In memoriam

Lemmikkikäärmeeni Waagner menehtyi äkillisesti viime kuussa hääviikolla :-( Matonen tuli ostettua aikoinaan ihan pikkuisena eläinkaupasta, ja se ehti olla mukanani lähes 10 vuotta. Käärmeethän kannattaisi ostaa kasvattajalta eikä eläinkaupasta, sillä silloin käärmeen alkuperä on tiedossa ja se on varmasti terve. Tälläkin viljakäärmeellä oli ongelmia mm. kasvun kanssa, ja eräänkin kerran eläinlääkärireissulla sille ei povattu kovin pitkää ikää. Toisin (onneksi) kävi. Käärmeitä minulla on ollut parhaimmillaan (tai pahimmillaan) viitisentoista, mutta tämä oli ainoa, jonka halusin pitää itselläni.

Ruokailuhetki, hiiri on juuri nielty

Ihan pentukuvia tästä käärmeestä ei olekaan, sillä ensimmäinen digikamera tuli hankittua vasta -03, kun kyllästyin filmikameran epätarkkoihin otoksiin, joissa hyvällä tuurilla ja mielikuvituksella saattoi näkyä käärmeen häntä sen sännätessä toiseen paikkaan.

Waagner vietti parisen vuotta käärmekammoisen äitini hoivissa, kun itse olin ulkomailla. Ja samoin kuin kasvini, niin myös käärmeeni kasvoi sinä aikana vihdoin kokoa :-D 

Hääkakkua varten tilasin taitavalta Akvamariinilta Waagnerista muotokuvan. Lopulta emme näitä koristeita itse kakkuun uskaltaneet laittaa, ettei kukaan niitä vain yrittäisi syödä, vaan ne olivat omalla alustallaan kakun vieressä. Tämä polymeerisavikäärme muistuttaa nyt lasivitriinissä rakkaasta lemmikistäni.

Herkkusuu

Tämän vuoden Tampereen käsityömessujen käynti jäikin kovin pikaiseksi, kun meillä oli perjantai-illasta vain muutama tunti aikaa piipahtaa siellä. Päätimmekin tehdä sinne sitten täsmäiskun, eli kiertää kivimessut kokonaan (mihin ei kauaa mennyt) ja sitten käydä vain dino- ja lohikäärmekeramiikkaa katsomassa. Edellisiltä messuiltahan on mukaan tarttunut sokerikippa ja saippuapullo.

Kivimessuilta ei oikein mitään löytynyt. SAR-Machinelta tuli tilattua pari työkalua, mutta niitäkään ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti tilauslappu ei ole hukkunut mihinkään :-/

Ritva Tuomisen kojussa sitten vierähtikin pidempi aika lohikäärmeitä ja dinoja ihaillessa. Peili ei vieläkään mukaan tarttunut, eikä Juhan kovasti kuolaama viinipussiteline. Sen sijaan tämä upea herkkujen tarjoiluastia sai meiltä hyvän kodin :-)

Vaikea uskoa, että keksit ovat keramiikkaa eivätkä oikeita...

Sinisenä tätä emme saaneet, sillä se oli myyty pari tuntia aikaisemmin, mutta kauniit on värit tässäkin.

Jospa se peili vielä joskus löytyisi ;-D

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Yleensä korut tulee tehtyä niin, että sommittelen palasia yhteen ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia ja katson mitä syntyy. Noh, tätä kaulakorua tehdessä ajattelin kerrankin tarkkaan suunnitella ulkoasun ensin, ja sitten seurata mallia tarkasti. Mitenkäs siinä sitten kävikään... ;-D

Tässä on piirustusräpellys, josta lähdin liikkeelle:

Ylhäällä mallipiirustus, ja alhaalla hopeavänkyröitä. Jo tässä vaiheessa ihan eri asennossa :-D

