perjantai 22. kesäkuuta 2018

Kuningasketju

Kuningasketjun ohje on simppeli, ja se juurikin taisi olla ensimmäinen ketju minkä aikoinani tein. Kurssilla oli näytillä tavallista pienempi versio, ja se kolahti heti niin paljon, että pakkohan sellainen oli itsellekin väkertää.

Lenkit on sahattu 0,6 mm hopealangasta, ja veivin halkaisija oli 2 mm. Valmiin ketjun halkaisija on noin 3 mm. Söpö!
Kuningasketju
Ketjua tuli tehtyä rannekorun pituuden verran, mutta lukko vielä puuttuu. Ja toisessa päässä oleva isompi lenkki oli vain työtä helpottamassa, se ei jää valmiiseen koruun.

Pieni on kaunista

Summary:
Byzantine is a good beginner's weave, and I think it was the very first weave I ever made. This chain however is not for beginners since I used 0.6 mm silver wire and 2 mm mandrel to make a coil. The diameter of the chain is approx 3 mm.
I will use this chain to make a bracelet, I have to only add a clasp and change the end ring for a smaller one (the bigger ring was only used to help weaving).

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Orgaanista valua

Perinteinen jokakesäinen Tainan Pajan korukurssi Kurikassa on taas saatu päätökseen. Tällä kertaa oli mahdollista valaa orgaanisia aineita alipainevalulla, mihin ei oltu lainkaan varauduttu. Onneksi Juha muisti, että meillä sattuu olemaan auton mukitelineessä tammen terhojen kuoria, jotka ovat alunperinkin valua varten kerättyjä. Pajan pihalta löytyi muut ainekset, eli tuijan ja vadelman lehtiä, yksi mehikukka ja sitten tuollaisia jo valmiiksi kuivuneita käppänöitä, joiden lajikkeesta saatikka nimestä minulla ei ole hajuakaan.
Tuijan ja vadelman lehdet ja omituiset kuivuneet kukinnot odottamassa valupuuhun laittoa
Tammenterhoja
Valupuun kokoamista
Valmis valupuu
Kipsin teosta ja itse valamisesta ei tullut otettua kuvia, sen verran hektistä touhua se oli - puita kun taisi olla kymmenkunta. Tämä oli valitettavasti ensimmäinen kerta, kun kaikkien kappaleiden valu ei onnistunut. Vadelman lehdistä ja niistä kuivuneista kukinnoista ei ollut tietoakaan. Yksikään valu ei tainnut kenelläkään onnistua täydellisesti, mm. kielon kukat jäivät kaikilta uupumaan.

Kappaleita ei ole vielä kiillotettu, eli kuvissa on vasta kipsi poistettu ensin rummussa ja sitten hapossa. Tuijan lehdistä saa yksinkertaisimmillaan nopeasti korvikset tai riipukset vain juottamalla niihin kiinnityslenkki, ja tammenterhoihin on tarkoitus sovittaa puoliporattuja helmiä. Mehikukka on näistä ongelmallisin, sillä se on aika korkea, eikä näytä oikein miltään sivusta päin katsottuna. Kaipa siitäkin jotain joskus tulee, jos ei muuta niin uuden valun materiaalia :-)
Valmiit valut

Summary:
This week we took our traditional silver jewelry making class in Kurikka, Finland. We were able to try organic casting, or turning flowers and leaves into sterling silver. For some reason the casting process didn't go well and some of our pieces weren't cast at all. We did get one succulent, thuja leaves, and acorn shells. None of these have been turned into jewelry yet, so they are not polished so far.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Terassia ja ulkovuoritöitä

Toukokuun alussa oli yllättävän hyvät ilmat. Silloin hypättiinkin ulkohommiin, ja alettiin väkertämään takaterassia. Siihen kun ei voi tilata lasitusta ennen kuin runko on valmis, jotta tiedetään tarkat mitat. Kiirettä aiheutti myös se, että olimme tilaamassa laseja Finfasadilta, jonka lasit valmistetaan Kurikassa. Kurikkaan on kesäkuussa muutakin asiaa, joten itse lasit kuljettaen olisimme säästäneet rahdin. Tähän aikatauluun ei kuitenkaan hyvästä yrityksestä huolimatta ehditty.

