaa mutaa O_o

Hveririn rikinkatkuista mutaliejua

Tällä paikalla ei hajun takia kauaa viihdytty, kun oli kuuma päiväkin :-)

Mývatnissa tuli huomattua ensimmäisen kerran islantilaisten opaskarttojen omituisuus. Infopaikoilla kun voi olla seinään kiinnitettynä alueen kartta, joka ei olekaan pohjoinen ylöspäin (pohjoista osoittavaa nuolta ei ole välttämättä missään), eivätkä näkyvät tietkään ole kartan mukaisessa suunnassa kartan edessä seistäessä. Tuntui, että karttoja oli käännetty mielivaltainen suunta, ja sen jälkeen ne vain oli lätkäisty johonkin kiinni. Olisin jo lähtenyt vastakkaiselle suunnalle kuin missä Dimmuborgir oli, mutta onneksi matkassa oli mukana pätevämpi kartanlukija :-) Ruokapaikka sentään löydettiin ilman opaskarttojen apua...

Etualalla Geysir-leipää, eli geotermisellä lämmöllä valmistettua leipää

Dimmuborgir oli Juhalle tämän matkan pyhiinvaelluspaikka, Juhan lempparibändi Dimmu Borgir kun on ottanut ko paikasta nimensä :-) Osuimme paikalle oikeaan aikaankin, eli Juhan synttäripäivänä. Ja ei, tämä ei ollut sattumaa, vaan vaikutti siihen, miten yöpymiset suunniteltiin :'-D

Dimmuborgirin laava-alue näköalatasanteelta kuvattuna

Alue oli täynnä eripituisia kävelyreittejä

Valtaistuin :-D

Dimmuborgirista jatkettiin osittain soratietä Husavíkiin. Perillä odottikin yllätys, sillä saimme pienenpienen huoneen kerrossängyllä :'-D Vaihtoehtona olisi ollut samankokoinen huone parisängyllä. Siinä huoneessa olisi ollut vain se seinästä seinään oleva sänky sekä noin 40 cm tilaa sen edessä, joten ei vaihdettu :-)

Husavík Guesthousen idylliä

Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä katsomaan valaita vasta seuraavana päivänä, mutta lipunmyyjä varoitteli, että seuraavan päivän sää oli ennusteiden mukaan niin huono, ettei hän voinut luvata, että retkeä edes järjestetään. Otettiin siis vielä liput samalle illalle. Tai ei me mitään lippuja saatu, sillä lipunmyyjä vain otti ylös mun nimeni ja kansalaisuuden, ja sanoi, että se riittää. Tiedä sitten oliko se vielä ajatuksissaan, sillä kun me menimme lippuja varaamaan, niin kadulla tapahtui peräänajo, jota kaikki menivät katsomaan. Me käytimme tätä sekaannusta hyväksi, ja kävimme kysymässä hintoja kilpailevasta viereisestä valasretkiyrityksestä. Niiden retki olisi lähtenyt hieman aiemmin ja olisi ollut pari euroa halvempi, mutta me päädyttiin sitten tähän alkuperäiseen paikkaan. Ei olisi pitänyt...

Satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Se oli se kauimmainen jota ei edes kunnolla näe

Kun ihmisiä alkoi kerääntymään laiturille kahdeksan aikoihin tajusin, että kaikilla muilla oli lippu tai joku paperituloste käsissään. Dämn. Ei siinä sitten auttanut kuin mennä muiden mukana laivaa kohti, ja selittää lipuntarkastajalle, että ei meille annettu mitään lippua. Hän käski meidät jonosta sivuun, ja päästi muita laivaan. Lopulta tyyppi soitti lipunmyyntiin, ja sieltä vahvistettiin, että kyllä me ollaan retki maksettu. Tosin mun nimeni oli kirjoitettu sinne väärin :-/ Ei oikein selvinnyt, oliko tämä liputtomuus joku veronkiertojuttu vai pelkkä erehdys, mutta lopulta päästiin laivaan... Aika äkkiä tuli huomattua, että kilpailijalla olisi ollut nopeampi laiva, ja näytti että se pyöri koko ajan siellä missä valaatkin. Muutaman lähellä olleen valaan se onnistui karkoittamaan meidän laivan ympäriltä. Tulihan noita ryhävalaita kuitenkin nähtyä (ja olisikohan ollut Northern bottlenose whale, ei tietoa suomenkielisestä nimestä) tälläkin reissulla. Vaikka päällä oli niin pitkiksiä kuin villapaitaakin, niin helkutin kylmä merellä tuli. Ei paljoa ajateltu, että kuinka paljon muita vieraita häiritsee meidän yömyöhäinen suihku - jonka vesi muuten haisi samalle mädäntyneelle kananmunalle kuin mutaliejupaikan ilma... :'-D

Husavíkin keskusta. Näkyy melkein kokonaisuudessaan ;-)

Sen kilpailevan matkanjärjestäjän alus ja ryhävalaan pärskäyttämä vesipatsas

Tämä selkäevä oli paras kuva jonka sain :'-D

Juhan kuvaama ryhävalaan pyrstö sen sukeltaessa takaisin pinnan alle

Juhan kuvaama toisen ryhävalaan pyrstö

Jäädyttävän kolmetuntisen bongailun jälkeen saatiin lopuksi kaakaota ja kanelipullaa