Uusi perheenjäsen

Pari viikkoa sitten perhe lisääntyi yhdellä. Karvainen kamu meinasi ensin jäädä kauppaan kun hintalapussa olisi näyttänyt olevan kolminumeroinen hinta, mutta oikeasti eka numero olikin vain joku suttu. Nalle matkasi kaupasta kotiin takapenkillä turvavyö kiinni, ja sohvaltakin se vie kunnon tilan. Söpö silti kuin mikä :-)

Nalle ja tikru sohvalla

Jokohan se pukki pian tulee...

Tassuriipus

Joulukiireet senkun lisääntyvät, varsinkin kun jostain kumman syystä olen kuvitellut että aattoon on aikaa vielä runsaasti, ainakin sellaiset pari viikkoa. Outoa, sillä mullahan on tänä vuonna dumle-suklaakalenteri, josta on tunnollisesti tullut luukku avattua ja syötyä. En siis vain ole tajunnut hupenevien suklaiden ja joulun lähestymisen yhteyttä :-D Helmetin foorumin joulukalenterissa erehdyin varaamaan itselleni luukun jossa pitäisi esitellä jotain koruteemaista. Varauksen tehdessäni mulla oli vielä selvät suunnitelmat: mikäli koru A ei valmistu ajoissa, niin sitten esittelen varakorun B. Äsken sitten piti keksiä vielä varasuunnitelman varasuunnitelma, kun kumpikaan ajattelemani koru ei ole lähelläkään sellaista pistettä että niitä kehtaisi julkisesti esitellä, eikä joululahjajuttuja vielä voi paljastella. Epätoivoisesti kovalevyä selatessani löysin onneksi kuvan avokin valukurssilla tekemästä tassuriipuksesta, ja tämä alla oleva koru C saa myös kunnian tulla Helmetissä nähdyksi :-)

Valettu tassuriipus nahkanauhassa

Joulupuu on rakennettu

Sain joskus aikoja sitten lahjaksi askartelukirjan, josta ei silloin löytynyt kuin yksi kiinnostava ohje: käpykuusi. Kerran jo keräsin kävytkin sitä varten valmiiksi, mutta ne päätyivät lopulta kuukausien säilytyksen jälkeen palamaan iloisesti takassa. Tänä jouluna vihdoin ryhdistäydyin ja väkersin puun. Kirjan ohjeista poiketen tämän nimi on joulumänty, sillä vaikka kävyt sattuvat olemaan kuusen muodossa niin ei silti männynkäpyjä voi kuuseksi kutsua ;-)

Joulumänty perustilassa

Kirjan ohjeista tuli poikettua myös siinä, että pohjakartiota ei ole maalattu vihreäksi eikä liimattuja käpyjä spreijattu kultaisiksi. Sen sijaan kävyt on koristeltu valkoisilla, kimaltelevilla hiutaleilla ennen liimausta, aikaa siihen paloi uskomattoman kauan, varsinkin kun en ollut varma paljonko niitä tarvitsen. Lisäksi mäntyyn on upotettu valosarja, jonka patterikotelo on piilossa kartion pohjassa.

Joulumänty valaistuna

Näppejäkään (omia) ei tullut poltettua kuumaliimapistoolissa työskennellessä kun delegoin liimaamisen toiselle taholle ;-) Kuten myös sen valosarjan kiinnittämisen ja piilottamisen ;-) Olen sentään kerännyt osan kävyistä, koristellut ne kokonaan itse ja hankkinut styroksikartion ja valosarjan, joten voin olla ylpeä työstäni. Tai ainakin delegointitaidoistani ;-D

Pikkujoulujuhlista jaloin

tai toivottavasti sittenkin bussilla, sen verran pitkä on matka juhlapaikalle ja takaisin. On ihan pakko laittaa kuva juhlarannekorusta, se kun ei välttämättä kestä koko reissua. Kaksi eri kukan osaa kun eivät juottamalla meinanneet millään pysyä yhdessä, ja vähän etukäteen hirvittää miten 10 tunnin tosielämän testi menee. Taitaa olla viisainta ottaa vaihtorannekoru matkaan mukaan ja valmiiksi harjoitella pokan säilyttämistä kiusallisessa hajoamistilanteessa :-D

