sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Juhlalaukku

Kun minä vielä jatkoin taistelua oman laukkuni kanssa, oli Juha jo ideoimassa seuraavaa. Kaipa se ajatteli tehdä minullekin laukun, kun noista minun hommistani ei oikein valmista tuntunut syntyvän :-D. Vaikka paperiproto näyttikin enemmän vessapaperirullatelineeltä, on lopputulos kuitenkin huomattavasti juhlavampi. Ja se myös mätsää hyvin Juhan tekemän mieslaukun ja lompakon kanssa, eli ehkä tämä on vähän sivistyneempi versio pariskunnan samanlaisista tuulipuvuista... ;)
Jälleen kerran vessapaperiteline on selvästi toiminut innoittajana :-D
Sisäpuoli on siannahkaa
Laukun läppä seuraa liilaksi värjätyn lohennahan muotoja. Tuossa ulkona otetussa kuvassa on lähinnä oikea värisävy, myöhemmin otetuissa kuvissa lohi näyttää liian punaiselta, enkä niitä saanut oikeansävyiseksi muutettua. Kannessa on myös metallinen koristeniitti.
Valmis teline
Laukun läppä ja sivut on yhdistetty toisiinsa käsin ompelemalla mustalla vahanyörillä.




Sisältä löytyy kaksi korttitaskua ja yksi vetoketjutasku


Laukun runko on samaa nahkaa kuin mitä löytyy mieslaukusta ja lompakosta
Hihnaa Juha ei ehtinyt tähän tekemään, eli käyttöön tämä ei vielä valitettavasti ole päässyt.

Summary:
This is a leather handbag that Juha made for me :-). The bag has a strip of purple salmon leather, 2 magnetic clasps, 2 credit card slots and 1 zipper pocket. Unfortunately, he didn't have time to finish the strap so I haven't been able to use this yet.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Mieslaukku

Myös Juha teki kurssilla tietysti itselleen laukun. Materiaaliksi valikoitui ankaran pohdinnan jälkeen 2,4 mm paksu musta naudan nahka, joka Kankaanpään varastolta löytyi - Ivillähän oli mukanaan vain pienempiä nahkakokoja. Laukun pääliosat on tehty yhdestä palasta, sivuissa on käytetty samaa kuvioitua nahkaa kuin lompakossakin ja sisävuorina on siannahkaa.
Puolikas vuotaa odottaa kaavoja
Jälleen kerran kuvat alkavat puolivälistä, eli palat on leikattu ja magneettilukot sekä vetoketjut on jo kiinnitetty. Tähän laukkuun tuli kaksi vetoketjullista sisätaskua, ja ne olivat ensimmäiset vetoketjut, jotka Juha on ikinä ommellut. Ne on molemmat ommeltu koneella, joten jälki on erittäin siisti. Aloittelijan tuuriksi sitä tosin jotkut kommentoivat :'-D
Tähän laukkuun tuli hippusen enemmän rei'itettävää
Kansi on koristeltu niiteillä. Niitä on kahta eri väriä, sillä niitit olisivat muuten loppuneet kesken.

Niittien kiinnitys sujui näppärästi tällä koneella

Ennen sivujenkiinnitystä piti vielä päättää olkahihnan pituus

Ja valmis laukku näyttää sitten tältä:
Laukku edestä...
... ja takaa

Olkahihnan reunat on ommeltu koneella, jotta se ei pääse venymään. Juha ei halunnut säädettävää hihnaa, vaikka sellaisenhan olisi myös voinut tehdä.

Magneettilukkojen vastapuolia on laukussa 3 paria, jotta laukun kokoa voi hieman säätää. Kuulemma tarpeellista sen mukaan minkä kokoinen pullo sisällä on... :)
Koonsäätömagneetit

Toinen vetoketjullisista sisätaskuista sijaitsee kannessa, ja toinen sisäosassa. Sisällä on myös yksi laukunmittainen vetoketjuton tasku, josta en järkevää kuvaa onnistunut ottamaan.

Laukun sivureunat on sidottu mustalla nahkanauhalla yhteen.


Vaikka miehen laukuksi tämä on suunniteltu, niin kyllä muutama nainenkin olisi tämän jo halunnut ostaa.

