Husavík - Hólar - Reykjavik - Blue Lagoon

Viimeisimpänä vesiputouksena oli vuorossa Goðafoss, joka mielestäni oli myös kaunein. Korkeutta putouksella on 12 m ja leveyttä kolmisenkymmentä. Putouksen toiselle puolelle johti kävelysilta, joten kävimme myös siellä kuvailemassa.

Goðafossin putoukset

Seuraavaksi käväisimme Akyreyrissa, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Se oli sympaattisen oloinen paikka, liikennevaloja myöten <3

Akyreyrin sydämelliset liikennevalot

Täältä matka jatkui yöpymispaikkaamme Hólariin, jonne nettitulosteiden mukaan piti saapua ennen kolmea. Taas väärin. Paikalla kuulimme, että mökin saa vasta kolmen *jälkeen*. Meidän mökkimme tosin taisi olla muutenkin vapaana, sillä onneksi saimme sen heti. Täällä meillä oli ensimmäisen ja viimeisen kerran ihan oma vessa ja suihku -luksusta! Respasta saimme myös mukaan History trail -lehtisen, jonka mukaan aloimme tutustumaan seutuun. Sammalkattoiset mökit kukkulan sisällä olivat ihan ookoo. Kakkosnähtävyyden eli "Priest's Seat"in noheva kuski onnistui etukäteen kääntämään vangin seatiksi (siis autoksi), piti sitten korjata että kyllä kyseessä on papin istuin.

Hólarin mökki

Paikallisia nähtävyyksiä :-D

Koskapa tämä istuin osoittautui lopulta puupölkkypenkiksi kukkulalla, jolla ei sanottavammin ollut edes näköalaa, päätimme jättää kierroksen suosiolla tähän, ja suuntasimme merkityille kävelypoluille.Tämä ehkä oli ensimmäinen paikka, jossa oli edes jonkinlaista puustoa, jota pystyi hyvällä tahdolla kutsumaan peräti metsäksi. Muita turisteja ei näkynyt, islantilaisia eläkeläismatkailijoita sitäkin enemmän. Tosin sitä ei keksitty, että miksi kukaan Hólariin haluaisi mennä. Ehkä ne islantilaiset sitten nauttivat puista, mene ja tiedä. Aamiaisella oli kuitenkin sen verran pelottavannäköistä porukkaa, että lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan kohti Reykjavikia. Matkalla ei tapahtunut mitään kummempaa, mitä nyt tiellä olevien lampaiden väistelyä, ja muutaman metrin jouduttiin ajamaan jonkun runkkarin (vrt kuva) perässä, ennen kuin se kääntyi pellolleen.

Reykjavikin huoneisto oli legendaarisen näköinen, varsinkin yläkerran vessa :'-D

Kattohuoneisto kolmioikkunalla ja samanlaisessa huoneessa oleva vessa

No, vihdoin minulle ainakin selvisi, miten kaksi samoin varusteltua huonetta voi olla eri hintaiset. Lisämaksusta olisi varmaan saanut kerrosta alemman huoneen, jossa olisi ollut täysikorkuiset seinät :'-D Täällä sitten viihdyttiin(?) kolme yötä.
Reykjavikista ei juuri ole kuvia, se kun vaan on kaupunki, eikä kovinkaan ihmeellinen. Bilehileet olisivat varmaan saaneet enemmän siitä irti :-) Ekana iltana kun käveltiin pitkin kävelykatua nähtiin laukkuvarkauskin. Joku ääliö huomiotaherättävän vihreään takkiin sonnistautunut tyyppi lähti juoksemaan kameralaukun kanssa, ja laukun omistajanainen lähti perään kiljuen lujaa, että varas vei laukun. Varkaan perään lähti juoksemaan paljon muitakin, ja ilmeisestikin hänet saatiin kiinni. Ainakin vähän ajan kuluttua käveltiin yhteen kadunkulmaan, jossa seisoi väkijoukko, ja jossa näkyi pari poliisiautoa. Toisen poliisiauton ovi lyötiin kiinni, ja väkijoukko alkoi taputtamaan ja hurraamaan. Tämän tapauksen jälkeen jätin kuitenkin laukkuni kattohuoneistoon, ja kuljetin kameran ja lompakon takin taskuissa... Niin ja aloin ihmettelemään, että olisikohan sittenkin pitänyt ottaa siihen vuokra-autoon vielä varkausvakuutuskin... :-/
Blue Lagooniin ei ollut Reykjavikistä kovin pitkä matka, ja olimme siellä aamulla heti kun se aukesi. Upea paikka, ja mineraalivesi ja muta ilmeisestikin tekivät ihmeitä, sillä silmäpussit katosivat muutamaksi päivää. Hiukset eivät vedestä pitäneet, ja vasta paikanpäällä kun huomasin kyltin, jossa kehotettiin pitämään uimalakkia hiusten suojana tai käyttämään hoitoainetta. Noh, hoitoainetta tuli laitettua, mutta ei siitä mitään apua ollut. Hiukset olivat uskomatton pöyheässä takussa parin päivän ajan, ja vasta Suomessa ne sai kunnolla selvitettyä. Upean väristä ja lämmintä vettä kuitenkin, ja toisen kamerankin uskalsi ottaa mukaankun se on vesitiivis 10 m asti :-)