Sain väännettyä vasta muutaman hopeakiekuran suunnilleen sinne päin, kun totesin, että ei se vaivalla vääntämäni malli nyt niin kovin hyvä ollutkaan. Lisäksi pöydällä sattui olemaan miehen vihkisormuksesta jäänyt neliölankarinkula, joka oli sormukseen hieman liian pieni, mutta joka olisi ohentunut liikaa, jos sen olisi takonut oikeaan kokoon. Ja romuhopeavarastosta löytyi muutama kiekura, jotka sai sopimaan aika kivasti näiden muiden kanssa yhteen. Tässä vaiheessa päätin sitten nakata sen piirustuksen huitsin nevadaan ja jatkaa tällä omimmalla tyylillä etiäppäin :-D

Tällainen on sitten lopputulos:

Valmis kaulakoru satiininauhassa

Korussa on pyöreää lankaa sekä neliö- ja filigraanilankaa. Kuukivikapussin reunat on valmista gallerylankaa, jota olen joskus muinoin ostanut. Korussa ei ole lukkoa, vaan hopeahelmien läpi kulkeva yhtenäinen satiininauha on niin pitkä, että sen saa pujotettua pään läpi ja solmittua rusetille. Ja ihme ja kumma, kerrankin korusta on olemassa myös kaulakuva, itse asiassa usempikin sellainen ;-D

Ja ne sormukset...

Eli vähän kuvaa vaihdetuista sormuksista. Tuo juhlasormushan olisi ihan mahdoton jokapäiväisessä käytössä, joten Juha teki mulle arkikäyttöön sopivan sormuksen.

Hopeasormus tähtisafiirilla

Kivenä on musta tähtisafiiri, jossa ei tosin asterismia juurikaan näy ;-) Varastoista löytyisi kyllä pari kauniimpaakin tähtisafiiria, mutta tämän kiven koko oli paras mun rimpulasormille :-)

Sormusten kokoero on valtava, kun toinen on 46 mm ja toinen 64 mm ympärysmitaltaan ;-)

Tässä näkyykin sitten mun Juhalle tekemä sormus. Keskellä oleva puolipyöreä lanka on skrympattu, joten siinä näkyy enemmän tai vähemmän epämääräistä kuviointia. Mun suunnitelmissa oli viilata sisärenkaan reunat noiden neliölankojen tasalle, mutta kun sormusta sovitin, niin Juha sanoi haluavansa, että sisärengas jää näkyviin.

Kaikki kaiverrukset on tehty Jämsän Kulta-Jyrgenissä. Mun sormuksessahan nimet on ulkopuolella, ja Juhan sormuksessa sisäpuolella.

Tässä siis nämä vihkisormukset vol 1 ;-) Meille molemmille meinaten tulee ainakin yhdet sormukset lisää, jahka saadaan materiaalit ja välineet niiden tekemiseen. Ja kaikille kauhistelijoille ja kummastelijoille tiedoksi, että on se vaan helpompi ja mukavampi vaihtaa sormusta kuin puolisoa jos alkaa kyllästyttämään ;-D

Kurpitsajuhlaa

Ja alkuun varoitus - tämä postaus sisältää paljon kuvia, vaikka niitä epätoivosesti karsinkin. Eli luvassa tunnelmia Halloween-juhlista joissa samalla juhlittiin häitämme. Pukukoodina oli "mitä tahansa aiheeseen sopivaa ja jos mitään ei siltikään löydy niin saa tulla myös Aatamin tai Eevan asussa" :-D

Juhlapaikkana oli Jämsänkosken perämettissä, vielä hitusen etiäppäin keskeltä-ei-mitään sijaitseva Villa Vekkula, joka tarjosi bileille upeat puitteet.

Ilta pimenee Villa Vekkulassa...

...jossa ei selvästikään ole siivottu vähään aikaan ;-)

Mr Dracula odottaa jo vert- öö siis vieraita!