Rannekoru pikkujoulupippaloihin

Onneksi tänä vuonna ei tarvinnut vääntää kaulakorua, kun onnistuin löytämään sellaisen pikkumustan johon olisi ollut törkeä tyylivirhe laittaa kaulakorua. Näin ainakin itselleni uskottelin ;-D Rannekorusta ei tullut ihan sellaista kuin mitä suunnitelmissa oli, mutta kiireisellä aikataululla tähän on tyydyttävä.  Vaikka tämä rannekoru siis kemut kestäisi niin taitaa se kohdata modifioinnin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Aikaisintaan joskus siinä parin vuoden päästä, ainakin jos kekseneräisten juttujen lootaa katselee ;)

Rakkautta ensi puraisulla

Vihdoinkin eka valutuotos on puhdistettu ja valmiina käyttöön. Tästähän oli kuva jo aiemmin, eli sininen vahatanko jossa oli epämääräisiä uria näyttää hopeasta valettuna seuraavanlaiselta:

Vampyyrihammassormus

Takaosan kuvasta tuli harvinaisen epätarkka, enkä uuttakaan jaksanut ottaa...

Vampyyrisormus takaa

Sormuksen takana on siis jo vahaan kaiverrettu teksti "Love at first bite". Aika hammaslääkärin painajaiselta lopputulos kokonaisuudessaan näyttää, mutta siitä olen onnellinen että sain kun sainkin hampaita mahtumaan tarvittavan määrän, eli torahampaat ovat vasta kulmahampaiden kohdalla :-)

7.62

Viime viikonloppuna oli valukurssi, ja vahamallit tuli hyvissä ajoin valmiiksi. Perjantai-illan viimeiset tunnit siis riittivät vallan mainiosti viimehetken juttuihin kuten sen tajuamiseen että tarvitsin sittenkin lisää mallipalikoita ja reikien poraamiseen valmiisiin juttuihin, joten lauantaina ei tarvinnut nousta aikaisemmin noita vääntämään :-D

Vahamallien juottamista valupuuhun

Meillä (tai minulla ;-) oli sen verran noita palasia, että niistä sai melkein yhden puun täyteen. Tämä tuntui eräitä ärsyttävän, vaikka hyvin muidenkin työt saatiin valettua.

Valupuu odottaa kipsiä

Valut onnistuivat ihan ookoo, mitä nyt valmiiksi sovitetut palat eivät enää toisiinsa sovikkaan, joten hiomista ja viimeistelyä vielä riittää. Avokin tekemät pari sormusta ikävä kyllä katosivat alipainevalussa mystisesti jälkiä jättämättä, ja lepän kävyistä ei myöskään tullut mitään säilyttämisen arvoista. Kaikki muut alipainevalun tuotokset ovat vielä hyvin tummia ja keskeneräisiä, joten niistä ei vielä kuvaa tule. Sen sijaan hiekkavalun ainoa yritelmä on jo melkein käyttökelpoinen. Hiekkavalussakin tosin oli ongelmia, muottiin kun ei löytynyt sopivia ruuveja pitämään sitä paikoillaan, joten tietystikin puoliskot eivät sitten olleet täysin kohdakkain :-( Ankaran viilailun jälkeen esine nyt kuitenkin alkaa olemaan sitä mitä pitäisikin...

