maanantai 22. marraskuuta 2010

7.62

Viime viikonloppuna oli valukurssi, ja vahamallit tuli hyvissä ajoin valmiiksi. Perjantai-illan viimeiset tunnit siis riittivät vallan mainiosti viimehetken juttuihin kuten sen tajuamiseen että tarvitsin sittenkin lisää mallipalikoita ja reikien poraamiseen valmiisiin juttuihin, joten lauantaina ei tarvinnut nousta aikaisemmin noita vääntämään :-D

Vahamallien juottamista valupuuhun
Meillä (tai minulla ;-) oli sen verran noita palasia, että niistä sai melkein yhden puun täyteen. Tämä tuntui eräitä ärsyttävän, vaikka hyvin muidenkin työt saatiin valettua.

Valupuu odottaa kipsiä
Valut onnistuivat ihan ookoo, mitä nyt valmiiksi sovitetut palat eivät enää toisiinsa sovikkaan, joten hiomista ja viimeistelyä vielä riittää. Avokin tekemät pari sormusta ikävä kyllä katosivat alipainevalussa mystisesti jälkiä jättämättä, ja lepän kävyistä ei myöskään tullut mitään säilyttämisen arvoista. Kaikki muut alipainevalun tuotokset ovat vielä hyvin tummia ja keskeneräisiä, joten niistä ei vielä kuvaa tule. Sen sijaan hiekkavalun ainoa yritelmä on jo melkein käyttökelpoinen. Hiekkavalussakin tosin oli ongelmia, muottiin kun ei löytynyt sopivia ruuveja pitämään sitä paikoillaan, joten tietystikin puoliskot eivät sitten olleet täysin kohdakkain :-( Ankaran viilailun jälkeen esine nyt kuitenkin alkaa olemaan sitä mitä pitäisikin...

Ope kaataa hopeaa hiekkavalumuottiin
Vielä höyryävä avattu muotti
Öljyhiekan haju oli todella karsea. Mulle ei tullut mieleenkään, että hiekka todellakin palaa jonkin aikaa liekillä, ja että se haisee pahalle :-/ Mun muottini on suhteettoman suuri, mutta kun muita muotteja ei enää ollut jäljellä niin siihen piti tyytyä. Niin ja sitten selitystä. Tällä ei ole voitettu piirimestaruutta, ei kaadettu elämän ensimmäistä saalista, eikä siihen liity mitään tunnearvoa. En edes tiedä mistä sisko sen alkujaan on saanut. Se on vain luoti. Hopeinen luoti. Tarkoitettu ihmissusien tappamiseen, tietty ;-D

Malli ja hiekkavalettu hopeinen luoti

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Sulatusta ja valua

Lasinsulatuksessa on valmistunut lisää riipuksia sarjaan "tulipahan tehtyä". Tassuriipuksessa lävistimellä otetut tassut on kahdessa kerroksessa, se ei kyllä oikein hyvin kuvassa näy. Yhden tassun keskiosakin on jonnekin hävinnyt. Vihreäsiniseen riipukseen tuli laitettua dichroic-lasin rippeitä epämääräiseen kuvioon, ja epämääräisen näköinen on lopputuloskin. Kukkariipus on avokin tekele, se on noista parhaiten onnistunut. Taitaa jäädä nämä riipuskokeilut tähän kun ei niistä kovin kummoisia tule tekemälläkään.
Lasinsulatusriipuksia
Tämä viikonloppu on kulunut vahaa vuollessa. Veitsien käsittely ei ole ikinä ollut vahvimpia puoliani, mutta nyt sitä on saanut pakosta harrastaa oikein urakalla, sillä vajaan kahden viikon kuluttua on pienvalukurssi, jossa vahamöhkäleistä olisi tarkoitus sulattaa alipainevalulla koruja. Eilen tuli istuttua keittiön pöydän ääressä yhteen mittaan melkein työpäivän pituinen aika, eikä eka sormus edes valmistunut :-o Taitaa siis olla aika selvä mihin seuraavien viikkojen vapaa-aika liukenee :-/
Keskeneräinen vahamöykky, kyllä tästä vielä sormus pitäisi syntyä...
Veitsi on tähän mennessä saanut aikaan vasta yhden vertavuotavan viirun sormeen. Käsivarsista on puolestaan löytynyt ihan uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en ennen tätä aamua tiennytkään :-D. Mutta ei auta valitus, pakko se on mennä jatkamaan vuolemista jotta on sitten jotain valettavaakin :-)