Islanti: Husavík - Dettifoss - Mývatn - Husavík

Mitä mahtaa tapahtua sormukselle, jos sitä ei ota pois kädestä suihkun ajaksi, vaikka vesi haisee rikille? No se tietysti patinoituu. Tämä kuparinmusta pikapatinointi ei tosin kestänyt kovin kauaa, vaan hävisi itsestään päivän kuluessa...

Suihkuveden patinoima sormus

Koska pakollinen valasretki tuli suoritettua jo edellisenä myöhäisiltana, lähdettiin seuraavana päivänä katsomaan Dettifossin putouksia. Sää ei aamulla näyttänyt lupaavalta, taivas oli tumma ja tuuli oli kova. Kun tuulen mukana lensi kunnolla hiekkaakin, ei voinut kuin ajatella, että tarkoittikohan tämä samaa asiaa kuin autonvuokraamossa ollut erillinen vakuutus hiekka- ja tuhkamyrskyjen varalle, jota ei otettu. Onneksi hiekkaa ei rapissut auton ympärillä kuin kymmenisen sekunnin ajan, jonka jälkeen tie kääntyi levollisimmille seuduille :-)

Hiekkamyrskyä edessäpäin

Dettifossille vievä tie oli merkattu Hertzin kartassa vaaralliseksi, eli tieksi jolla turisteille sattuu paljon onnettomuuksia. Ei ihmekään, sillä soratie oli noin puolentoista auton levyinen, ja aina kun toinen auto tuli vastaan, sai hidastaa vauhtia ja siirtyä sivuun. Tuulilasivakuutus meillä sentään oli, mutta onneksi kiviä ei siihen lennellyt :-) Ennen vesiputousta pysähdyttiin katsomaan kanjoneita, paikalla vaan tuuli niin paljon, ettei kovin lähelle reunaa uskaltanut mennä (tosin bussilastillista turisteja ei tuo jyrkkä reuna ja pudotus tuntunut häiritsevän tippakaan, yksikin mies käveli pokkana 20 cm päähän reunasta ottamaan kuvaa... *puistatus*).

Dettifoss on virtausmäärältään Euroopan isoin vesiputous. Ja kyllähän siinä vettä vauhdilla meni 45 m korkeudelta ja 100 m leveydeltä. Putouksille pääsi (tosin omalla vastuulla) ihan viereen kuvaamaan, minua ei tosin ihan lähimmille kiville saanut. Ja jäi se sateenkaaren päässä oleva kulta-aarrekin noutamatta :-)

Dettifossin putoukset

Takana olevilla kallioilla näkyy ihmisiä

Putousten jälkeen ajettiin vielä uudestaan Mývatn-järvelle katsomaan muitakin paikkoja kuin Dimmuborgiria. Vaikuttavia laavamuodostelmia sieltä löytyikin :-)

Mývatn-järven laavapylväitä

Järven lähettyviltä löytyi myös pseudo- eli valekraatereita. Nämä eivät ole oikeita kraatereita, vaan ne ovat syntyneet kun sulaa laavaa on virrannut järveen.

Pseudokraateri

Sateesta ei ollut koko päivänä tietoakaan, tosin Husavíkissa taisi olla huonompi ilma. Onnistuin jopa polttamaan nenäni, kun ei ollut tullut mieleenkään ottaa mukaan aurinkorasvaa :-)

Islanti: Höfn - Dimmuborgir - Husavík

Höfnistä lähdettiin aamutuimaan ajamaan pohjoiseen kohti Husavíkia, seuraavien kahden yön pysähdyspaikkaa. 1-tie seuraa ensin rannikkoa, ja lähtee sitten nousemaan sisämaahan. Tällä 1-tien pätkällä oli eniten sorateitä, olisikohan niitä ollut noin 30 km ennen Dimmuborgiria. Asfalttiteillä nopeusrajoitus on 90 km/h, ja sorateillä 80 km/h. Suomessa vastaavat soratiepätkät olisivat luultavasti olleet 50 tai 60 km/h rajoitusalueita... Muutama soratienousu oli aika jyrkkä, ja kun kaiteitakaan ei ollut, niin korkeanpaikankammoista kuskia alkoi jo vähän pelottaa...

