tiistai 24. heinäkuuta 2012

Husavík - Hólar - Reykjavik - Blue Lagoon


Viimeisimpänä vesiputouksena oli vuorossa Goðafoss, joka mielestäni oli myös kaunein. Korkeutta putouksella on 12 m ja leveyttä kolmisenkymmentä. Putouksen toiselle puolelle johti kävelysilta, joten kävimme myös siellä kuvailemassa.
Goðafossin putoukset

Seuraavaksi käväisimme Akyreyrissa, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Se oli sympaattisen oloinen paikka, liikennevaloja myöten <3
Akyreyrin sydämelliset liikennevalot
Täältä matka jatkui yöpymispaikkaamme Hólariin, jonne nettitulosteiden mukaan piti saapua ennen kolmea. Taas väärin. Paikalla kuulimme, että mökin saa vasta kolmen *jälkeen*. Meidän mökkimme tosin taisi olla muutenkin vapaana, sillä onneksi saimme sen heti. Täällä meillä oli ensimmäisen ja viimeisen kerran ihan oma vessa ja suihku -luksusta! Respasta saimme myös mukaan History trail -lehtisen, jonka mukaan aloimme tutustumaan seutuun. Sammalkattoiset mökit kukkulan sisällä olivat ihan ookoo. Kakkosnähtävyyden eli "Priest's Seat"in noheva kuski onnistui etukäteen kääntämään vangin seatiksi (siis autoksi), piti sitten korjata että kyllä kyseessä on papin istuin.
Hólarin mökki
Paikallisia nähtävyyksiä :-D
Koskapa tämä istuin osoittautui lopulta puupölkkypenkiksi kukkulalla, jolla ei sanottavammin ollut edes näköalaa, päätimme jättää kierroksen suosiolla tähän, ja suuntasimme merkityille kävelypoluille.Tämä ehkä oli ensimmäinen paikka, jossa oli edes jonkinlaista puustoa, jota pystyi hyvällä tahdolla kutsumaan peräti metsäksi. Muita turisteja ei näkynyt, islantilaisia eläkeläismatkailijoita sitäkin enemmän. Tosin sitä ei keksitty, että miksi kukaan Hólariin haluaisi mennä. Ehkä ne islantilaiset sitten nauttivat puista, mene ja tiedä. Aamiaisella oli kuitenkin sen verran pelottavannäköistä porukkaa, että lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan kohti Reykjavikia. Matkalla ei tapahtunut mitään kummempaa, mitä nyt tiellä olevien lampaiden väistelyä, ja muutaman metrin jouduttiin ajamaan jonkun runkkarin (vrt kuva) perässä, ennen kuin se kääntyi pellolleen.
Reykjavikin huoneisto oli legendaarisen näköinen, varsinkin yläkerran vessa :'-D
Kattohuoneisto kolmioikkunalla ja samanlaisessa huoneessa oleva vessa
No, vihdoin minulle ainakin selvisi, miten kaksi samoin varusteltua huonetta voi olla eri hintaiset. Lisämaksusta olisi varmaan saanut kerrosta alemman huoneen, jossa olisi ollut täysikorkuiset seinät :'-D Täällä sitten viihdyttiin(?) kolme yötä.
Reykjavikista ei juuri ole kuvia, se kun vaan on kaupunki, eikä kovinkaan ihmeellinen. Bilehileet olisivat varmaan saaneet enemmän siitä irti :-) Ekana iltana kun käveltiin pitkin kävelykatua nähtiin laukkuvarkauskin. Joku ääliö huomiotaherättävän vihreään takkiin sonnistautunut tyyppi lähti juoksemaan kameralaukun kanssa, ja laukun omistajanainen lähti perään kiljuen lujaa, että varas vei laukun. Varkaan perään lähti juoksemaan paljon muitakin, ja ilmeisestikin