Lomamatkalla Islannissa: Keflavik - Laugarvatn - Haukadalur

Olen halunnut käydä Islannissa vuosia - into varmaan syntyi joskus muinoin Satunnaisen Matkailijan (se 80-luvun tv-ohjelma jos joku muistaa) innoittamana. Tämä haave toteutui vihdoin viime viikolla 9 päivän ajan, kun ajettiin hää/pyhiinvaellusmatkalla saaren 1-kehätie läpi luonnon ihmeitä katsellen :-) Parin vuoden takaisesta Euroopan osittaisesta Via baltica -kierroksesta tämä erosi siinä, että majapaikat piti tällä kertaa varata (ja päättää) etukäteen, ja autonakin oli vuokrapeli.

Hertzin Toyota Yaris, pieni mutta ihan riittävä...

Ensimmäisenä matkapäivänä ei tehty muuta kuin lunastettiin auto lentokentältä, ja ajettiin sillä majapaikkaan Laugarvatniin. Hotellithan ovat Islannissa kalliita, joten päädyttiin tällä kertaa vaatimattomampiin ratkaisuihin, eli yhteisvessoihin ja -suihkuihin. Huoneilla oli siltikin hintaa 80 - 110 €/yö.

Tiellä nro 36, tuulilasi oli vielä niin puhdas että sen läpi näki kuvata :-D

Etukäteen meidän piti mennä hotellille 1-tietä pitkin, mutta navigaattorina toiminut Noksu päätti toisin. Ajettiinkin siis ilmeisestikin lyhintä reittiä, joten matkalle osui Þingvellirin luonnonpuisto. Kaunista seutua vaeltamiseen tai patikointiin, me tosin vain huristettiin pysähtymättä alueen läpi :)

Jälkkäriä ja Brenniviniä

Laugarvatnissa oli kaksi Edda-ketjun hotellia, ja me menimme ensiksi väärään. Ei siinä silti tullut ylimääräistä ajoa kuin parisataa metriä. Ruokapaikkojakaan ei alettu sen pidemmältä etsimään, vaan tyydyimme hotellin ravintolaan. Tämä olikin sitten ainoa paikka jossa otettiin kolmen ruokalajin menu, kun se tuntui ihan halvalta vaihtoehdolta. Tosin alkukeitto oli jo niin valtaisa, ettei sen jälkeen olisi enää kala-annosta jaksanut syödä. Jälkkärillehän on tietysti aina tilaa ;-) Täällä Juha myös maistoi ekan kerran Islannin paikallisviinaa Brennivíniä, toiselta nimeltään Black Death. Siihen se sitten jäi koukkuun :-D

Sarvipää suorittamassa aamuherätystä

Netistä tulostetussa hotellivarauksessa luki, että check out -aika on 05 ja 12 välissä, eikä tullut mieleenkään että se ei pitäisi paikkaansa. Noh, mehän oltiin vielä Suomen aikavyöhykkeellä (kolme tuntia paikallista aikaa edellä), joten oltiin valmiita lähtemään hotellista jo aamukuuden maissa. O-ou. Meidän huone oli eri rakennuksessa kuin respa, ja ulko-ovi sinne oli lukossa. Ei muuta kuin nohevana soittamaan ovikelloa. Lopulta uninen miesääni vastasi ja tiedusteli soiton syytä. Hämmästys kyllä kuului äänestä, kun kuuli, että halusimme uloskirjautua hotellista :-D Noin kymmenen minuutin kuluttua joku nainen tuli lopulta avaamaan oven, ja johdatti meidät respan luukulle, ja alkoi laittamaan sitä kuntoon. Koitin lähtiessä pahoitella hänen herättämistään, mutta ei tainnut anteeksipyynnöt saada ihan vilpitöntä "ei se mitään" -vastausta. Hieman nolotti... :-/

Autolle palatessa kulman takaa kuului voimakas "BÄÄ!" määkäisy. Kun se toistui, niin pitihän sitä käydä katsomassa, että mikä siellä määkii. Lammashan se. Ilmeisestikin Islannissa lampaat hoitavat kukkojen sijaan aamuherätyksen :'-D

Hotellilta ei ollut kuin 30 km matka geysireille. Etukäteen en olisi kuvitellut paikkaa ihan tämännäköiseksi - siis laatoitetuksi kävelytieksi, jossa lähteet ovat vierekkäin naruilla eristettyinä.

Opaskartta puistoon

Höyryävät pilvet paljastavat lähteiden sijainnin

Köydet estävät aamu-uintiyritykset...

 Itse virallinen Geysir ei enää purkaudu kuin maanjäristysten jälkeen.

Geysir tyytyi vain höyryämään

Stokkur sen sijaan purkautuu 8-10 minuutin välein, 25-35 m korkeuteen. Näin aikaisin puistossa ei vielä ollut meidän lisäksi kuin kaksi muuta, joten saimme rauhassa kuvata :-)

Vesi oli todella upean väristä eikä varoituksista huolimatta edes kovin kuumaa

No niin, nyt alkaa tapahtumaan :-D

Vesi täyttää onkalon uudestaan, ja sitten taas odotetaan se 8-10 minuuttia

Mitään ennakkovaroitusta ei purkauksesta tullut, vaan sitä piti lähinnä kellon kanssa tarkkailla, että koska alkaa virittämään kameraa. Tässä tuli ekan kerran huomattua, että ehkä oma Canonin G7 on hieman vanhentunut, sillä kun ei millään saanut otettua tarpeeksi nopeita sarjakuvia... Onneksi purkausten väli oli vielä ihan siedettävä odotus :-)