Ope kaataa hopeaa hiekkavalumuottiin

Vielä höyryävä avattu muotti

Öljyhiekan haju oli todella karsea. Mulle ei tullut mieleenkään, että hiekka todellakin palaa jonkin aikaa liekillä, ja että se haisee pahalle :-/ Mun muottini on suhteettoman suuri, mutta kun muita muotteja ei enää ollut jäljellä niin siihen piti tyytyä. Niin ja sitten selitystä. Tällä ei ole voitettu piirimestaruutta, ei kaadettu elämän ensimmäistä saalista, eikä siihen liity mitään tunnearvoa. En edes tiedä mistä sisko sen alkujaan on saanut. Se on vain luoti. Hopeinen luoti. Tarkoitettu ihmissusien tappamiseen, tietty ;-D

Malli ja hiekkavalettu hopeinen luoti

Sulatusta ja valua

Lasinsulatuksessa on valmistunut lisää riipuksia sarjaan "tulipahan tehtyä". Tassuriipuksessa lävistimellä otetut tassut on kahdessa kerroksessa, se ei kyllä oikein hyvin kuvassa näy. Yhden tassun keskiosakin on jonnekin hävinnyt. Vihreäsiniseen riipukseen tuli laitettua dichroic-lasin rippeitä epämääräiseen kuvioon, ja epämääräisen näköinen on lopputuloskin. Kukkariipus on avokin tekele, se on noista parhaiten onnistunut. Taitaa jäädä nämä riipuskokeilut tähän kun ei niistä kovin kummoisia tule tekemälläkään.

Lasinsulatusriipuksia

Tämä viikonloppu on kulunut vahaa vuollessa. Veitsien käsittely ei ole ikinä ollut vahvimpia puoliani, mutta nyt sitä on saanut pakosta harrastaa oikein urakalla, sillä vajaan kahden viikon kuluttua on pienvalukurssi, jossa vahamöhkäleistä olisi tarkoitus sulattaa alipainevalulla koruja. Eilen tuli istuttua keittiön pöydän ääressä yhteen mittaan melkein työpäivän pituinen aika, eikä eka sormus edes valmistunut :-o Taitaa siis olla aika selvä mihin seuraavien viikkojen vapaa-aika liukenee :-/

Keskeneräinen vahamöykky, kyllä tästä vielä sormus pitäisi syntyä...

Veitsi on tähän mennessä saanut aikaan vasta yhden vertavuotavan viirun sormeen. Käsivarsista on puolestaan löytynyt ihan uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en ennen tätä aamua tiennytkään :-D. Mutta ei auta valitus, pakko se on mennä jatkamaan vuolemista jotta on sitten jotain valettavaakin :-)

Ilmassa on suuren kurpitsajuhlan tuntua...

... tai ainakin oli eilen. Mikäli siis olisin tajunnut että Halloweeniä vietettiinkin nyt eikä vasta viikon päästä :-D Lasinsulatuskurssilla on silti sopivasti valmistunut kaksi kynttilälautasta, oranssi oli ihka eka sulatustyö jonka tein, ja musta on siitä seuraavalla kerralla valmistunut. Lautasista piti tulla samankokoiset, ja vaikka se oranssi oli vieressä valmiina kun mustaa aloin tekemään niin kummasti muottien koot vain menivät sekaisin, ja pienempihän mustasta tuli. Ja myös vähän eri mallinen, kun kerta eri muoteilla ovat tehdyt. Ihan kivoja ne silti on, ja jälkimmäisessä onnistui stringerienkin taivutus kynttilän liekissä jo paremmin, enkä enää polttanut näppejänikään niin monta kertaa kuin ekassa työssä :-D Polttavien stringerien lisäksi on tullut opittua että terävistä lasinreunoista saa helposti haavoja jollei ole kumihanskat kädessä. Eikä ne yleensä ole, sillä olenhan mä muutaman (lue: kaksi) tiffany-lasityön aiemmin tehnyt, enkä silloinkaan mitään hanskoja käyttänyt, vaikka lasinsirut sormenpäissä sattui ja laastariakin kului ;-D

Seittikuvioiset kynttilälautaset

Hämppi

Muutama viikko sitten starttasi työväenopiston lasikurssi: lasinsulatusta ja mosaiikkia. Ennen kurssin alkua sai jo päivittäin jännittää, että pidetäänkö kurssi vai ei kun ei tuntunut olevan tarpeeksi kiinnostuneita :-o. Mäkin ilmoitusluontoisesti kerroin jo avokillekin että se alkaa sitten seuraavaksi harrastamaan lasinsulatusta ja ilmoitin sen mukaan... :-D Onneksi se auttoi ja saatiin 7 kokoon mikä riitti kurssin pitoon. Viime viikolla oli opiston syyslomaviikko eikä kurssia järjestetty. Kaksi kertaa siellä on siis tullut oltua, ja olen tähän mennessä saanut aikaiseksi peräti yhden lautasen ja yhden korun josta on nyt kuva. Tästä riipuksesta ei *ihan* tullut sellaista kuin ajatuksissa oli mielessä, ja nyt en tiedä lainkaan mitä tällä tehdä.