Mrs Dracula yrittää selittää vieraskirjan ideaa (vieraille siis, ei Mr Draculalle ;-)

Juhlissa oli myös "paras puku palkitaan"-kilpailu. Siksi kaikki vieraat kuvattiin heti alussa pikakameralla, ja kuvista koottiin äänestystaulu. Äänestyksen jälkeen oli tarkoituksena, että jokainen ottaa oman kuvansa taululta ja kiinniittää sen vieraskirjaan. Vieraskirjaa varten olin varannut Halloween-aiheisia skräppipapereita, läjän kirjasintarroja (joita monikaan ei tainnut huomata) ja muita sekalaisia mörkötarroja. Ajattelin että näin sivujen täyttö on helpompaa, kun itse ainakin aina tuskailen sen kanssa, että mitä virallisiin vieraskirjoihin kirjoittaisi. Ihan hyvin sivut täyttyivät, vain 4 sinkkumiehen kuvat jäi taululle, ja valitettavasti 2 kuvaa lähti vieraiden mukaan, jotka eivät luultavasti olleet kuulleet heiveröisellä äänelläni selittämää ideaa. Aikoja sitten jo mietin, että täytyisi varmaan käyttää mikrofonia, mutta se sitten unohtui...

Asuäänestyksessä oli kolme eri palkintoa. Yleisöäänestyksen lisäksi juhlien kuvaaja sai valita lehdistön ihannetytön, ja me valitsimme mielestämme parhaan puvun. Tai siis olisimme valinneet jos olisimme osanneet. Etukäteen mietittiin, että palkinnon saa se, joka on selvästi käyttänyt aikaa ja vaivaa asuunsa, mutta jo ensimmäisten vieraiden saavuttua huomattiin, että se on mahdoton tehtävä, sen verran loisteliaita olivat asut. Päätettiin sitten yksissätuumin antaa palkinto sille, joka tulee yleisöäänestyksessä toiseksi...

Äänet on laskettu, nyt tarkistetaan kuka oli yleisöäänestyksen voittaja

Voittokolmikko

Yleisöäänestyksen ääniharavaksi paljastui oikeanpuoleinen variksenpelätin, joka ajoittain olikin ihan liekeissä. Siis kirjaimellisesti. Lisäksi puvusta jäi juhlapaikalle aimo kasa heinää :-D Lehdistön ihanteeksi valikoitui keskimmäinen haudasta noussut sotilas ja meidän valitseman ekstrapalkinnon sai Adam Gynther. Ainoa joka tosiaan uskaltautui paikalle siinä Aatamin asussa :-D Palkintokorien lisäksi meidän piti jakaa voittopokaalit, mutta nekin unohtuivat laatikkoon, enkä edes muistanut niitä ennen kuin seuraavana aamuna.

Bilebändi 4 salaista agenttia

Musiikista vastasi kolmen (plus yhden) setin soittanut 4 salaista agenttia, joka aloitti vähän rauhallisemmalla ja siirtyi iltaa kohden miehistön lisääntyessä metallisempaan ulosantiin. Ohjeena oli, että ei suomipoppia, mutta vetiväthän ne penteleet yömyöhään sitä yhden ekstrasetin verran ;-) Aivan huippu livebändi, joka osaa ja tykkää soittaa kaikenlaista musiikkia :-) Lisäksi bändi veti loistavasti toivebiiseinä olleet Dimmu Borgirin Mourning Palacen, Rammsteinin Du Hastin, Ruoskan Viiden tähden helvetin ja Iron Maidenin The trooperin. Nämähän ovat tietty kaikki normaaleja häissä soitettavia biisejä ;-D

 

 Kakkukoristeita ei uskallettu laittaa kakun päälle, ettei kukaan vaan luulisi, että ne olisivat olleet syötäviä...

 

Lahjaksi saatu kurpitsakin säilyi ehjänä, ja kesti kuljetukset juhlapaikalle ja takaisin. Vasta eilen se painui kasaan, eikä siinä enää voi polttaa kynttilää.