Terassirunko on tehty painekyllästetystä puutavarasta. Sokkeliin on ensin kiinnitetty 50*150 mm lankku rosteripropuilla. Tähän on lovettu 50*200 mm palkkeja niin, että terassin molemmissa päissä niitä on kaksi rinnakkain ja keskimmäisten tolppien kohdalla kolme rinnakkain. Näiden päälle laitettiin poikittain 50*150 mm lankut, jotka kiinnitettiin rosterikulmilla ja ruuveilla alempiin runkopuihin. Ei pitäisi terassin notkua :-D Rungon päälle tuli 28*120 mm Siperian lehtikuusta pinnaksi. Kaikki puutavara tuli Puutavaraliike Ekmanilta. Heillä ei ollut Siperian lehtikuusta varastossa, mutta meitä varten sitä hommattiin. Ja peräti naapurimaasta asti :-D
Runkopuiden loveamista.
Raksalle on tullut ensimmäinen amppelikin :-D
Terassikausi avattu
Ensimmäiset terassilaudat paikallaan.
Etenemän tarkistus
Laudoitus jo puolivälissä
Nauharuuvikoneeseen saa myös rosterisia terassiruuveja.

Terassin toiseen päähän tulee upotettava palju. Ei tosin kamiinalla vaan poreammetekniikalla varustettuna. Juha koitti etsiä netistä edullista suorakulmaista allasta, ja bongasi Ultimatemarketin tuotteen erikoishinnalla ja varastotuotteena Tallinnasta. Rahti Keski-Suomeen olisi ollut melkein 200 euroa, mutta kun Tallinnaan oli muutakin asiaa ja Eckerön peräkärrymaksut sekä Ultimatemarketin varastosta luovutus oli yhteensä vain 80 €, niin haettin se sitten itse. Vähän kyllä jännitti maksaa lasku etukäteen, mutta allas saatiin kommelluksitta kyytiin (eikä firmakaan tehnyt äkillistä konkurssia sitä ennen :-D).

Myös Seppo teki paluun työmaalle, ja tuli viimeistelemään ulkovuoren. Samalla hän huomasi, että terassin katto ei olekaan vaaterissa, vaan siinä on heittoja - enimmillään 28 mm. Tuolla ei olisi muuten ollut niin paljon väliä, mutta kun meille tulee se lasitus... Kastelli väitti, että pohjat on tehty lumen päälle, jonka seurauksena pilarien anturat ovat päässeet hieman painumaan. Kuulemma jopa kolme henkilöä oli Kastellilta nähnyt kuinka perustukset on tehty lumen päälle... Juha laittoi vastineeksi blogilinkin perustusten tekemisestä Kastellille, mutta emme ole vieläkään saaneet asiaan minkäänlaista vastausta. Todennäköisesti heittojen syynä on se, että tolppien alapäässä olevat säädettävät pilarikengät ovat jääneet epähuomiossa säätämättä, mutta sitä emme voi varmaksi tietää... Sepolle oli kuitenkin tullut ilmoitus, että katon alapinta koolataan Kastellin piikkiin suoraksi lukuunottamatta etureunassa kulkevaa 115 mm leveää palkkia. Se sitten jää Juhan tehtäväksi...
Terassilaseja varten kiinnityspuita kattoon.
Kiireinen kuukausi jatkui sillä, että Vesivek halusi tulla asentamaan kattovarusteita. Sitä ennen Juha kiipesi terassin katolle, jotta otsa- ja nurkkalaudat saataisiin maalattua ennen rännien ja syöksytorvien asennusta. Samalla huomattiin, että terassin jiirissä olevia tiiliä oli mennyt rikki talven aikana. Ensi vuonna ei pitäisi olla samaa ongelmaa, sillä talon katossa on nyt lumiesteet, joiden pitäisi estää lumien valuminen terassin katolle. Kastellilta ilmoitettiin, että tiilet tullaan vaihtamaan. Vesivekiä varten merkkasimme teipeillä, kummalle puolelle tolppia tai nurkkia syöksyt on ajateltu asennettaviksi. Yksi nurkka on jostain syystä tehty erilailla, eli muissa nurkissa syöksyt on tuplanurkkalaudan keskellä, mutta yhdessä se on toisen laudan keskellä. Tätä eroa nyt tuskin kukaan muu edes huomaa...
Maalaushommia...

