Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna itänaapuriin, jossa emme olleet ennen käyneetkään. EU:n ulkopuolellehan ei niin vain mennä, vaan siihen tarvitaan viisumi. Ja viisumiahan ei saa, jollei ole esittää kutsua saapua Venäjälle. Jotkut hotellit kirjoittavat kutsuja pientä korvausta vastaan, tai sitten voi kääntyä matkatoimiston puoleen, joka hoitaa viisumiasiat (kunhan niille toimittaa tarvittavat paperit). Meinasin ensin, että ottaisimme kutsun hotellista ja sitten käytäisiin ihan henkilökohtaisesti Helsingissä suurlähetystössä hoitamassa viisumi, mutta siihen olisi pitänyt ottaa koko päivä töistä vapaata ja matkaakin olisi kertynyt turhan paljon, joten päädyimme kuitenkin käyttämään
matkatoimistoa. Hakemukseen tarvitaan passi, värillinen passikuva (max 6 kk vanha), todistus matkavakuutuksesta matkan ajalla sekä täytetty ja tulostettu
hakemuslomake. Viisumin saamisessa ei mennyt kuin reilu viikko.
Rajan ylitys tapahtui lähimmän raja-aseman eli Nuijamaan kautta. Meitä oli etukäteen varoiteltu, että ruljanssissa voi hyvinkin kestää kahdeksankin tuntia, mutta me onneksi selvisimme suht nopeasti rajamuodollisuuksista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä, että olimme sunnuntaina liikkeellä. Jos vielä olisin keksinyt, että mistä migraatiokortin saa etukäteen, niin ei olisi sitäkään tarvinnut vasta jonotuksen jälkeen täytellä. Suurin odotus oli autopaperien tarkastuskopilla, sillä virkailijoita oli vain yksi, ja kaikki muut meidän edellä (kun kerta jäätiin niitä migraatiokortteja täyttelemään).
Tie Pietariin oli hyväkuntoinen, ja ajo samanlaista kuin Baltiassa. Eli ohittajia väistetään pientareelle, olivat ne sitten takaa lujempaa ajavia tai vastaantulijoita. Uutta oli se, että kiitos ilmaistaan vilkauttamalla hätävilkkuja.
 |
| Verikirkko |
Käytämme yleensä hotellien varaamiseen hotellihakusivustoja, mutta kun samaan aikaan oli hälyä vääristä veloituksista ja mahdollisista vuotaneista luottokorttitiedoista, niin tutkailin tarkemmin
hotellien omia sivuja. Ja kun vielä huomasin, että sain sitä kautta paremman huoneen lähes samaan hintaan kuin varaussivuston kautta, niin pakkohan se oli ottaa Business-tason huone jokinäkymällä. Navigaattorin avulla löysimme perille melkein helposti, ja jo toisella ajokerralla osasimme pysähtyä yksisuuntaisella kadulla oikean rakennuksen ja parkkipaikan eteen :-D
Hotelli oli siisti ja hyväkuntoinen, ja se on lähellä metroasemaa. Ainoa miinus tuli aamiaisbuffetista. Viralliset tilat kun olivat silloin remontissa, ja tarjoilupöydät oli tungettu pienelle, ahtaalle alueelle. Tähän kun vielä lisää eestaas silmittömästi ryntäilevät kakarat, yleisen väenpaljouden sekä turistit, jotka eivät osaa jonottaa...