Lasinsulatushämähäkkiriipus

Riipuksessa on käytetty "dichroic paper"ia, eli paperista on kuvioleikkurilla leikattu hämähäkkejä, jotka on sulatettu kahden lasin väliin. Ei siinä mitään, mutta alkujaan kuvittelin että hämpeistä olisi tullut monivärisiä. Ankaran surffauksen jälkeen selvisi, että ostamastani paperista olisi pitänyt tulla *kuparin* värisiä hämyreitä. Nää mun hämpit on kuitenkin hyvin patinoituneita kupareita eli lähinnä vihreitä... No, ennen kurssia tuli jo keksittyä että siellähän saa näppärästi tehtyä tän vuoden joululahjat, joten etukäteispahoittelut jo nyt jos hämppi jostain paketista parin kuukauden päästä löytyy ;-D

Viikonloppuna tuli myös haettua vanha perheenjäsen takaisin kotiin, eli pikkuinen  (8-9-v) viljakäärme Waagner palasi mulle kolmen vuoden jälkeen äitin luota, jossa sen piti olla hoidossa  *khröm* vuoden verran ;-D

Waagner tahtoo lisää safkaa

Alkujaan pikkuiseksi jäänyt Waagener tosin koki saman kohtalon äitin luona kuin mun kasvinikin, eli viihtyi paremmin kuin koskaan ja onnistui kasvamaan siellä mittaa :-o Nykyjään Waagner on jo potra poika, ja tapailisi mielellään puutteessa olevia viljakäärmeneitoja.... ;-)

Paholaismuseo

Tuli käytyä halpalentoyhtiön viikonloppureissulla Kaunasissakin. Siis Liettuassa. Ilma oli kylmähkö ja hotelli vielä kylmempi kun siellä ei ollut vielä lämmitystä päällä. Itse asiassa ainoa lämmin paikka huoneessa oli kylppärin pyyhekuivain :-D. Onneksi sentään peitto oli paksu...

Jo kesälomareissulla piti käydä paholaismuseossa mutta kun silloin ei ollut karttaa eikä navigaattori tunnistanut koko kaupunkia eikä kyllä tiedetty osoitettakaan niin löytymättähän se jäi. Myöhemmin sitten huomattiin että vain 50 m päästä siitä silloin ohi ajettiin, tosin väärää katua pitkin :-D

Tällä kertaa museo löytyi helposti, ja hotelliltakin oli vain 700 m matka sinne. Sisäänpääsy oli halpa ja  valokuvausmaksu kallis mutta pitihän ne molemmat maksaa. Kuvat nyt on aika taiteellista tasoa kun pokkarilla oltiin liikenteessä kun etukäteen kuvittelin ettei siellä olisi saanut lainkaan kuvata.

Viinapiru näkyy olevan tunnettu muidenkin kansojen keskuudessa

Tosta vasemmanpuoleisesta saisi kivan tuhkakupin vaikken ees polta...