Rikkoontunut kattotiili.
Avasimme myös vihdoin ikkunoiden muovit, jotta päästiin asentamaan niihin hyttysverkot ja/tai ristikot. Muutama ikkuna ei suostunut avautumaan ollenkaan, ja muutamassa ristikossa oli vikoja. Yhden ristikon hyttysverkko oli rikki. Yläkerrassa aukeamattomia ikkunoita oli vain yksi, ja tämän samaisen ikkunan ulkolasin sisäpinnassa oli keväällä vesipisaroita. Kastellilta ilmoitettiin, että ikkunoista on lähetetty reklamaatio Tiiville.

Terassilaudoitus valmis lukuunottamatta allaskohtaa ja osa ikkunoista on vielä ilman ristikoita. Mutta muuten talon ulkonäkö alkaa olemaan kohdillaan :-)

lauantai 26. toukokuuta 2018

Alakerran puunaamista ja keittiötoimitus

Meidän tehtäväksi jäi höyrynsulkumuovin päälle tulevan 50 mm villan asennus. Etukäteen oltiin suunniteltu, että minusta tulee villoittaja. Mutta kappas kuinka ollakaan, pahin aikuisiän flunssa sattui juuri sopivasti sille viikonlopulle, kun villoituksen piti alkaa. Joten sillä välin kun minä makasin sohvalla kuumemittarin kanssa aloitti Juha alakerran makuuhuoneen villoituksen. Tämä huone piti saada nopeasti villoitettua ja kokonaan levytettyä, sillä suunnitelmissa oli säilöä Ikean keittiötoimitus sinne odottamaan asennusta.
Tällaisia lukemia ei ole aikoihin näkynyt
Villoittajamestari valmiina hommiin
Villat paikallaan
Trukkilavat odottamassa keittiötä

Keittiö saapuikin huhtikuun alkupuolella. Ikeassa osataan kyllä pakkaaminen, sillä vaikka lähes 100 paketissa oli enemmän tai vähemmän vaurioita, niin tarkastuksessa huomattiin vain kahden tuotteen menneen rikki. Tuotteet oli pakattu Ikean metallisiin kuljetushäkkeihin, mutta niissä oli toinen pääty auki. Meidän oli pakko käydä kaikki paketit läpi, sillä Ikea antoi toimituksen jälkeen vain viikon aikaa tarkistaa vauriot, jotta he voivat sitten tarvittaessa reklamoida kuljetusliikettä. Eihän noita kaikkia paketteja tosiaan alettu aukomaan, vaan vain ne, joissa oli ulkoisia vaurioita. Yllättäin eniten vaurioituneissa paketeissa oli tavarat ehjinä, ja nuo kaksi rikkinäistä olivat paketeissa, missä ei juurikaan ollut virheitä. Saas siis nähdä mitä yllätyksiä sieltä vielä paljastuu, kun keittiötä aletaan kasaamaan.
Huone kuljetusliikkeen jäljiltä
Kodinkoneita ripoteltuna sinne tänne
Kuljetuksessa vaurioitunut paketti
Juha käymässä paketteja läpi. Etualalla on väline, joka tässä taloprojektissa on parhaiten soveltunut minun koulutus- ja osaamistasooni. Eipä ole tähän ikään mennessä varmaan tullut yhtä paljon imuroitua kuin raksalla :'-D
Tarkastetut paketit siististi pinoissa
Ja mahtuivathan ne kodinkoneetkin huoneeseen helposti.
Keittiön saapumisen jälkeen jatkettiin alakerran muiden huoneiden levytystä. Meille tuli EK Gyprocia seiniin, ja tavallista Gyprocia kattoon. Kastellin ohjeessa seinälevy asennetaan 15 mm lattiasta irti, jotta lattiapinnoitteen (esim. laminaatin) asennuksessa jää enemmän pelivaraa ja lattian reuna ei "ui" listan alta näkyviin vuodenaikojen kosteus- ja lämpötilavaihteluiden seurauksena.