Blue Lagoon

Silica mudia, jota oli myös altaassa ämpäreissä parissa pisteessä. Käytetään kasvonaamiona

Reykjavikissa tuli poikettua myös fallosmuseossa, jonka kuvittelin alunperin olevan Husavíkissa. Se olikin siirtynyt takaisin Reykjavikiin, ja oli ihan hotellimme lähellä. Me tosin erehdyimme hieman sijainnista, ja menimme avoinna olleesta takaovesta sisään (eh eh eh). Museossa on nisäkkäiden elinten lisäksi nähtävillä myös muutama ihmiskunnan edustaja (ja tulevia lahjoittajia) sekä muotoiltuja esineitä. Valaat vievät kyllä kirkkaasti voiton tässä kilpailussa...

The Icelandic Phallological Museum

Kävimme myös bongaamassa puffineita eli lunneja, jotka ovat lystikkään näköisiä lintuja. Näiden kuvia ja pehmoeläimiä on joka turistikrääsäkauppa pullollaan, vaikka niitä nähdäkseen pitääkin sitten varata venereissu. Opas kyllä väitti, että lunneja olisi Suomessakin :-o Piti ihan netistä kotona tarkistaa, ja kyllä, onhan näitä joskus tavattu Lapissa talvimyrskyjen aikaan :-/ Kovin lähelle emme lintuja päässeet, ja kuvaaminen oli taas normaalin hankalaa...

Lunneja

Viimeisenä iltana kävimme vielä ajelemassa rannikkoaluetta ja ihailemassa mustia hiekkarantoja :-) Auringonpalvojia ei näillä rannoilla näkynyt...

Auton palautuksessa ei ollut mitään ongelmia :-) Palautushetkellä mittariin oli kertynyt lähes 2200 km lisää, ihan hyvä matka tuli siis ajettua. Jälkikäteen ajateltuna Reykjavikissa olisi voinut olla vähemmän aikaa, ja toisaalta enemmän Mývatnin alueella sekä luoteisosassa, jossa emme edes käyneet. Luoteessa kun olisi ollut noituusmuseokin :-)

Islanti: Husavík - Dettifoss - Mývatn - Husavík

Mitä mahtaa tapahtua sormukselle, jos sitä ei ota pois kädestä suihkun ajaksi, vaikka vesi haisee rikille? No se tietysti patinoituu. Tämä kuparinmusta pikapatinointi ei tosin kestänyt kovin kauaa, vaan hävisi itsestään päivän kuluessa...

Suihkuveden patinoima sormus

Koska pakollinen valasretki tuli suoritettua jo edellisenä myöhäisiltana, lähdettiin seuraavana päivänä katsomaan Dettifossin putouksia. Sää ei aamulla näyttänyt lupaavalta, taivas oli tumma ja tuuli oli kova. Kun tuulen mukana lensi kunnolla hiekkaakin, ei voinut kuin ajatella, että tarkoittikohan tämä samaa asiaa kuin autonvuokraamossa ollut erillinen vakuutus hiekka- ja tuhkamyrskyjen varalle, jota ei otettu. Onneksi hiekkaa ei rapissut auton ympärillä kuin kymmenisen sekunnin ajan, jonka jälkeen tie kääntyi levollisimmille seuduille :-)