Avokki patsastelee patsaita

Aatu ja Jooseppi

Yksityiskohta edellisestä

Mäkin haluaisin tällaisen pöydän

Yksi taidokkaimmista puuveistoksista

Avokin lempipahis

Mä ja Mefisto

Luihu patsas oli vaikea kuvattava

Museo ottaa vastaan myös lahjoituksia. Eipä siellä vielä näkynyt Porin pirua, vink vink mikäli joku sinne ensi vuonna eksyy ;-)

Rippilahja

Avokin kummityttö pääsi ripille heinäkuussa, ja ristihän piti lahjaksi hankkia. Avokilla oli ristille tarkat speksit: sen piti olla ainakin kahdesta eri kullasta ja kivellinen, vähän erikoisempi eikä mikään levystä leikatun näköinen. Sanoi kyllä tunnistavansa "sen oikean" kun se vaan eteen sattuu. Kaikki Tampereen kultasepänliikkeet tulikin sitten kierrettyä, turhaan. Lopulta sitten jotain kirjaston kirjaa (oliskohan ollut Stephen O'Keeffen?) selaillessa tuli mieleen, että nätin ristinhän voi tehdä itsekin suht helposti. Avokki halusi periaatteidensa mukaan tehdä itse *kaiken* alusta loppuun vaikkei ole ikinä aiemmin koruja tehnytkään... Se siis takoi ja juotti ristin itse, mä koitin vieressä sanoa mitä pitää tehdä ja olla sen oloinen kuin muka tietäisin enemmän ja olisin tosi pro.

Ja pitäähän sitä ristillä ketjukin olla. Ketjumalliksi valittiin Jens Pind jota usein piinaksi kutsutaan. Ketjua varten avokki sahasi omakätisesti kaikki tarvittavat lenkit, aika näppärästi se sujui vaikka se pentele vaihtoi sahanteriä terävämpiin huomattavasti tiuhemmin kuin mitä mä olisin vaihtanut :-D Koskapa aloituspaloja ei ole tullut harrastettua, jouduin etsimään ketjun punontaa varten taas kerran netistä ohjeen. Yllätyksekseni ja ylpeydeksini avokki sai jo toisella yrittämällä ketjun lähtemään oikein :-o Harvinaisen piinaton oli siis sen teko. Ja koskapa nälkä kasvaa syödessä, niin avokki päätti tehdä samaan settiin vielä ranneketjunkin. Ja tarvitseehan korut nyt myös arvoisensa rasian. Onneksi aika loppui kesken, ties mitä peilipöytiä korulippaille se muuten olisi alkanut väsäämään :'-D

Valmis korusetti patinoituna ja valmiina luovutukseen.

Rasian suunnittelua

Tämän mukaan pitäisi sitten jyrsiä

Valmis rasia, kansi on saarnia ja pohja merbauta

Korut sopi rasiaan niin kuin se olisi niille tehty. Mitä se tietty olikin ;-)

Myös suljinsalpa oli hopeaa ja avokin työtä....

... kuten myös sarana ja itsetaotut naulat

Ahkeruus on ilomme...

...laiskuus intohimomme. Sopii hyvin ainakin tähän kaulakoruun, jota aloin tekemään jo noin vuosi sitten :-D. Viime viikolla vihdoin kaivoin sen keskeneräisten korujen laatikosta ja juotin loppuun. Eihän riipuksesta edes paljoa puuttunut, vain koristepallurat ja briolettien kieputukset.Loop-in-loop ketjusta (mitä ikinä se sitten suomeksi onkaan, jokainen lenkki on kuitenkin juotettu kiinni ennen ketjuun lisäämistä) puuttui noin puolet, sentään renkaat oli jo sahattuina. Lopputulos ei ollut kovin onnistunut, eli saas nähdä teenkö riipukselle joskus jonkun toisen ketjun. Vetoraudalla voisi tietty sitä ulkonäköä koittaa parantaa, mutta kun en (vielä, vink vink ;-) omista sellaista...

Filigraaniriipus loop-in-loop -ketjussa

Kesälomareissun ostoksia

Perinteisten viinapullojen lisäksi kesälomareissulla tuli ostettua kaikkea pientä kivaa. Mukaan tarttui lähinnä halpoja vaatteita kun niitä ei tarkoituksellakaan ollut tarpeeksi mukana - matkaan lähtiessähän meillä oli vain kaksi laukkua sekä muovipussi, jossa oli läppäri ja kaikkien sähkövempeleiden laturit.

