Season’s Greetings

Kallis joulupuu

Ämmä

Viime kuussa oli työväenopistossa vuoden tauon jälkeen taas valukurssiviikonloppu. Tällä kertaa ei tehty lainkaan hiekkavalua, ja alipainevaluihinkin saatiin tehdä omat puut, yksi hopealle ja yksi pronssille. Onnistumisprosenttikin oli parempi kuin edellisellä kerralla, sillä tällä kertaa kaikki osat selvisivät valusta :-)

Olin tosin varmuuden vuoksi viisaampi, ja kuvasin kaikki vahamallit ennen valua ;-)

Mallin jäljentäminen vahaan

Valmis vahamalli

Kipsin poistoa valun jälkeen

Kipsistä puhdistettu valupuu

Ja näyttäähän se vihdoin hopeiseltakin...

...vaikka viilattavaa olisi kyllä vielä jäljellä

Pitää laittaa ämmästä vielä parempi kuva, jahka se on viimeistelty loppuun asti (tähän asti olen sitä viilaillut ihan käsipelillä, mutta onhan noita sähköisiäkin työvälineitä keksitty ;-) Tämän valukurssin hintakin oli kohtuullinen, sillä hopeat puuhun tulivat melkein kokonaan kahden vuoden takaisesta valujutusta, jota en ikinä saanut jalostettua koruksi asti :'-D

Tämä kahden vuoden takainen ranneke painoi hopeisena yli 200 g. Rest in peace :-D

Pikkujouluranneke

Pikkujouluihin oli tarkoitus tehdä punavalkoinen helmirannekoru, mutta ei se pysynytkään koossa niin kuin olisi pitänyt, eikä ne helmien väritkään oikein lopulta mätsänneet. Edellisenä iltana tuli sitten aloitettua alusta toisella mallilla ja toisilla helmillä, onneksi oli nopeatekoinen :-)

Helmirannekoru

Rannekoruun on käytetty japanilaisia 11/0 siemenhelmiä ja Swarovskin 6 mm pyöreitä helmiä. Swarovskin helmet ovat hyvin tasalaatuisia, sillä niissä on kristallisydämen päällä helmiäispäällyste, jonka pitäisi kestää paremmin kulutusta kuin makeanvedenhelmien. Saas nähdä :-)

Tämä(kin) koru tuli tehtyä ihan lankaan, mutta nyt pitää luultavasti antaa periksi ja ostaa ensimmäisen kerran siimaa. Se ensimmäinen kokeilemani malli kun olisi takuulla pysynyt kuosissa, jos sen olisi siimaan tehnyt.

Tämän vuoden vihkisormus

Häistä on kulunut vuosi, joten eiköhän se ole jo korkea aika vaihtaa. Sormusta siis. Tässä siis minun tämän vuoden vihkisormus, joka on tietysti Juhan tekemä. Sormus on hopeasta, se on osittain skrympattu ja kivenä on sinisafiiri.

Sinisafiirisormus

Kaiverrus on tehty käsin kultasepänliikkeessä, ja koskapa sormeni ovat aika laihat, tuotti se taas kerran tuskaa. Onneksi ammattilainen osaa hoitaa homman :-)

Sormuksen etuosa on skrympattu röpelöiseksi, takaosa ja sisäpinnat ovat sileät

Oma sormus (siis se jota teen Juhalle) onkin vielä hieman keskeneräinen, toivottavasti se nyt ensi viikon aikana vihdoin valmistuu :-)

Kihloja

Korurintamalla onkin ollut vähän hiljaisempaa, sentään jotain on valmistunut Juhan toimesta.  Tässäpä siis erittäin uniikit kihlasormukset :-)

Kihlasormukset

Sormusten valmistumista hidasti se, että mun pienessä tohossa ei riittänyt voimaa skrymppaamaan millin paksuista hopealevyä sitten millään. Ja sitten huomattiin, että vissiin joku eu-säädös on tullut voimaan, kun missään ei enää myydä niitä isompia tohoja àla Biltema. Paikallisesta liikkeestä sentään lopulta löydettiin hyllystä yksi pieni käsitoho, jossa yllättäen olikin enemmän potkua kuin esim. Kankaanpäässä olleessa nestekaasupolttimessa! Oltaisiin ostettu toinenkin samanlainen, mutta eihän niitä siellä enempää ollut...

Ulkopinta on skrympattu

Sormukset on siis tehty millisestä, skrympatusta hopealevystä, sisäpuolella on vuoraus myös millisestä sileästä hopealevystä. Kumpikin on muodoltaan V-mallinen.