 

Juhlapaikka: Villa Vekkula

Kakunkoristeet (Hauvat, kissa ja kani): Kikuike

Kakunkoriste (käärme): Akvamarin
Mädäntyneet kallot: Macabre Creations
Meikkaus: Kauneushoitola Petra (Jämsä)
Hampaat (joita ei näissä kuvissa näy ;-D): Scarecrow
Mian puku: Wedding Dress Fantasy
Kaulahärpäke: Gothic Burlesque
Rannekkeet: ZenAndCoffee
Hiukset: StyleWigs
Juhan liivi ja kaulaliina: Elegantascot
Viitan teko ja paidan pitsiröyhelöiden kiinnitys: Kangas-Partti (Jämsä)
Pikakamera: Fujifilm Instax 210
Pöytien seitit: Kuumaliimapistooli, puhallin ja kuumaliimapötkylöitä
Bändi: 4 Salaista Agenttia aka Kolkhoz aka Mettäbläkki

Liukuvärjättyä

Tässäpä siis se kaulakoru, joka oli maistraatissa yllä, ja joka mätsäsi sormuksen väritykseen :-). Swarovskin kristalleja on joskus tullut ostettua enemmänkin, mutta en ole oikein osannut niitä sitten mihinkään käyttää. Varastot eivät siis suinkaan tähän loppuneet, vaan vielä olisi muitakin värejä ja kokoja löytynyt vaikka huru mycket... Luulin, että olisin kaikki tähän koruun käytetyt helmet ostanut aitoina Swarovskeina, mutta muutamassa värissä oli kyllä sellaisia hiontavirheitä, että epäilempä minua huijatun. Tai sitten vaan muistan väärin mitä on tullut ostettua.

Pitkä kaulakoru, kristalleja ja hopeaa

Korussa on valmis hopeaketju, jossa joka toisesta lenkistä roikkuu joko 5 tai 6 mm kaksoiskartio tai pyöreä kristalli. Erisävyisiä sinisiä olisi omista varastoista löytynyt lisääkin, liiloja oli suht mukavasti, mutta punaisia tämän kokoisia vain kahta eri sävyä. En kuitenkaan alkanut niitä lisää tilaamaan ;-) Etuhärpäkkeessä on kolmessa ketjussa 4 mm kaksoiskartioita. Korupiikit tuli itse tehtyä. En niitä ennen ole tehnytkään, joten tässä sai hyvää harjoitusta, niitä kun tarvittiin noin 140 kappaletta... Käytössä koru ei ihan noin räikeältä näyttänyt, sillä musta mekko söi kiitettävästi värien hehkua. Tai ainakin toivon niin ;-D

Last day in heaven

Mitäs se sitten tarkoittaa, jos muutama viikko sitten joku epämääräinen miekkonen kulki Tre kronor -jääkiekkovetimissä ja liian pienissä hiihtomonoissa ja yritti myydä ohikulkijoille kortteja...

Korttien kaupustelua

... sekä lauloi vapaaehtoisesti(?) karaokea vaikkei juuri osaakaan laulaa? (No laulaahan se paremmin kuin mä, mutta uskokaa pois, siihen ei paljoa vaadita :'-D)

Laulaa pitäis ja vielä suomipoppia...

No siviilisäädyn muutoshan tuosta seurasi lokakuun viimeisenä päivänä.... Sentään kosinta tällä sormuksella ehti tulla syyskuussa ennen polttareita ja vihkimistä mikä oli ihan hyvä juttu, sillä hääjuhlapaikka oli varattu jo heinäkuun puolella, ja kutsutkin vieraille lähetetty elokuussa :'-D

Sormukset lepäilee tyynyllä

Vihkimistapahtumaan emme halunneet muita, joten todistajat ja näiden kuvien ottaja oli maistraatin puolelta. Sukulaisille ja ystäville järjestettiin erikseen juhlat, joista juttua myöhemmin, kun olen saanut jostain julkaisukelpoisia kuvia ;-) Juhan sormuksesta (joka siis on mun tekemä) ja mun kaulakorustakaan (joka mätsää värien puolesta mun sormukseen) ei vielä ole kuvia, pitää yrittää ryhdistäytyä ja saada ne kuvattua...