Seinien sähkörasioiden poraamisessa oli Bilteman Hole finder -sarja ehdoton apu. Paremmin ei olisi voinut 40 € sijoittaa. Muuten olisi saanut mittailla aikas paljon, jotta reiät olisi tulleet oikeisiin kohtiin. Tuo Hole finder toimii siis niin, että rasiaan laitaan magneetti, seinään laitetaan levy enemmän tai vähemmän kiinni, ja vastamagneetti löytää rasian kohdan, josta porataan rasiaporalla. Ehkä näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt investoida kahteen sarjaan, sillä meillä osui parhaimmillaan 7 rasiaa samaan levyyn...
Kuvasarja reikien poraamisen helppoudesta :-D
Kattojen levytyksestä puolestaan ei olisi tullut mitään ilman levynostinta, sillä katto on 2,8 m korkeudessa. Kattoonkin olisi tosin kannattanut laittaa EK Gyproc, koska se on jämäkämpää eikä murru niin helposti.


Ja siellä on Puzerin osat paikalla tulevan siivouskomeron kohdalla! Suoria putkia meillä olikin, mutta itse imurasia, y-haara ja pari mutkaa tähän tarvittiin.
Siivouskomeron pölkkäriliitäntä
Talon ainoa liukuovi tulee arkieteiseen. Alunperin tämä oli avoin tila, mutta Puustellin myyjä sai meidät vakuuttumaan, että liukuovi olisi parempi, sillä se ei vie turhaa tilaa, ja romut olisivat katseilta piilossa. Sovimme Kastellin kanssa ottavamme Jeldwenin liukuoven, ja olisi luullut, että sillä hinnalla saa laadukkaan pelin. Noh, asennusohjeet olivat kaukana Ikean apinaohjeista, eikä netistäkään löytynyt parempia. Jos esim. osassa on toisessa päässä ura, jonka pitää olla tietyn päin, niin sitä ei todellakaan ollut kuvassa kerrottu, vaan piti itse miettiä, kuinka se kasataan. Tämä vaati sen, että ohje piti tavata alusta loppuun jo ennen ensimmäisenkään osan kiinnittämistä. Tai siis katsella kuvat, ei niistä kolmella kielellä kirjoitetuista teksteistä mitään selvinnyt. Ohjeen mukaisia poikkirimojen nauloja ei ollut riittävästi. Yläosaan kuuluvia nauloja ei ollut ollenkaan mukana, ja niiden piti olla huomattavasti pidempiä kuin mukana tulleiden naulojen, jotta ne riittivät yläosan riman läpi. Puuosat olivat aivan kempuroita, ja niissä oli isoja oksan kohtia. Ja sitten oli yksi kuva, jossa kerrottiin, että yläosasta tämä kuuluu kiinnittää seinään, mutta kiskossa ei ollut ensimmäistäkään ruuvin paikkaa, eikä ohjeessa kerrottu, mistä kohtaa kiskoa se pitäisi laittaa kiinni. Ei siinä sitten muu auttanut kuin pohtia miten sen saa järkevimmin kiinni, ja millainen ruuvi sopii kiskon pohjaan, jotta rullat mahtuvat liikkumaan. Eipä kyllä voi suositella kenellekkään tätä...

Liukuovirungon vihaista kokoamista

lauantai 19. toukokuuta 2018

Levytyksen aloitus, rakennusmessut ja tiiveysmittaus

Väliluovutuksen jälkeen pantiin töpinäksi, ja heti samalla viikolla alettiin väliseinien levytys alakerrassa. Porrasaukkoon kasattiin myös rakennusteline. Eipä olisi uskonut kuinka paljon helpompi oli sen jälkeen tulla tikkaita pitkin alaspäin, kun avaran tilan ja lattian sijaan näkeekin välitasanteen (ja saa sen varmistuksen, etteivät tikkaat pääse kaatumaan, niinkuin ne nyt muutenkaan sitä tekisivät).
Juha koittaa kasata sopivaa pöytää kipsilevyjen käsittelyä varten


Lopullinen korkeus
Rakennusteline porrasaukossa

Seiniin tuli erikoiskova Gyproc -kipsilevy. Makitan nauharuuviväännin oli ehdoton hankinta, se nopeuttaa kummasti levyjen kiinnitystä, kun ruuveja ei tarvitse kaivaa yksitellen taskunpohjalta. Sellaisen saa Englannista noin parilla sadalla eurolla.