Olen näemmä räpsinyt kaikki kuvat vain etupuolelta, mutta tuo skrympattu pinta jatkuu tietysti koko sormuksen läpi. Toiveena oli, että sormuksia ei patinoida, joten ne jätettiin kirkkaiksi.

Kiitokset Outille ja Eerolle mielenkiintoisesta projektista! :-)

Helmeä

Olen jo vuosia sitten ostanut helmisilkkiä, jotta voisin solmia makeanveden helmistä "oikean" helminauhan. Tosiaan, materiaaleja olisi ja solmimisperiaatekin olisi selvillä, mutta homma ei vain lähde käyntiin, sillä mielessäni kummittelee tylsä yksi- tai kaksirivinen lopputulos, jossa ei ole mitään muuta kuin niitä helmiä peräkkäin solmut väleissään. Ei siis ihme, että tälläkin kertaa harhauduin tekemään mv-helmistä normihelmilangalla jotain ihan muuta :-D

Makeanvedenhelmiä kaulakorussa

Tämä koru on ollut puolivalmiina jo kuukausia, vihdoin sain väkerrettyä sen loppuun. Kaulakorussa on kolmea eri kokoa makeanveden helmiä, valkoisia 11/0 siemenhelmiä ja pieniä Swarovskin bikoneita. Päättelyssä meinasi mennä hermot, sillä osasta helmistä oli vaikea saada lankaa (tai pikemminkin neulaa) menemään kolmea kertaa läpi...

Lopputulos kaulalla

  

Niskapuolella on hopeaketjua

Juhlallinen koru valmistuikin juuri ajoissa loppukuun rientoihin :-)

Viinilasien merkit

Jatketaanpa nyt viinin parissa kun kerta vauhtiin on päästy :-D Viinilaseihin on jo pidemmän aikaa pitänyt tehdä renkulat, ei sillä että ne lasit nyt ikinä olisi päässeet sekoittumaan, vaan kun ne on niin hauskan näköisiä. Nämä on tosin tehty siskolle synttärilahjaksi, ja ne annettiin vaatimattomien 59 cl lasien kanssa ;-D

Voihan näillä olutkolpakonkin merkata :-D

Renkaat on tehty korvakoruohjeella messinkilangasta, 11/0 siemenhelmistä ja 3 mm Swaroista. Ja ovat ihka ensimmäiset kieputusjutut jotka olen ikinä tehnyt.

Viinilasien merkintärenkaat

Tällaisia korviksia en osaisi ikinä käyttää, mutta tosiaan merkintärenkaina nämä ovat ihan sopivat.

Viinipussiteline

Juhan synttäripäivä tuli vietettyä Islannissa, mutta Suomeen palattuamme käytiin noutamassa mun salassa pitämäni virallinen lahja  :-) Osoite vaan navigaattoriin, ja sitten ajamaan lentokentältä kohti määränpäätä, joka ei onneksi kaukana ollut...

Viinipussiteline kahdella dinolla

Keraaminen viinipussiteline tuli bongattua jo viime vuonna Tampereen kädentaitomessuilta Ritva Tuomisen kojusta, mutta silloin se ei lähtenyt meidän mukaan. Tämä on tilaustyönä tehty Juhalle lahjaksi, minulta ohjeena oli vain että väriksi sininen ja siinä saisi olla kaksi dinoa -tyttö ja poika- meitä kuvaamassa. Olin kyllä ällikällä lyöty kun tämän näin, sen verran uskomattoman upea se on. Juha-rassu vielä joutui tekemään kovan työn valitessaan lahjansa, sillä näitä telineitä oli tehty kaksi erilaista, joista piti valita.

Dinoilla on ihanat ilmeet :-)

Viinipussiteline on täynnä yksityiskohtia, ja se on juuri sopivan kokoinen meidän pienemmille viinilaseillemme. Viinipussi laitetaan sisälle, ja sen kahva tulee etuosan reiästä ulos. Tämän telineen alaosassa on tilaa vaikka kylmäkalleille tai jääpalapusseille, jos tarjottavana on valkkaria. Ja vaikka näissä kuvissa ei pussia ole sisällä, niin kyllä tämä on ollut erittäin ahkerassa käytössä ;-D

Reimaria

Viistehiottu ametisti on paikallaan reimari-istutuksella, ja sormus on tietysti Juhan tekemä :-) Upea ametisti on valtavan kokoinen, noin 12 x 9 mm. Runkona on sama vanha tuttu, eli kaksi rengasta juotettuna yhteen :-) Mutta kuvat puhukoot puolestaan, kun kerrankin olen kuvannut sormusta sekä sivulta että eestä ja takaa...