 

Mites tää oikein pujotetaankaan...

Seremonian jälkeen (joka kesti muutaman minuutin) yhytettiin lähistöllä ollut Juhan toinen bestman ottamaan meistä kuva, taustalla näkyy romanttisesti joku kaapelikela :-D

Varsinainen hääkuva? ;-D

 Kotona sitten odottikin päivän kunniaksi Halloween-kakku...

Kurpitsakakku

Juhlasormus

Vihdoin ja viimein esittelyssä on viimeinen Kankaanpäässä kesällä tehty koru. Tämä oli ainoa koru, jonka Juha varmuudella jo ennen kurssia halusi tehdä, ja siitä oli kotona tehdyt piirroshahmotelmatkin valmiina ja mukana. Ja koskapa Juha ei ollut ennen sormuksia tehnyt, niin tämä myöskin on hänen ensimmäinen itsetehty sormus, vaikkakin se lopulta valmistui kiillotuksineen ja istutuksineen sormuksista viimeisenä. Eipä taida olla epäselvää kenelle tämä on ;-)

Kivinä on Suomen jalokivituotteelta ostetut ametisti, sinisafiiri ja rubiini. Sormusrunko on hopeaa. Kuvat puhukoot puolestaan :-)

Minä ja ope molemmat oltiin vähän sitä mieltä, että sormus on liian vaikea tehdä, ja ei se tule onnistumaan, mutta täysin väärässähän me onneksi oltiin. Lopputulos on upea, ja sormus istuu sormeen kuin se olisi siihen vartavasten tehty ;-) Me likey :-)

Kiviäkin kiinnostaa

Eli kuvapainotteinen kivipostaus tulossa :-D Längelmäen jalokivigalleria sulki lopullisesti ovensa viime kuussa, joten kiviä myytiin reiluin alennuksin. Ehdimme sinne tosin viime tinkaan, sillä yläkerran raakakivet oli juuri pakattu laatikoihin muihin myymälöihin vietäväksi, mutta onneksi pääsimme vielä niitä tonkimaan... Seuraavassa kuvia saaliista...

Näisten ensimmäisten kivien nimeäminenkin onkin helppo jostain syystä (vaikka en kyllä esim. mistään irai jasperista ole tätä ennen kuullutkaan)... ;-D  Sitä tosin en taaskaan tiedä, että ovatko luonnontilassa vaiko mahdollisesti värjäämällä parannettuja :-/ 

Viimeinen kuva esittää vuorikidettä (vanhalta nimeltään vuorikvartsi) vaikka nimilappua ei kuvassa näykään. Seuraavienkin kivien tunnistus onnistuu vielä vaivattomasti... Eli alkuun pyriittiä:

Sitten ISOJA ametistikimpaleita kaksin kappalein:

Ja labradoriittia:

Seuraavissa meinaakin sitten mennä sormi suuhun... Tämä oli varmaankin jotain jonka nimenä oli piioksidi:

Oranssi on varmaan edellisten kivien perusteella kalsiittia, ja toinen on satavarmasti ametistia (kuuluu siis niihin harvoihin kiviin jotka mä tunnistan vaikka silmät kiinni ;-D):

Ja tässä on smaragdia sekä labradoriittia:

Ja näissä lopuissa on -öh- kiviä. Sodaliittia ja jotain muuta:

Lisää kiviä...

 

Obsidiaaniliuskan päällä on ruusukvartsia, ja onhan tässä jotain muitakin kiviä mukana:

Melkein valmiita kapusseja ;-D

Ja loppuun vielä yksittäisiä kiviä:

Phuh, siinäpä nuo painavat ostokset. Pitäisi kyllä oikeasti jaksaa selvittää nuo tuntemattomatkin kivet, mutta kun aika tuntuu loppuvan kesken ja ei vaan osaa. Tilasin kyllä joku aika sitten retkeilijän kivioppaan, pitäisi varmaan lukea se ajan kanssa, ja niin että kivet on esillä, josko määritys siten onnistuisi jotenkuten...