hänet saatiin kiinni. Ainakin vähän ajan kuluttua käveltiin yhteen kadunkulmaan, jossa seisoi väkijoukko, ja jossa näkyi pari poliisiautoa. Toisen poliisiauton ovi lyötiin kiinni, ja väkijoukko alkoi taputtamaan ja hurraamaan. Tämän tapauksen jälkeen jätin kuitenkin laukkuni kattohuoneistoon, ja kuljetin kameran ja lompakon takin taskuissa... Niin ja aloin ihmettelemään, että olisikohan sittenkin pitänyt ottaa siihen vuokra-autoon vielä varkausvakuutuskin... :-/
Blue Lagooniin ei ollut Reykjavikistä kovin pitkä matka, ja olimme siellä aamulla heti kun se aukesi. Upea paikka, ja mineraalivesi ja muta ilmeisestikin tekivät ihmeitä, sillä silmäpussit katosivat muutamaksi päivää. Hiukset eivät vedestä pitäneet, ja vasta paikanpäällä kun huomasin kyltin, jossa kehotettiin pitämään uimalakkia hiusten suojana tai käyttämään hoitoainetta. Noh, hoitoainetta tuli laitettua, mutta ei siitä mitään apua ollut. Hiukset olivat uskomatton pöyheässä takussa parin päivän ajan, ja vasta Suomessa ne sai kunnolla selvitettyä. Upean väristä ja lämmintä vettä kuitenkin, ja toisen kamerankin uskalsi ottaa mukaankun se on vesitiivis 10 m asti :-)
Blue Lagoon
Silica mudia, jota oli myös altaassa ämpäreissä parissa pisteessä. Käytetään kasvonaamiona
Reykjavikissa tuli poikettua myös fallosmuseossa, jonka kuvittelin alunperin olevan Husavíkissa. Se olikin siirtynyt takaisin Reykjavikiin, ja oli ihan hotellimme lähellä. Me tosin erehdyimme hieman sijainnista, ja menimme avoinna olleesta takaovesta sisään (eh eh eh). Museossa on nisäkkäiden elinten lisäksi nähtävillä myös muutama ihmiskunnan edustaja (ja tulevia lahjoittajia) sekä muotoiltuja esineitä. Valaat vievät kyllä kirkkaasti voiton tässä kilpailussa...
The Icelandic Phallological Museum
Kävimme myös bongaamassa puffineita eli lunneja, jotka ovat lystikkään näköisiä lintuja. Näiden kuvia ja pehmoeläimiä on joka turistikrääsäkauppa pullollaan, vaikka niitä nähdäkseen pitääkin sitten varata venereissu. Opas kyllä väitti, että lunneja olisi Suomessakin :-o Piti ihan netistä kotona tarkistaa, ja kyllä, onhan näitä joskus tavattu Lapissa talvimyrskyjen aikaan :-/ Kovin lähelle emme lintuja päässeet, ja kuvaaminen oli taas normaalin hankalaa...
Lunneja
Viimeisenä iltana kävimme vielä ajelemassa rannikkoaluetta ja ihailemassa mustia hiekkarantoja :-) Auringonpalvojia ei näillä rannoilla näkynyt...
Auton palautuksessa ei ollut mitään ongelmia :-) Palautushetkellä mittariin oli kertynyt lähes 2200 km lisää, ihan hyvä matka tuli siis ajettua. Jälkikäteen ajateltuna Reykjavikissa olisi voinut olla vähemmän aikaa, ja toisaalta enemmän Mývatnin alueella sekä luoteisosassa, jossa emme edes käyneet. Luoteessa kun olisi ollut noituusmuseokin :-)

1 kommentti:

  1. Kiitos.
    Mä en kovin usein jaksa lukea matkakertomuksia, mut nyt luin kahdesti ja välis huusin tyttären kattoo kuvii (juur jokin aika sit kerroin Islannista) joita tuijottelin aika antaumuksella.
    Mä NIIIN tahtoisin tuonne.

    VastaaPoista