Ametistin reimari-istutus kuudella kynnellä

Hienoudestaan huolimatta tämä päätyi arkikoruksi, eli on sormessa harva se päivä :-)

Kahvitunti

Nämä korvakorut sopivat loistavasti ensimmäiseen työpäivään loman loppumisen jälkeen. Tosin teekupit olisivat sopineet mulle paremmin, kun en kahvista niinkään välitä, pitänee tehdä sellaiset seuraavaksi ;-) Idea näihin tuli Kankaanpäässä, kun istutuksia varten tehtyjen kuppien saumat hajosivat tai niiden koko oli hieman väärä, ja niitä alkoi kertyä jämäpussiin hopealanganpätkien ja levynpalasten joukkoon. Ensimmänen kuppi on itseasiassa kokonaan tehty jämäpussiin päätyneistä osista.

Kahvikuppikorvis lusikalla

Täytyihän sitä tietysti toinenkin korvis olla, joten tein myös servettiversion.

Kahvikuppikorvispari

Tämäkin onnistui yllättävän hyvin, joten aloin seuraavaksi hifistelemään: Neliönmalliset kupit, kauniimmat korvat ja lusikat sekä alulautanen :-D

Kyllä luulisi, että lomaltapalaaja muistaa näillä korviksilla pitää tarpeeksi taukoja :-D

Husavík - Hólar - Reykjavik - Blue Lagoon

Viimeisimpänä vesiputouksena oli vuorossa Goðafoss, joka mielestäni oli myös kaunein. Korkeutta putouksella on 12 m ja leveyttä kolmisenkymmentä. Putouksen toiselle puolelle johti kävelysilta, joten kävimme myös siellä kuvailemassa.

Goðafossin putoukset

Seuraavaksi käväisimme Akyreyrissa, joka on Islannin toiseksi suurin kaupunki. Se oli sympaattisen oloinen paikka, liikennevaloja myöten <3

Akyreyrin sydämelliset liikennevalot

Täältä matka jatkui yöpymispaikkaamme Hólariin, jonne nettitulosteiden mukaan piti saapua ennen kolmea. Taas väärin. Paikalla kuulimme, että mökin saa vasta kolmen *jälkeen*. Meidän mökkimme tosin taisi olla muutenkin vapaana, sillä onneksi saimme sen heti. Täällä meillä oli ensimmäisen ja viimeisen kerran ihan oma vessa ja suihku -luksusta! Respasta saimme myös mukaan History trail -lehtisen, jonka mukaan aloimme tutustumaan seutuun. Sammalkattoiset mökit kukkulan sisällä olivat ihan ookoo. Kakkosnähtävyyden eli "Priest's Seat"in noheva kuski onnistui etukäteen kääntämään vangin seatiksi (siis autoksi), piti sitten korjata että kyllä kyseessä on papin istuin.

Hólarin mökki

Paikallisia nähtävyyksiä :-D

Koskapa tämä istuin osoittautui lopulta puupölkkypenkiksi kukkulalla, jolla ei sanottavammin ollut edes näköalaa, päätimme jättää kierroksen suosiolla tähän, ja suuntasimme merkityille kävelypoluille.Tämä ehkä oli ensimmäinen paikka, jossa oli edes jonkinlaista puustoa, jota pystyi hyvällä tahdolla kutsumaan peräti metsäksi. Muita turisteja ei näkynyt, islantilaisia eläkeläismatkailijoita sitäkin enemmän. Tosin sitä ei keksitty, että miksi kukaan Hólariin haluaisi mennä. Ehkä ne islantilaiset sitten nauttivat puista, mene ja tiedä. Aamiaisella oli kuitenkin sen verran pelottavannäköistä porukkaa, että lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan kohti Reykjavikia. Matkalla ei tapahtunut mitään kummempaa, mitä nyt tiellä olevien lampaiden väistelyä, ja muutaman metrin jouduttiin ajamaan jonkun runkkarin (vrt kuva) perässä, ennen kuin se kääntyi pellolleen.