 |
| Neva-joen sillat avataan yöksi |
Meillä ei ole tapana vaihtaa valuuttaa etukäteen, vaan nostaa sitä automaatista perillä. Netissä kuitenkin sanottiin, että valuutanvaihtopisteistä saa eurot rupliksi paremmalla kurssilla, mikä pitikin paikkansa. Ihan kaikkia seteleitä ei tosin saatu vaihdettua, virkailija kun hylkäsi tarkan syynin jälkeen yhden 20-euron setelin kun se oli likainen. Onneksi muut setelit olivat melkein uunituoreita :-D
 |
| Eksyimme ainoastaan yhteen paikkaan, mistä ei löytynyt englanninkielistä ruokalistaa. Avulias baarimikko kuitenkin käänsi, ja ainahan sitä nyt suklaa-sanan löytää listalta kuin listalta :-D |
Maanataiaamulla kävimme ensi töiksi ostamassa uudet Nokian renkaat, ne kun kerta Venäjällä valmistetaan, joten hinnat ovat siellä huomattavasti halvemmat kuin Suomessa. Ajomatka keskustan läpi Vianorin liikkeeseen oli aikas jänskä, mutta navigaattorin avulla ja minun satunnaisista pelonkiljahteluista huolimatta päästiin ilman kolhuja kumpaankin suuntaan. Pulssia nostattava kokemus.
Kulttuuritarjonta alkoi Carl Fabergén tuotantoa esittelevästä yksityisomisteisesta
museosta. Kokoelmissa on noin 4000 esinettä - mielenkiintoisimmat tietysti keisarilliset pääsiäismunat. Lisäksi museossa on upeita emali- ja korukivitöitä, kuten savukerasioita, astiastoja ja kelloja. Suomalaisten mestareidenkin töitä löytyy museosta, mm. Alma Pihlin suunnittelema jääaiheinen rannekoru ja Erik Kollinin ihka ensimmäinen pääsiäismuna vuodelta 1885. Museossa on kuvauskielto, mutta kokoelmaa esittävät kirjat eivät siellä paljoa maksaneet.
 |
| Keisari Nikolai II vaimolleen Aleksandra Fjodorovnalle vuonna 1897 lahjoittama kruunajaismuna yllätyksineen |
 |
| Herttuatar Marlboroughin muna vuodelta 1902 |
 |
| Emaloituja kelloja |
Tiistaina ohjelmassa oli käynti
Pietarhovissa. Vaikka autolla olimmekin matkalla, niin kuitenkin kantosiipialus tuntui paremmalta tavalta matkustaa sinne. Eremitaasin lähellä on pari eri firmaa, jotka matkoja myyvät. Koska hinnoissa ei ollut eroa, menimme aamulla siihen paikkaan, missä kantosiipialus oli valmiina odottamassa. Menopaluulippu olisi ollut halvempi, mutta niitä ei jostain syystä myyty. Ja tässä tapahtui sama kuin aina kaupan kassoilla, eli se laiturissa ollut alus tuli täyteen juuri niin, että me ja 3 edellä ollutta ei mahtuneet mukaan, ja uutta alusta odotellessa siitä viereisestä laiturista saapui ja lähti alus :'-D
 |
| Päästiin ihan etupenkeille, jonon alkupäässä kun oltiin |
Matka kesti noin kolme varttia, ja jossain puolessa välissä aloimme arpomaan, että minneköhän päin olemme matkalla. Lähtiessä kun oli ollut hieno auringonpaiste ja muutenkin upea ilma, mutta nyt taivaalla alkoi näkyä synkkiä pilviä. Ja tietysti juuri kun pääsimme laiturille ja pois aluksesta, alkoi ukkostamaan ja satamaan kaatamalla. Siis aivan taivaan täydeltä. Noh, tiedämpähän vastaisuuden varalta mitä eroa on kalliilla ja halvalla sateenvarjolla. Ne muutaman euron varjot, jotka meillä oli mukana ja jotka on tähän asti palvelleet ihan hyvin nimittäin vuotivat seuloina, niin että pääkin oli ihan märkä. Ja jotta vahingossa ei olisi päässyt jonnekin kuivattelemaan, eivät vartijat päästäneet palatsiin sisälle kuin ne, joilla oli jo lippu, ja sisälle lipunmyyntipisteeseenkin pääsi vain parikymmentä henkeä kerralla. Kolme ukkoskuuroa tuli jonossa seisoessa, ja joku venäläisnainen tuli mun ja Juhan varjojen alle, vaikka eihän ne paljoa suojanneet kun ne tosiaan vuotivat seulana. Lopulta kun saatiin ostettua liput ja päästiin sisälle palatsiin, sade taas kerran loppui. Palatsissa ei saanut kuvata, ja kengät piti suojata suihkulakin näköisillä hupuilla. Oli kiva laittaa sellaiset litimärkien nahkakenkien päälle :-D
 |
| Suuri palatsi |
Palatsikierroksen jälkeen tarkoituksena oli vielä käydä katsomassa suihkulähdealue ja puistoa ylipääntäänkin. Aurinko paistoi taas mukavasti, mutta kun taivaalle alkoi uudestaan kertyä synkkiä pilviä ja tuulemaan voimakkaasti päätimme, että nyt riitti, ja lähdimme kiireen vilkkaa ostamaan paluulippua. Eihän ne kengätkään olleet kuivuneet, joten aika ikäväähän tuo kävely puistossa oli. Sääli, sillä siellä olisi kyllä helposti viettänyt koko päivän.