Jämsän kaupunki yllätti alkukeväästä positiivisesti ja lähetti ilmaisliput Jyväskylän rakennusmessuille. Tällä kertaa eniten kiinnosti terassilasitusliikkeet ja hanamallistot. Juha ihastui Tapwellin Grottesco-malliin ja olisi halunnut yläkerran kylpyhuoneeseen tuollaisen hanan ja suihkun. No kuinkas ollakkaan, Grottesco-pintakäsitelyllä ei saa suihkusekoittajaa, joten taitaa nämä haaveet kaatua :´-(. 

Tutustuimme myös FinFasadin terassilaseihin. Muista poiketen heillä on roikkuvamalliset kehykselliset lasit, eli rullat ovatkin ylä- eivätkä alakiskossa. Noiden karvatassujen kanssa hiekkaa varmasti kertynee alakiskolle, joten roikkuva malli olisi parempi. Alustava tarjous oli varsin maltillinen, mutta nyt kun terassilasien oikea korkeus alkaa valjeta, niin katsotaan millaisen lopullisen tarjouksen saamme.

Messuilla oli myös Puzerin piste. Kaikki eivät keskuspölynimureista välitä, mutta meille oli heti selvää, että sellainen tulee. Se on mukavaa, kun pölypussit eivät ole heti täynnä koirien karvoista, ja sama ilma ei kierrä sisälle, vaan menee putkea pitkin pihalle.

Ikea-keittiöiden sokkeli on matala - vain 80 mm - joten Puzer-pisteen esittelijä yllätti meidät konttaamasta, kun koitimme saada selville esittelypisteen rikkarasian mittoja. Mittanauhaa ei löytynyt meiltä eikä siihen hätään myöskään esittelijänä toimineelta tuotepäällikkö Joni Teeriojalta, mutta käyntikortin avulla mitta saatiin talteen (ja sen perusteella meille pitäisi jäädä vielä sentti pelivaraa, joten rasian pitäisi mahtua ilman suurta työstämistä kaapiston alle). Juha kyseli myös, että onko Puzerilla olemassa siivouskomeroon tarkoitettua ei-niin-hienoa (kallista) imurasiaa, kun sellaista ei huomattu pyytää alkuperäiseen suunnitelmaan. Puzerilla ei ollut kuin normaaleita rasioita, mutta Joni sanoi, että laitappa sähköpostilla tulemaan lista siitä mitä osia tarvitaan, niin toimittavat ne ilmaiseksi, jotta saadaan imurasia myös siivouskomeroon! Loistavaa palvelua Jonilta ja Puzerilta =)

Puzerin paketti saapui jo kahden päivän päästä sähköpostin lähettämisestä
Tiiveysmittaus päätettiin hoitaa ennen kuin mitään isompaa alettiin tekemään talolla, sillä jos talon höyrynsulussa on vuotokohtia, olisi ne helppo korjata vielä tässä vaiheessa. Mittaus ei kuulunut toimitukseen, vaan se piti ostaa lisäpalveluna. Mittauksen ja lämpökamerakuvauksen hoiti Etelä-Pohjanmaan Tiiveysmittaus. Tulos oli 1,5-kerroksiselle talolle hyvä, joten jatkoimme sen jälkeen levytystä.