Summary:
Juha made this black leather bag. The bag has decorative rivets, adjustable magnetic clasps and 3 internal pockets (1 slip pocket and 2 zipper pockets). Juha decided to make a non adjustable shoulded strap because it was easy to make sure that the strap's length was ideal before attaching it.

torstai 24. marraskuuta 2016

Käsilaukku

En tosiaan saanut laukkukurssilla aikaiseksi kuin tämän yhden tekeleen. Laukku on tehty kiiltävästä, tummanruskeasta  nahasta. Kaavat on piirretty omasta päästä, tosin minä otin mallia kuvista ja Ivin mallikappalelaukuista.

Laukku alkaa muotoutumaan
Laukun sisällä on kaksi käsinommeltua korttipaikkaa, vetoketjuja en yllättäen tähän laittanut :'-D Itse asiassa kuvassa näkyvä etuosan sauma on ainoa, jonka uskaltauduin teollisuusompelukoneella päräyttämään. Ärhäkkäitä vehkeitä. Magneettilukko ja solkihärpäkkeet ovat kullanväristä metallia. Myös kassin sisäosa on samaa ruskeaa nahkaa, sillä ei meillä ollut mukana vuorikangasta eikä oikeastaan hajuakaan siitä, miten sisävuori edes ommellaan.
Sivukaistaleiden kiinnitystä
Koskapa laukku ommeltiin käsin, piti nauhaa varten saada nahkaan reiät. Reikäpihdeillähän se onnistuu, siis mikäli olisi tarpeeksi näppivoimaa. Jo alkuun huomasin, että kolmenkertaisen nahan rei'ittäminen ei tule onnistumaan, joten rei'itin sivukaistaleen erikseen ja sen reikien paikan mukaan kaksinkertaisen nahan. Usko meinasi siltikin loppua kesken, sillä vaikka käytin koko painoani pihtejä vasten, ei reikiä vain meinannut syntyä. Aikani taisteltuani ja eri pihtejä kokeiltuani tajuttiin Juhan kanssa yhtäkkiä, että koululta löytyi myös punaiset momenttipihdit. Eli pihdit, joiden käyttö vaati 70 % vähemmän voimaa kuin normaalipihtien. Ilmankos ne olivatkin olleet koko ajan jollain käytössä...
Reiät on vihdoin taisteltu
Laukun nyörityksen sain lopulta valmiiksi noin puolisen tuntia ennen kurssin loppumista. Ei tarvitse olla kovin tarkkasilmäinen huomatakseen, että laukun hihnat puuttuvat. No, ne puuttuvat yhä noin 4 kk kurssin loppumisen jälkeen :-D Olen sentään hankkinut niitä varten ruskeaa nahkaa (kun en kurssilla ollessa sitä tajunnut ostaa) ja omat momenttipihdit, eli kyllä ne vielä jossain vaiheessa valmistuvat. Toivottavasti.
Ihka aito ensimmäinen ikinä tekemäni laukku


Summary:
My first ever leather handbag. All handmade and handtooled except one seam. Straps are still missing, I hope to finish them someday.

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Genuiinin nahkaa

Kesällä käytiin pitkästä aikaa Kankaanpäässäkin kesäkurssilla. Tällä kertaa ei ollut kyse hopeakoruista vaan kummallekin ihan uudesta jutusta, eli käsinommeltavasta nahkalaukusta. Kurssia veti Eestin Taideakatemian opettaja, nahkataiteilija Ivi Laas. 

Ennen varsinaisen laukun valmistamista piti tehdä pieni luottokorttilompakko. Valmiita kaavoja ei ollut, vaan jokainen alkoi mallailemaan työtään A4-paperien avulla, joista kaavat piirrettiin. Valitsin omaan kotelooni hopeanharmaata nahkaa, ja tein ompeleet mustalla. Tästähän seurasi, että jokainen korttitaskun vikatikki ja suorasta linjasta vinoon mennyt reikä näkyi hyvin. Auts. Halusin myös lompakkooni kolikkoja varten taskun, ja sain kuin sainkin ommeltua elämäni ensimmäisen vetoketjun. Käsin. Toinen auts. Parin päivän puurtamisen jälkeen päätin, että nyt saa riittää, ja hautasin lompakon syvälle syrjään unohduksiin, missä se vieläkin majailee. Sen sijaan esittelen nyt Juhan tekemän korttikotelon :-D

Tällä työllä siis aloitettiin ja myös lopetettiin, sillä viimeisenä se tietysti valmistui :-)


Juha neuvottelemassa Ivin kanssa
Kuvia tuli otettua keskeneräisistäkin töistä, tosin vasta viikon loppupuolelta, eli mistään laukusta ei ole alkuvaiheen kuvia. Lompakostakin kuvat alkavat valitettavasti vasta viiimeisenä päivänä, kun Juha viimeisteli sen loppuun.