Hiekkamyrskyä edessäpäin

Dettifossille vievä tie oli merkattu Hertzin kartassa vaaralliseksi, eli tieksi jolla turisteille sattuu paljon onnettomuuksia. Ei ihmekään, sillä soratie oli noin puolentoista auton levyinen, ja aina kun toinen auto tuli vastaan, sai hidastaa vauhtia ja siirtyä sivuun. Tuulilasivakuutus meillä sentään oli, mutta onneksi kiviä ei siihen lennellyt :-) Ennen vesiputousta pysähdyttiin katsomaan kanjoneita, paikalla vaan tuuli niin paljon, ettei kovin lähelle reunaa uskaltanut mennä (tosin bussilastillista turisteja ei tuo jyrkkä reuna ja pudotus tuntunut häiritsevän tippakaan, yksikin mies käveli pokkana 20 cm päähän reunasta ottamaan kuvaa... *puistatus*).

Dettifoss on virtausmäärältään Euroopan isoin vesiputous. Ja kyllähän siinä vettä vauhdilla meni 45 m korkeudelta ja 100 m leveydeltä. Putouksille pääsi (tosin omalla vastuulla) ihan viereen kuvaamaan, minua ei tosin ihan lähimmille kiville saanut. Ja jäi se sateenkaaren päässä oleva kulta-aarrekin noutamatta :-)

Dettifossin putoukset

Takana olevilla kallioilla näkyy ihmisiä

Putousten jälkeen ajettiin vielä uudestaan Mývatn-järvelle katsomaan muitakin paikkoja kuin Dimmuborgiria. Vaikuttavia laavamuodostelmia sieltä löytyikin :-)

Mývatn-järven laavapylväitä

Järven lähettyviltä löytyi myös pseudo- eli valekraatereita. Nämä eivät ole oikeita kraatereita, vaan ne ovat syntyneet kun sulaa laavaa on virrannut järveen.

Pseudokraateri

Sateesta ei ollut koko päivänä tietoakaan, tosin Husavíkissa taisi olla huonompi ilma. Onnistuin jopa polttamaan nenäni, kun ei ollut tullut mieleenkään ottaa mukaan aurinkorasvaa :-)

Islanti: Höfn - Dimmuborgir - Husavík

Höfnistä lähdettiin aamutuimaan ajamaan pohjoiseen kohti Husavíkia, seuraavien kahden yön pysähdyspaikkaa. 1-tie seuraa ensin rannikkoa, ja lähtee sitten nousemaan sisämaahan. Tällä 1-tien pätkällä oli eniten sorateitä, olisikohan niitä ollut noin 30 km ennen Dimmuborgiria. Asfalttiteillä nopeusrajoitus on 90 km/h, ja sorateillä 80 km/h. Suomessa vastaavat soratiepätkät olisivat luultavasti olleet 50 tai 60 km/h rajoitusalueita... Muutama soratienousu oli aika jyrkkä, ja kun kaiteitakaan ei ollut, niin korkeanpaikankammoista kuskia alkoi jo vähän pelottaa...

Rantaviivaa

Kädet ja jalat täristen katsomaan että mistä sitä oikein jouduttiin ajamaan

Lähellä Mývatnia satuimme yllättäen huomaamaan höyryävää ilmaa, busseja ja pysäköityjä autoja, jotka ovat varmoja merkkejä jostain näkemisen arvoisesta paikasta. Perillä odotti sitten rikinkatkua ja kuplivaa mutaa O_o

Hveririn rikinkatkuista mutaliejua

Tällä paikalla ei hajun takia kauaa viihdytty, kun oli kuuma päiväkin :-)

Mývatnissa tuli huomattua ensimmäisen kerran islantilaisten opaskarttojen omituisuus. Infopaikoilla kun voi olla seinään kiinnitettynä alueen kartta, joka ei olekaan pohjoinen ylöspäin (pohjoista osoittavaa nuolta ei ole välttämättä missään), eivätkä näkyvät tietkään ole kartan mukaisessa suunnassa kartan edessä seistäessä. Tuntui, että karttoja oli käännetty mielivaltainen suunta, ja sen jälkeen ne vain oli lätkäisty johonkin kiinni. Olisin jo lähtenyt vastakkaiselle suunnalle kuin missä Dimmuborgir oli, mutta onneksi matkassa oli mukana pätevämpi kartanlukija :-) Ruokapaikka sentään löydettiin ilman opaskarttojen apua...