Paineoven asennus mittausta varten.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Keittiöstä

Keittiösuunnittelu aloitettiin samoihin aikoihin kun pohjakuvaa hierottiin. Vanhassa keittiössä oli suurimpana ongelmana säilytystilat. Ensiksikään niitä ei ollut tarpeeksi, sillä jos keittiössä on kaksi oviaukkoa ja kaksi ikkunaa - kaikki tietysti eri seinillä - ja lisäksi vielä vanha leivinuuni (jota ei käytetty), niin ei sinne yksinkertaisesti sovi kaappeja. Keittiöön kuuluvia astioita oli lopulta säilytyksessä jo kahden muunkin huoneen piirongeissa. Minulle kun on kertynyt naurettavan paljon astioita ja ruuanlaittovälineitä siihen nähden kuinka usein olen elämäni aikana kokannut, ja samanmoinen määrä tavaraa löytyi Juhalta kun aikoinamme yhteen muutimme. Meillä taitaa yhteensä olla pelkästään Savonia-sarjan haarukoita, veitsiä, lusikoita ja pikkulusikoita kaikkia ainakin 30 kpl. Tässä vuokralla asuessa onkin outoa joutua laittamaan astianpesukone päälle sen takia, että lusikat ovat loppu, eikä siksi, että kone on täynnä :´-D. Vanhassa keittiössä hankalia olivat myös syvät ruokakaapit, joiden takaosien sisältöön ei päässyt käsiksi muuten kuin ottamalla kaikki tavarat edestä pois. Ja eipä siellä paljon (vapaata) laskutilaakaan ollut.

Onnistuin viime kesän aikana ostamaan nettihuutokaupasta täyskorkean viinikaapin, koska kyllähän nyt halvimmat Virosta tuodut kyykkyviinit arvoisensa kaapin tarvitsevat :´-D. No joo, meille on kohdalle osunut jo yksi (1) pullo, joka oli avattaessa pahentunut. Sitä en tiedä oliko asiaan vaikuttanut kuumat kesät vai huono korkki, mutta ajatus viinikaapista kuitenkin siitä tuli. Ja mieluummin sijoitan kaapin keittiöön kuin kodinhoitohuoneeseen, vaikka sellaisenkin talon myynti-ilmoituksen olen nähnyt :-D

Integroiduista kodinkoneista piti hieman vääntää kättä. En ole ikinä niistä oikein tykännyt, kuten en myöskään sellaisista ovista, joissa ulkopuolelta katsoen näyttäisi olevan kaksi tai kolme laatikkoa, mutta joiden takaa paljastuukin vain yksi kaappi. Juha puolestaan halusi alunperin integroidut jääkaapin ja pakastimen, ja hänen mielestään ne minun karsastamat valelaatikko-ovet tekevät keittiöstä paremman näköisen, kun kaikki ovet ovat samannäköisiä. (Minun) onneksi pääsimme näkemään integroituja ovia, jotka eivät toimi kunnolla, vaan jäävät helposti auki. Muiden kaappien oviin asti ei auktoriteettini riittänyt :-D.

Alusta asti oli selvää, että keittiöstä tulee musta. Emme ole trendien aallonhuipulla, joten aamiaiskaappi ei kiinnostanut, vaan kodinkoneet saavat olla ihan vapaasti näkösällä. Lisäksi halusimme keittöön tällä hetkellä erittäin vanhanaikaiset seinäkaapit - ja jopa kahteen kerrokseen. Juha suunnitteli itse ennen ensimmäistäkään tapaamista yhdenkään keittöfirman kanssa Ikean ohjelmalla meille G-mallisen keittiön. Vitriiniovelliset yläkaapit (Jutis) olivat korkeat, ja niiden päällä oli matalat umpioviset kaapit. Keittiössä oli myös ylärivissä kaksi ja lattiatasossa kolme kulmakaappia. Alarivissä olivat Kungsbackan kierrätysmateriaalista valmistetut viisteovet. Tämä tuloste mukanamme lähdimme Jyväskylään Puustelliin.
Juhan alkuperäinen suunnitelma
Näkymä edestä