Vaikka kurssiesitteessä puhuttiin käsinompelusta, piti sitä nyt vähän konettakin käyttää
Korttikotelot ja magneettilukot on jo saatu paikoilleen
Lompakko on mustaa prässikuvioitua nahkaa, joka pysyy kiinni magneettilukolla. Sisäpuolella on molemmin puolin kaksi luottokorttipaikkaa, ja niiden alle jää taskut, joissa on tilaa seteleille. Reunanauhat on rei'itetty ja solmittu käsin.
Valmis lompakko
Sisältä
Yhteen kuvaan piti saada näkyviin vihreäliilametallinhohtoisiset kyntenikin :-D
Summary:
This summer Juha and I took a hand sewn leather bag class. First project was a card wallet. My wallet ended up looking truly disastrous so I decided to only show Juha's creation :-)

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Kesälomamatka Pietarissa

Kesälomareissu suuntautui tänä vuonna itänaapuriin, jossa emme olleet ennen käyneetkään. EU:n ulkopuolellehan ei niin vain mennä, vaan siihen tarvitaan viisumi. Ja viisumiahan ei saa, jollei ole esittää kutsua saapua Venäjälle. Jotkut hotellit kirjoittavat kutsuja pientä korvausta vastaan, tai sitten voi kääntyä matkatoimiston puoleen, joka hoitaa viisumiasiat (kunhan niille toimittaa tarvittavat paperit). Meinasin ensin, että ottaisimme kutsun hotellista ja sitten käytäisiin ihan henkilökohtaisesti Helsingissä suurlähetystössä hoitamassa viisumi, mutta siihen olisi pitänyt ottaa koko päivä töistä vapaata ja matkaakin olisi kertynyt turhan paljon, joten päädyimme kuitenkin käyttämään matkatoimistoa. Hakemukseen tarvitaan passi, värillinen passikuva (max 6 kk vanha), todistus matkavakuutuksesta matkan ajalla sekä täytetty ja tulostettu hakemuslomake. Viisumin saamisessa ei mennyt kuin reilu viikko.

Rajan ylitys tapahtui lähimmän raja-aseman eli Nuijamaan kautta. Meitä oli etukäteen varoiteltu, että ruljanssissa voi hyvinkin kestää kahdeksankin tuntia, mutta me onneksi selvisimme suht nopeasti rajamuodollisuuksista. Tiedä sitten oliko sillä merkitystä, että olimme sunnuntaina liikkeellä. Jos vielä olisin keksinyt, että mistä migraatiokortin saa etukäteen, niin ei olisi sitäkään tarvinnut vasta jonotuksen jälkeen täytellä. Suurin odotus oli autopaperien tarkastuskopilla, sillä virkailijoita oli vain yksi, ja kaikki muut meidän edellä (kun kerta jäätiin niitä migraatiokortteja täyttelemään).

Tie Pietariin oli hyväkuntoinen, ja ajo samanlaista kuin Baltiassa. Eli ohittajia väistetään pientareelle, olivat ne sitten takaa lujempaa ajavia tai vastaantulijoita. Uutta oli se, että kiitos ilmaistaan vilkauttamalla hätävilkkuja.

Verikirkko
Käytämme yleensä hotellien varaamiseen hotellihakusivustoja, mutta kun samaan aikaan oli hälyä vääristä veloituksista ja mahdollisista vuotaneista luottokorttitiedoista, niin tutkailin tarkemmin hotellien omia sivuja. Ja kun vielä huomasin, että sain sitä kautta paremman huoneen lähes samaan hintaan kuin varaussivuston kautta, niin pakkohan se oli ottaa Business-tason huone jokinäkymällä. Navigaattorin avulla löysimme perille melkein helposti, ja jo toisella ajokerralla osasimme pysähtyä yksisuuntaisella kadulla oikean rakennuksen ja parkkipaikan eteen :-D

Hotelli oli siisti ja hyväkuntoinen, ja se on lähellä metroasemaa. Ainoa miinus tuli aamiaisbuffetista. Viralliset tilat kun olivat silloin remontissa, ja tarjoilupöydät oli tungettu pienelle, ahtaalle alueelle. Tähän kun vielä lisää eestaas silmittömästi ryntäilevät kakarat, yleisen väenpaljouden sekä turistit, jotka eivät osaa jonottaa...