Etualalla Geysir-leipää, eli geotermisellä lämmöllä valmistettua leipää

Dimmuborgir oli Juhalle tämän matkan pyhiinvaelluspaikka, Juhan lempparibändi Dimmu Borgir kun on ottanut ko paikasta nimensä :-) Osuimme paikalle oikeaan aikaankin, eli Juhan synttäripäivänä. Ja ei, tämä ei ollut sattumaa, vaan vaikutti siihen, miten yöpymiset suunniteltiin :'-D

Dimmuborgirin laava-alue näköalatasanteelta kuvattuna

Alue oli täynnä eripituisia kävelyreittejä

Valtaistuin :-D

Dimmuborgirista jatkettiin osittain soratietä Husavíkiin. Perillä odottikin yllätys, sillä saimme pienenpienen huoneen kerrossängyllä :'-D Vaihtoehtona olisi ollut samankokoinen huone parisängyllä. Siinä huoneessa olisi ollut vain se seinästä seinään oleva sänky sekä noin 40 cm tilaa sen edessä, joten ei vaihdettu :-)

Husavík Guesthousen idylliä

Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä katsomaan valaita vasta seuraavana päivänä, mutta lipunmyyjä varoitteli, että seuraavan päivän sää oli ennusteiden mukaan niin huono, ettei hän voinut luvata, että retkeä edes järjestetään. Otettiin siis vielä liput samalle illalle. Tai ei me mitään lippuja saatu, sillä lipunmyyjä vain otti ylös mun nimeni ja kansalaisuuden, ja sanoi, että se riittää. Tiedä sitten oliko se vielä ajatuksissaan, sillä kun me menimme lippuja varaamaan, niin kadulla tapahtui peräänajo, jota kaikki menivät katsomaan. Me käytimme tätä sekaannusta hyväksi, ja kävimme kysymässä hintoja kilpailevasta viereisestä valasretkiyrityksestä. Niiden retki olisi lähtenyt hieman aiemmin ja olisi ollut pari euroa halvempi, mutta me päädyttiin sitten tähän alkuperäiseen paikkaan. Ei olisi pitänyt...

Satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Se oli se kauimmainen jota ei edes kunnolla näe

Kun ihmisiä alkoi kerääntymään laiturille kahdeksan aikoihin tajusin, että kaikilla muilla oli lippu tai joku paperituloste käsissään. Dämn. Ei siinä sitten auttanut kuin mennä muiden mukana laivaa kohti, ja selittää lipuntarkastajalle, että ei meille annettu mitään lippua. Hän käski meidät jonosta sivuun, ja päästi muita laivaan. Lopulta tyyppi soitti lipunmyyntiin, ja sieltä vahvistettiin, että kyllä me ollaan retki maksettu. Tosin mun nimeni oli kirjoitettu sinne väärin :-/ Ei oikein selvinnyt, oliko tämä liputtomuus joku veronkiertojuttu vai pelkkä erehdys, mutta lopulta päästiin laivaan... Aika äkkiä tuli huomattua, että kilpailijalla olisi ollut nopeampi laiva, ja näytti että se pyöri koko ajan siellä missä valaatkin. Muutaman lähellä olleen valaan se onnistui karkoittamaan meidän laivan ympäriltä. Tulihan noita ryhävalaita kuitenkin nähtyä (ja olisikohan ollut Northern bottlenose whale, ei tietoa suomenkielisestä nimestä) tälläkin reissulla. Vaikka päällä oli niin pitkiksiä kuin villapaitaakin, niin helkutin kylmä merellä tuli. Ei paljoa ajateltu, että kuinka paljon muita vieraita häiritsee meidän yömyöhäinen suihku - jonka vesi muuten haisi samalle mädäntyneelle kananmunalle kuin mutaliejupaikan ilma... :'-D

Husavíkin keskusta. Näkyy melkein kokonaisuudessaan ;-)

Sen kilpailevan matkanjärjestäjän alus ja ryhävalaan pärskäyttämä vesipatsas

Tämä selkäevä oli paras kuva jonka sain :'-D

Juhan kuvaama ryhävalaan pyrstö sen sukeltaessa takaisin pinnan alle

Juhan kuvaama toisen ryhävalaan pyrstö

Jäädyttävän kolmetuntisen bongailun jälkeen saatiin lopuksi kaakaota ja kanelipullaa