Vanhan talon keittiö oli Puustellilta, ja samainen Ville, joka sen oli aikoinaan suunnitellut, oli sattumoisin ensimmäinen keittiösuunnittelija, jonka tapasimme. Puustelli pysyi koko ajan hyvänä ehdokkaana, vaikka heidän tarjoamassaan keittiössä ei ollut yhtä paljon yläkaappeja kuin mitä olimme suunnitelleet, ja vain yläkaapit olivat hintasyistä mustia. Toisena ongelmana oli, että heillä ei ollut tarjota nättejä vitriiniovia, sillä niissä oli keskellä vain hyvin pieni lasiaukko, ja näiden massiivipuuovien kulmat eivät edes olleet jiiriin sahattuja. Villellä oli kuitenkin hyvä idea käyttää keittiössä tasoina aitoa puuta, joka samalla toimisi leikkuualustana. Tason voisi sitten uusia, kun se olisi liian huonossa kunnossa. Myös roskiksen sijainti oli tarkkaan mietitty, ja se, että keittiön altaaseen mahtuu helposti myös uunipelti.
Puustellin keittiö, johon tykästyimme kuvan perusteella. Mustat vitriiniovet valkoisilla rungoilla.
(Kuva otettu Puustellin sivuilta)

Kävimme myös Jämsän Noblessassa katsomassa tarjontaa. Sieltä olisi saanut kiiltävän kokomustan keittiön ihan kelpo hintaan. Noblessan kodinkoneet eivät tosin meitä vakuuttaneet, joten ne olisi pitänyt ottaa muualta. Eksoottisena lisänä tämä paikka oli ainoa, jossa keittiötä suunniteltiin samalla kun me olimme käymässä - kaikki muut kutsuivat katsomaan valmiita suunnitelmiaan. Meidän kannalta nämä pari noin kolmen tunnin tapaamista eivät lopulta turhia olleet, sillä täältä tuli idea muuttaa kahdessa rivissä olevat yläkaapit samankokoisiksi vitriinikaapeiksi. Ja eikun päivittämään Ikea-suunnitelmaa :-D

A La Carte -keittiön piste bongattiin Mikkelin asuntomessuilta, ja kävimme tapaamassa heidän suunnittelijaansa Jyväskylässä. Tämä karsiutui lopulta siinä, että suunnitelmassa ei ollut mitään mieleenpainuvaa "tämä on pakko saada". Tämänkin jälkeen tosin Juha päivitti Ikea-suunnitelman: keittiön G-malli katkaistiin U-malliksi, eli kylmäkoneet olivat omana ryhmänään ja näin ollen tarvittiin kaksi kulmakaappia vähemmän.

Lopulta kävimme myös Tampereella Ikeassa antamassa oikean suunnittelijan katsoa suunnitelma. Ensimmäisellä kerralla tapasimme Tuijan etukäteen varatussa keittiösuunnittelupalvelussa. Tuijan kanssa käytiinkin suunnitelma läpi, ja lisättiin kaikkea tarpeellista mitä meiltä oli unohtunut (kuten koneiden välisiä listoja) ja lisäksi paljon muuta kaikenlaista kivaa.

Olin etukäteen varautunut siihen, että Ikean keittiöviikot ovat vasta keväällä, jolloin meillä olisi enemmän aikaa pohtia, mistä keittiö lopulta otetaan, mutta viikot tulivatkin jo loppusyksyllä odotettua aikaisemmin. Vaakakuppi painui lopulta Ikean puoleen, sillä heidän keittiönsä näytti paremmalta, ja siinä oli enemmän säilytystilaa. Lisäksi olemme kuulleet positiivista palautetta henkilöiltä, joilla on Ikean keittiö. Tuijakin ilahtui suuresti kun sai myytyä Kastelli-taloon Ikean keittiön :-D.

Lopullinen suunnitelma

Meillä oli vanhassa mikrossa kiertoilmauuni, mutta Juhan mielestä kokkailussa on helpompaa, jos olisi 2 uunia ja mikro. Lopulta meille tuli itse asiassa 3 uunia, sillä uudessakin mikrossa on kiertoilmauuni. Alussa suunnitelmissa oli myös täyskorkeat jääkaappi ja pakastin, mutta joidenkin mielestä lattiatasossa oleva vihanneslaatikko on hankalakäyttöinen, joten päädyimme ottamaan kaksi jääkaappipakastinta. Meillä on arkkupakastin, joten 2 pienempää pakastinta ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Ja kun Juha ensimmäisen kerran näki Ikean 200 cm korkeat jääkaappipakastimet, niin muita vaihtoehtoja ei enää yksinkertaisesti ollut olemassa.