Reykjavikin huoneisto oli legendaarisen näköinen, varsinkin yläkerran vessa :'-D

Kattohuoneisto kolmioikkunalla ja samanlaisessa huoneessa oleva vessa

No, vihdoin minulle ainakin selvisi, miten kaksi samoin varusteltua huonetta voi olla eri hintaiset. Lisämaksusta olisi varmaan saanut kerrosta alemman huoneen, jossa olisi ollut täysikorkuiset seinät :'-D Täällä sitten viihdyttiin(?) kolme yötä.
Reykjavikista ei juuri ole kuvia, se kun vaan on kaupunki, eikä kovinkaan ihmeellinen. Bilehileet olisivat varmaan saaneet enemmän siitä irti :-) Ekana iltana kun käveltiin pitkin kävelykatua nähtiin laukkuvarkauskin. Joku ääliö huomiotaherättävän vihreään takkiin sonnistautunut tyyppi lähti juoksemaan kameralaukun kanssa, ja laukun omistajanainen lähti perään kiljuen lujaa, että varas vei laukun. Varkaan perään lähti juoksemaan paljon muitakin, ja ilmeisestikin hänet saatiin kiinni. Ainakin vähän ajan kuluttua käveltiin yhteen kadunkulmaan, jossa seisoi väkijoukko, ja jossa näkyi pari poliisiautoa. Toisen poliisiauton ovi lyötiin kiinni, ja väkijoukko alkoi taputtamaan ja hurraamaan. Tämän tapauksen jälkeen jätin kuitenkin laukkuni kattohuoneistoon, ja kuljetin kameran ja lompakon takin taskuissa... Niin ja aloin ihmettelemään, että olisikohan sittenkin pitänyt ottaa siihen vuokra-autoon vielä varkausvakuutuskin... :-/
Blue Lagooniin ei ollut Reykjavikistä kovin pitkä matka, ja olimme siellä aamulla heti kun se aukesi. Upea paikka, ja mineraalivesi ja muta ilmeisestikin tekivät ihmeitä, sillä silmäpussit katosivat muutamaksi päivää. Hiukset eivät vedestä pitäneet, ja vasta paikanpäällä kun huomasin kyltin, jossa kehotettiin pitämään uimalakkia hiusten suojana tai käyttämään hoitoainetta. Noh, hoitoainetta tuli laitettua, mutta ei siitä mitään apua ollut. Hiukset olivat uskomatton pöyheässä takussa parin päivän ajan, ja vasta Suomessa ne sai kunnolla selvitettyä. Upean väristä ja lämmintä vettä kuitenkin, ja toisen kamerankin uskalsi ottaa mukaankun se on vesitiivis 10 m asti :-)

Blue Lagoon

Silica mudia, jota oli myös altaassa ämpäreissä parissa pisteessä. Käytetään kasvonaamiona

Reykjavikissa tuli poikettua myös fallosmuseossa, jonka kuvittelin alunperin olevan Husavíkissa. Se olikin siirtynyt takaisin Reykjavikiin, ja oli ihan hotellimme lähellä. Me tosin erehdyimme hieman sijainnista, ja menimme avoinna olleesta takaovesta sisään (eh eh eh). Museossa on nisäkkäiden elinten lisäksi nähtävillä myös muutama ihmiskunnan edustaja (ja tulevia lahjoittajia) sekä muotoiltuja esineitä. Valaat vievät kyllä kirkkaasti voiton tässä kilpailussa...

The Icelandic Phallological Museum

Kävimme myös bongaamassa puffineita eli lunneja, jotka ovat lystikkään näköisiä lintuja. Näiden kuvia ja pehmoeläimiä on joka turistikrääsäkauppa pullollaan, vaikka niitä nähdäkseen pitääkin sitten varata venereissu. Opas kyllä väitti, että lunneja olisi Suomessakin :-o Piti ihan netistä kotona tarkistaa, ja kyllä, onhan näitä joskus tavattu Lapissa talvimyrskyjen aikaan :-/ Kovin lähelle emme lintuja päässeet, ja kuvaaminen oli taas normaalin hankalaa...

Lunneja

Viimeisenä iltana kävimme vielä ajelemassa rannikkoaluetta ja ihailemassa mustia hiekkarantoja :-) Auringonpalvojia ei näillä rannoilla näkynyt...

Auton palautuksessa ei ollut mitään ongelmia :-) Palautushetkellä mittariin oli kertynyt lähes 2200 km lisää, ihan hyvä matka tuli siis ajettua. Jälkikäteen ajateltuna Reykjavikissa olisi voinut olla vähemmän aikaa, ja toisaalta enemmän Mývatnin alueella sekä luoteisosassa, jossa emme edes käyneet. Luoteessa kun olisi ollut noituusmuseokin :-)