Mukavimmat ostokset tuli tehtyä ehdottomasti idyllisessä Český Krumlovin pikkukaupungissa Tšekeissä. Kaupunki bongattiin matkareitille niinkin eksoottisesta syystä että Hostel-kauhuleffaa on kuvattu siellä :-D. Noh, päivä oli kaunis ja aurinkoinen emmekä eksyneet sivukaduille joissa lapsilaumat olisivat vaatineet meiltä purkkaa. Tosin eihän sitä tiedä mitä olisi tapahtunut jos jossain paikallisessa hostellissa oltaisiin yövytty ;-D

Valtava muki jonkinlaisella liskolla/basiliskilla

Suolasirotinpossu ;-D

Takorautaruusu

Ylläolevat esineet tuli kaikki ostettua markkinoilta. Pippuri- ja suolasirottimia on kertynyt jo ties kuinka paljon, mutta possu oli silti vaan pakko ostaa. Possun toljottava ilme on oikeasti vieläkin hölmömpi, eli kuva ei tee sille oikeutta :-D. Ja kun kerta Tšekeissä oltiin niin pakkohan sieltä oli Myyräkin hankkia:

Krtek eli Myyrä joka on saanut housut

Vähän ihmetytti jo ostovaiheessa Myyrän housujen taskujen sisältö, nappi ja naru ei jotenkaan natsanneet mielikuvaan siitä minkä takia Myyrä housut halusi. Kotona piti tarkistaa kirjasta, ja oikeassahan olin. Myyrällä oli peili, pallo ja naula mutta ei paikkaa jossa niitä säilyttää... Näin meitä taas huijataan... ;-)
Niin kirjasta vielä, pentunahan mulla ei Myyrä-kirjaa ollut vaan se piti aina lainata kirjastosta. Sain sen sitten lopulta 25-v lahjaksi äidiltä :'-D

Tallinnasta tuli ostettua reissun ainoat korut:

Takorautakäärme nahkanyörissä

Hopeiset kissakorvikset

Käärmeen nahkanyöriin tein heti säätösolmut, kun nyöri oli muuten ihan liian pitkä. Ja kissakorvisten takaosa tulee korvalehden taakse, jolloinka kissa näyttää roikkuvan korvassa. Roikkumista voi säätää kolmeen eri korkeuteen.

Koruja

Sain vihdoin aikaiseksi kuvata viime vuoden pikkujoulukorutkin. Ei sentään mennyt ihan vuotta siinä :-D

Valmista ketjua, makeanveden helmiä ja pantalangasta tehtyä spiraaliketjua ranteeseen

Spiraaliketju kaulaan

Kaulaketjua olisi vielä tarkoitus jatkaa niin että siitä tulee noin 90-senttinen, jolloin lukon voisi poistaa.

Lisäksi sain vähän aikaa sitten tehtyä Rosetta-ketjun. Tämän kuvaamiseen ei siis mennyt yhtä kauan aikaa :-) Ketju olisi kauniimpi jos se pysyisi tuossa kulmassa kuin se kuvan etuosassa on...

Rosetta-ranneketju

Čachtice-linnan rauniot

Kesällä tuli tehtyä lomareissu tyylillä "13 päivää, 12 hotellia ja 8 maata". Slovakiassa poikettiin pahamaineisen kreivitär Elizabeth Bathoryn (1560-1614) linnan raunioilla. Paikalle oli kyllä loppukilsoilla ihan opasteetkin, vähän vain kesti tajuta että mistä risteyksestä kuuluu kääntyä :-D. Päivä oli polttavan kuuma (38-40 ºC), ei olisi ilman vesipulloja tullut patikoinnista mitään.

Autolta oli vielä muutaman kilometrin kävelymatka rauniolle

Linnan sisäänkäynnillä

Opastetauluista olisi nauttinut enemmän jos olisi ymmärtänyt kieltä :-)

Mikälie turisti

Linnasta on säilynyt vain irrallisia osia

Toinen turisti nauttii näkymästä

Onneksi tämä(kään) ei sortunut...

Näin korkeanpaikankammoinen ottaa kuvan :-)

Paikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen väärti :-)