In memoriam

Lemmikkikäärmeeni Waagner menehtyi äkillisesti viime kuussa hääviikolla :-( Matonen tuli ostettua aikoinaan ihan pikkuisena eläinkaupasta, ja se ehti olla mukanani lähes 10 vuotta. Käärmeethän kannattaisi ostaa kasvattajalta eikä eläinkaupasta, sillä silloin käärmeen alkuperä on tiedossa ja se on varmasti terve. Tälläkin viljakäärmeellä oli ongelmia mm. kasvun kanssa, ja eräänkin kerran eläinlääkärireissulla sille ei povattu kovin pitkää ikää. Toisin (onneksi) kävi. Käärmeitä minulla on ollut parhaimmillaan (tai pahimmillaan) viitisentoista, mutta tämä oli ainoa, jonka halusin pitää itselläni.

Ruokailuhetki, hiiri on juuri nielty

Ihan pentukuvia tästä käärmeestä ei olekaan, sillä ensimmäinen digikamera tuli hankittua vasta -03, kun kyllästyin filmikameran epätarkkoihin otoksiin, joissa hyvällä tuurilla ja mielikuvituksella saattoi näkyä käärmeen häntä sen sännätessä toiseen paikkaan.

Waagner vietti parisen vuotta käärmekammoisen äitini hoivissa, kun itse olin ulkomailla. Ja samoin kuin kasvini, niin myös käärmeeni kasvoi sinä aikana vihdoin kokoa :-D 

Hääkakkua varten tilasin taitavalta Akvamariinilta Waagnerista muotokuvan. Lopulta emme näitä koristeita itse kakkuun uskaltaneet laittaa, ettei kukaan niitä vain yrittäisi syödä, vaan ne olivat omalla alustallaan kakun vieressä. Tämä polymeerisavikäärme muistuttaa nyt lasivitriinissä rakkaasta lemmikistäni.