Neva-joen sillat avataan yöksi
Meillä ei ole tapana vaihtaa valuuttaa etukäteen, vaan nostaa sitä automaatista perillä. Netissä kuitenkin sanottiin, että valuutanvaihtopisteistä saa eurot rupliksi paremmalla kurssilla, mikä pitikin paikkansa. Ihan kaikkia seteleitä ei tosin saatu vaihdettua, virkailija kun hylkäsi tarkan syynin jälkeen yhden 20-euron setelin kun se oli likainen. Onneksi muut setelit olivat melkein uunituoreita :-D
Eksyimme ainoastaan yhteen paikkaan, mistä ei löytynyt englanninkielistä ruokalistaa. Avulias baarimikko kuitenkin käänsi, ja ainahan sitä nyt suklaa-sanan löytää listalta kuin listalta :-D
Maanataiaamulla kävimme ensi töiksi ostamassa uudet Nokian renkaat, ne kun kerta Venäjällä valmistetaan, joten hinnat ovat siellä huomattavasti halvemmat kuin Suomessa. Ajomatka keskustan läpi Vianorin liikkeeseen oli aikas jänskä, mutta navigaattorin avulla ja minun satunnaisista pelonkiljahteluista huolimatta päästiin ilman kolhuja kumpaankin suuntaan. Pulssia nostattava kokemus.

Kulttuuritarjonta alkoi Carl Fabergén tuotantoa esittelevästä yksityisomisteisesta museosta. Kokoelmissa on noin 4000 esinettä - mielenkiintoisimmat tietysti keisarilliset pääsiäismunat. Lisäksi museossa on upeita emali- ja korukivitöitä, kuten savukerasioita, astiastoja ja kelloja. Suomalaisten mestareidenkin töitä löytyy museosta, mm. Alma Pihlin suunnittelema jääaiheinen rannekoru ja Erik Kollinin ihka ensimmäinen pääsiäismuna vuodelta 1885. Museossa on kuvauskielto, mutta kokoelmaa esittävät kirjat eivät siellä paljoa maksaneet.
Keisari Nikolai II vaimolleen Aleksandra Fjodorovnalle vuonna 1897 lahjoittama kruunajaismuna yllätyksineen
Herttuatar Marlboroughin muna vuodelta 1902
Emaloituja kelloja
Tiistaina ohjelmassa oli käynti Pietarhovissa. Vaikka autolla olimmekin matkalla, niin kuitenkin kantosiipialus tuntui paremmalta tavalta matkustaa sinne. Eremitaasin lähellä on pari eri firmaa, jotka matkoja myyvät. Koska hinnoissa ei ollut eroa, menimme aamulla siihen paikkaan, missä kantosiipialus oli valmiina odottamassa. Menopaluulippu olisi ollut halvempi, mutta niitä ei jostain syystä myyty. Ja tässä tapahtui sama kuin aina kaupan kassoilla, eli se laiturissa ollut alus tuli täyteen juuri niin, että me ja 3 edellä ollutta ei mahtuneet mukaan, ja uutta alusta odotellessa siitä viereisestä laiturista saapui ja lähti alus :'-D
Päästiin ihan etupenkeille, jonon alkupäässä kun oltiin
Matka kesti noin kolme varttia, ja jossain puolessa välissä aloimme arpomaan, että minneköhän päin olemme matkalla. Lähtiessä kun oli ollut hieno auringonpaiste ja muutenkin upea ilma, mutta nyt taivaalla alkoi näkyä synkkiä pilviä. Ja tietysti juuri kun pääsimme laiturille ja pois aluksesta, alkoi ukkostamaan ja satamaan kaatamalla. Siis aivan taivaan täydeltä. Noh, tiedämpähän vastaisuuden varalta mitä eroa on kalliilla ja halvalla sateenvarjolla. Ne muutaman euron varjot, jotka meillä oli mukana ja jotka on tähän asti palvelleet ihan hyvin nimittäin vuotivat seuloina, niin että pääkin oli ihan märkä. Ja jotta vahingossa ei olisi päässyt jonnekin kuivattelemaan, eivät vartijat päästäneet palatsiin sisälle kuin ne, joilla oli jo lippu, ja sisälle lipunmyyntipisteeseenkin pääsi vain parikymmentä henkeä kerralla. Kolme ukkoskuuroa tuli jonossa seisoessa, ja joku venäläisnainen tuli mun ja Juhan varjojen alle, vaikka eihän ne paljoa suojanneet kun ne tosiaan vuotivat seulana. Lopulta kun saatiin ostettua liput ja päästiin sisälle palatsiin, sade taas kerran loppui. Palatsissa ei saanut kuvata, ja kengät piti suojata suihkulakin näköisillä hupuilla. Oli kiva laittaa sellaiset litimärkien nahkakenkien päälle :-D
Suuri palatsi
Palatsikierroksen jälkeen tarkoituksena oli vielä käydä katsomassa suihkulähdealue ja puistoa ylipääntäänkin. Aurinko paistoi taas mukavasti, mutta kun taivaalle alkoi uudestaan kertyä synkkiä pilviä ja tuulemaan voimakkaasti päätimme, että nyt riitti, ja lähdimme kiireen vilkkaa ostamaan paluulippua. Eihän ne kengätkään olleet kuivuneet, joten aika ikäväähän tuo kävely puistossa oli. Sääli, sillä siellä olisi kyllä helposti viettänyt koko päivän.
Suuri suihkulähdealue kullattuine pronssipatsaineen