 |
| Suuri suihkulähdealue kullattuine pronssipatsaineen |
Keskiviikkona käytiin vihdoin
Eremitaasissa. Ostin liput etukäteen Suomessa netistä, ja samalla ostin kierroksen aarrekammioon. Eremitaasissa kun on kaksi huonetta (gold room ja diamond room), jonne pääsee vain opastetulle kierrokselle lisämaksusta. Eremitaasissa saa kuvata kaikkialla muualla paitsi noissa huoneissa. Joku kierroksellamme ollut höhlä keski-ikäinen nainen koitti silti ipadillansa "huomaamattomasti" koruja kuvata, eikä suostunut lopettamaan vaikka opas siitä kahdesti mainitsi ("minä olen tästä maksanut ja minulla on oikeus kuvata kun kerran olen maksanut!"). Vasta kun museon vartija tuli naista kovistelemaan tämä lopetti. Ihan hienoja koruja ja lahjoja tuolla oli, mutta pidin kuitenkin Faberge-museosta enemmän.
Kannattaa etukäteen katsoa mitä haluaa nähdä, ja missä ne sijaitsevat, sillä paikka on oikea sokkelo.
 |
| Eremitaasi |
 |
| Riikinkukkokello. Tämän vieressä pyöri koko ajan niin paljon porukkaa, ettei sitä meinannut edes nähdä |
 |
| Viinin jumala |
Torstaina käytiin
pienoismallimuseossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut huvipuisto, mutta eihän me kalkkikset kuitenkaan niihin laitteisiin
olisi uskallettu mennä. Grand Maket Rossija sen sijaan on 800 neliömetrin pienoismalli Venäjästä. Osa autoista, busseista ja junista liikkuu, ja 15 minuutin välein saapuu muutaman minuutin kestävä yö. Mallissa on myös nappuloita, joita painamalla saa esim. metsurin kaatamaan puun tai palokunnan paikalle sammuttamaan paloa.
Kävimme myös pyörähtämässä keskustassa sijaitsevassa kesäpuistossa.
 |
| Ylväät profiilit :-D |
Perjantaina sitten matkattiin kommelluksitta takaisin Suomeen. Rajanylitys oli erittäin nopea, ajettiin suurinpiirtein pysähdyksittä Suomen puolelle.
Paljonhan tuolta jäi näkemättä, mutta positiivinen yllätys Pietari oli. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja kaupunki oli erittäin siisti. Ihan turhaan kaikki meitä etukäteen matkasta varoittelivat, sillä mikään pelottava paikka tuo ei ollut edes iltasella. Ruoka oli hyvää, varsinkin keitot. Metrolla helppo ja halpa(!) kulkea, yksi poletti maksoi 35 ruplaa (kurssi meidän aikana oli noin 1 euro = 68-72 ruplaa). Kaupunkia voi kyllä suositella muillekin :)
