Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Yleensä korut tulee tehtyä niin, että sommittelen palasia yhteen ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia ja katson mitä syntyy. Noh, tätä kaulakorua tehdessä ajattelin kerrankin tarkkaan suunnitella ulkoasun ensin, ja sitten seurata mallia tarkasti. Mitenkäs siinä sitten kävikään... ;-D

Tässä on piirustusräpellys, josta lähdin liikkeelle:

Ylhäällä mallipiirustus, ja alhaalla hopeavänkyröitä. Jo tässä vaiheessa ihan eri asennossa :-D

Sain väännettyä vasta muutaman hopeakiekuran suunnilleen sinne päin, kun totesin, että ei se vaivalla vääntämäni malli nyt niin kovin hyvä ollutkaan. Lisäksi pöydällä sattui olemaan miehen vihkisormuksesta jäänyt neliölankarinkula, joka oli sormukseen hieman liian pieni, mutta joka olisi ohentunut liikaa, jos sen olisi takonut oikeaan kokoon. Ja romuhopeavarastosta löytyi muutama kiekura, jotka sai sopimaan aika kivasti näiden muiden kanssa yhteen. Tässä vaiheessa päätin sitten nakata sen piirustuksen huitsin nevadaan ja jatkaa tällä omimmalla tyylillä etiäppäin :-D

Tällainen on sitten lopputulos:

Valmis kaulakoru satiininauhassa

Korussa on pyöreää lankaa sekä neliö- ja filigraanilankaa. Kuukivikapussin reunat on valmista gallerylankaa, jota olen joskus muinoin ostanut. Korussa ei ole lukkoa, vaan hopeahelmien läpi kulkeva yhtenäinen satiininauha on niin pitkä, että sen saa pujotettua pään läpi ja solmittua rusetille. Ja ihme ja kumma, kerrankin korusta on olemassa myös kaulakuva, itse asiassa usempikin sellainen ;-D