Keskiviikkona käytiin vihdoin Eremitaasissa. Ostin liput etukäteen Suomessa netistä, ja samalla ostin kierroksen aarrekammioon. Eremitaasissa kun on kaksi huonetta (gold room ja diamond room), jonne pääsee vain opastetulle kierrokselle lisämaksusta. Eremitaasissa saa kuvata kaikkialla muualla paitsi noissa huoneissa. Joku kierroksellamme ollut höhlä keski-ikäinen nainen koitti silti ipadillansa "huomaamattomasti" koruja kuvata, eikä suostunut lopettamaan vaikka opas siitä kahdesti mainitsi ("minä olen tästä maksanut ja minulla on oikeus kuvata kun kerran olen maksanut!"). Vasta kun museon vartija tuli naista kovistelemaan tämä lopetti. Ihan hienoja koruja ja lahjoja tuolla oli, mutta pidin kuitenkin Faberge-museosta enemmän.

Kannattaa etukäteen katsoa mitä haluaa nähdä, ja missä ne sijaitsevat, sillä paikka on oikea sokkelo.
Eremitaasi

Riikinkukkokello. Tämän vieressä pyöri koko ajan niin paljon porukkaa, ettei sitä meinannut edes nähdä
Viinin jumala

Torstaina käytiin pienoismallimuseossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut huvipuisto, mutta eihän me kalkkikset kuitenkaan niihin laitteisiin olisi uskallettu mennä. Grand Maket Rossija sen sijaan on 800 neliömetrin pienoismalli Venäjästä. Osa autoista, busseista ja junista liikkuu, ja 15 minuutin välein saapuu muutaman minuutin kestävä yö. Mallissa on myös nappuloita, joita painamalla saa esim. metsurin kaatamaan puun tai palokunnan paikalle sammuttamaan paloa.
Kävimme myös pyörähtämässä keskustassa sijaitsevassa kesäpuistossa.

Ylväät profiilit :-D
Perjantaina sitten matkattiin kommelluksitta takaisin Suomeen. Rajanylitys oli erittäin nopea, ajettiin suurinpiirtein pysähdyksittä Suomen puolelle.

Paljonhan tuolta jäi näkemättä, mutta positiivinen yllätys Pietari oli. Ihmiset olivat ystävällisiä ja avuliaita, ja kaupunki oli erittäin siisti. Ihan turhaan kaikki meitä etukäteen matkasta varoittelivat, sillä mikään pelottava paikka tuo ei ollut edes iltasella. Ruoka oli hyvää, varsinkin keitot. Metrolla helppo ja halpa(!) kulkea, yksi poletti maksoi 35 ruplaa (kurssi meidän aikana oli noin 1 euro = 68-72 ruplaa). Kaupunkia voi kyllä suositella muillekin :)