Viimeisillä hetkillä lisättiin vielä led-valaistukset ja lasiset sivuseinät laatikoihin. Alunperin meille ei pitänyt tulla Ikeasta tasoja keittiöön, mutta innostuimme lopulta kivijauheesta valetuista kvartsitasoista (Oxsten), ja ne valittiin sieltä. Ainoa jäljelle jäänyt ongelma oli se, että keittiöviikkojen tilausten toimitus olisi pitänyt olla tammikuun loppuun mennessä. Meidän tilauksemme painoi noin 2900 kg ja se oli 7,8 m3, joten sen väliaikainen säilöminen muualle kuin uuteen taloon olisi ollut aika hankalaa. Onneksi saimme Tuijan ja Tepon ystävällisellä avustuksella siirrettyä toimituksen helmikuun loppuun, kun kuvittelimme, että talo olisi silloin jo luovutuskunnossa. Tammikuussa meille alkoi valjeta, että helmikuukin on vielä ihan liian aikainen ajankohta meille. Taas yhteyttä Tuijaan, ja saimme ohjeet, mihin ottaa yhteyttä, jotta saamme siirrettyä toimituksen maaliskuun puoliväliin. Tämän pidemmälle meille ei voitu lisäaikaa antaa, sillä Ikea ei voinut taata, että kaikkia tilaamiamme tuotteita olisi tarjolla enää tämän jälkeen. Yllätys olikin suuri, kun helmikuussa tuli puhelu, jossa kerrottiin, että toimitusta joudutaan siirtämään viikko eteenpäin, maaliskuun alkuun. Tieto tuosta viimeisestä toimituspäivän siirrosta kun ei ollut kulkeutunut toimittamoon. Onneksi asia selvisi, ja saimme vielä siirrettyä tuota viimeistä luvattua toimituspäivää viikolla eteenpäin maaliskuun loppupuolelle. Suurkiitokset loistavasta palvelusta Ikealle, Tuijalle ja Tepolle :-)

perjantai 4. toukokuuta 2018

Kaiverrusta ja monogrammi

Talokiireistä huolimatta Juha otti huhtikuussa vapaan viikonlopun, ja matkusti taas kerran Kurikkaan Mietaan Markille kaiverruskurssille. Tällä kertaa opettajana oli Mikko Sadinmäki, ja aiheena script-tekstityyli.Valmiita malleja ei ollut, vaan jokaisen piti itse suunnitella kaiverruksensa. Juha lähti hakemaan inspiraatiota norjalaisesta kansanmusiikista...

Hieman neuvoa-antavaa ja suunnitelma alkaa vihdoin hahmottumaan monen hylätyn version jälkeen

Kaiverrus valmiina
Suunnitelma ja lopputulos muistuttavat kovasti toisiaan
Kuparilevyn mitat ovat  noin 60 x 90 mm. Koristekoukerot muuttuivat vielä hieman tasapainoisemmiksi tähän lopulliseen versioon.
Valmis kaiverrus kuvattuna Arthouse Bari Jet -tapettimallin päällä :-D
Päätöspäivänä Juha vielä aloitti korkomonogrammin teon. Se ei valmistunut loppuun asti, mutta on jo hyvällä mallilla - siitähän puuttuu enää vain kaikki kaiverrukset :'-D Monogrammiin tuli kaiverrussuunnitelman isot alkukirjaimet, ja se on sahattu 3 mm messinkilevystä.



Summary:
Althoug we are busy building our house, Juha found the time to attend the hand engraving class. This time he practiced script lettering and monograms. Since Juha's favorite Norwegian band has finally released their album after almost 8 years of silence, it was easy for him to find inspiration. The copper plate looks truly amazing, but sadly he didn't have enough time to finish the brass monogram. I'm sure that beer had nothing to do with it x-D