Rantaviivaa

Kädet ja jalat täristen katsomaan että mistä sitä oikein jouduttiin ajamaan

Lähellä Mývatnia satuimme yllättäen huomaamaan höyryävää ilmaa, busseja ja pysäköityjä autoja, jotka ovat varmoja merkkejä jostain näkemisen arvoisesta paikasta. Perillä odotti sitten rikinkatkua ja kuplivaa mutaa O_o

Hveririn rikinkatkuista mutaliejua

Tällä paikalla ei hajun takia kauaa viihdytty, kun oli kuuma päiväkin :-)

Mývatnissa tuli huomattua ensimmäisen kerran islantilaisten opaskarttojen omituisuus. Infopaikoilla kun voi olla seinään kiinnitettynä alueen kartta, joka ei olekaan pohjoinen ylöspäin (pohjoista osoittavaa nuolta ei ole välttämättä missään), eivätkä näkyvät tietkään ole kartan mukaisessa suunnassa kartan edessä seistäessä. Tuntui, että karttoja oli käännetty mielivaltainen suunta, ja sen jälkeen ne vain oli lätkäisty johonkin kiinni. Olisin jo lähtenyt vastakkaiselle suunnalle kuin missä Dimmuborgir oli, mutta onneksi matkassa oli mukana pätevämpi kartanlukija :-) Ruokapaikka sentään löydettiin ilman opaskarttojen apua...

Etualalla Geysir-leipää, eli geotermisellä lämmöllä valmistettua leipää

Dimmuborgir oli Juhalle tämän matkan pyhiinvaelluspaikka, Juhan lempparibändi Dimmu Borgir kun on ottanut ko paikasta nimensä :-) Osuimme paikalle oikeaan aikaankin, eli Juhan synttäripäivänä. Ja ei, tämä ei ollut sattumaa, vaan vaikutti siihen, miten yöpymiset suunniteltiin :'-D

Dimmuborgirin laava-alue näköalatasanteelta kuvattuna

Alue oli täynnä eripituisia kävelyreittejä

Valtaistuin :-D

Dimmuborgirista jatkettiin osittain soratietä Husavíkiin. Perillä odottikin yllätys, sillä saimme pienenpienen huoneen kerrossängyllä :'-D Vaihtoehtona olisi ollut samankokoinen huone parisängyllä. Siinä huoneessa olisi ollut vain se seinästä seinään oleva sänky sekä noin 40 cm tilaa sen edessä, joten ei vaihdettu :-)

Husavík Guesthousen idylliä

Alkuperäisenä tarkoituksena oli mennä katsomaan valaita vasta seuraavana päivänä, mutta lipunmyyjä varoitteli, että seuraavan päivän sää oli ennusteiden mukaan niin huono, ettei hän voinut luvata, että retkeä edes järjestetään. Otettiin siis vielä liput samalle illalle. Tai ei me mitään lippuja saatu, sillä lipunmyyjä vain otti ylös mun nimeni ja kansalaisuuden, ja sanoi, että se riittää. Tiedä sitten oliko se vielä ajatuksissaan, sillä kun me menimme lippuja varaamaan, niin kadulla tapahtui peräänajo, jota kaikki menivät katsomaan. Me käytimme tätä sekaannusta hyväksi, ja kävimme kysymässä hintoja kilpailevasta viereisestä valasretkiyrityksestä. Niiden retki olisi lähtenyt hieman aiemmin ja olisi ollut pari euroa halvempi, mutta me päädyttiin sitten tähän alkuperäiseen paikkaan. Ei olisi pitänyt...

Satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Se oli se kauimmainen jota ei edes kunnolla näe

Kun ihmisiä alkoi kerääntymään laiturille kahdeksan aikoihin tajusin, että kaikilla muilla oli lippu tai joku paperituloste käsissään. Dämn. Ei siinä sitten auttanut kuin mennä muiden mukana laivaa kohti, ja selittää lipuntarkastajalle, että ei meille annettu mitään lippua. Hän käski meidät jonosta sivuun, ja päästi muita laivaan. Lopulta tyyppi soitti lipunmyyntiin, ja sieltä vahvistettiin, että kyllä me ollaan retki maksettu. Tosin mun nimeni oli kirjoitettu sinne väärin :-/ Ei oikein selvinnyt, oliko tämä liputtomuus joku veronkiertojuttu vai pelkkä erehdys, mutta lopulta päästiin laivaan... Aika äkkiä tuli huomattua, että kilpailijalla olisi ollut nopeampi laiva, ja näytti että se pyöri koko ajan siellä missä valaatkin. Muutaman lähellä olleen valaan se onnistui karkoittamaan meidän laivan ympäriltä. Tulihan noita ryhävalaita kuitenkin nähtyä (ja olisikohan ollut Northern bottlenose whale, ei tietoa suomenkielisestä nimestä) tälläkin reissulla. Vaikka päällä oli niin pitkiksiä kuin villapaitaakin, niin helkutin kylmä merellä tuli. Ei paljoa ajateltu, että kuinka paljon muita vieraita häiritsee meidän yömyöhäinen suihku - jonka vesi muuten haisi samalle mädäntyneelle kananmunalle kuin mutaliejupaikan ilma... :'-D

Husavíkin keskusta. Näkyy melkein kokonaisuudessaan ;-)

Sen kilpailevan matkanjärjestäjän alus ja ryhävalaan pärskäyttämä vesipatsas

Tämä selkäevä oli paras kuva jonka sain :'-D

Juhan kuvaama ryhävalaan pyrstö sen sukeltaessa takaisin pinnan alle

Juhan kuvaama toisen ryhävalaan pyrstö

Jäädyttävän kolmetuntisen bongailun jälkeen saatiin lopuksi kaakaota ja kanelipullaa

Islanti: Haukadalur - Seljalandsfoss - Jökulsárlón - Höfn

Ja matkakertomus jatkuu :-) Geysireiden jälkeen lähdettiin ajamaan kohti 1-tietä aamiaispaikkaa etsien - se hotelliaamiainen kun ei jostain syystä ollut vielä aamukuudelta tarjolla :-D Islantilaiset tuntuvat heräävän myöhään, eikä pikkukylien kahvilat olleet vielä avoinna. Yhdeksän maissa tultiin johonkin vähän isompaan kylään, josta löytyi leipomo.

Aamiainen :-)

Kaikenlaisia herkkuja olisi ollut tarjolla, Juha päätyi leivän lisäksi tuohon hervottoman kokoiseen rähmäpullaan, ja mulla on lautasen kokoinen suklaakeksi :-D
Seuraava pysähdyspaikka oli Seljalandsfossin vesiputous. Paikka on siitä erikoinen, että putouksen taakse pääsee polkua pitkin. Mutta kastuihan siinä sitten :-)

Seljalandsfossin putous

Matkalla putouksen taakse...

Sivukuvaa...

... ja näkymää takaa

Pienet väriläiskät ovat putouksen taakse kiertäviä ihmisiä

Täältä matka jatkui vuoden 2010 lentokaaoksen syntysijaan, eli Eyjafjallajökullin tulivuoren lähettyville. Paikka näkyy 1-tieltä, ja sinne oli peräti laitettu turistimyymälä pystyyn, jossa ei tosin käyty.

Eyjafjallajökull

ja tulivuoren tuhkaa

Maisemat muuttuivat tämän jälkeen aika dramaattisesti, ja seuraavaksi luvassa oli kilometreittäin sammalta...

Jossain vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että saadaan sadekuuro niskaan, mutta huono ilma pysyi poissa reitiltämme. Lämmintäkin oli jo +18 asteen verran :-)

Tulvan tuhoaman sillan rippeet Skaftafellissä

1-tieltä vähän sivussa olevat Jökulsárlónin jäätikön jäälohkareet ovat myös näyttävä näky :-)

Jökulsárlónin jäätikkö

 

Mereen virtaavassa joessa uiskenteli myös hylkeitä. Yhden päälaki näkyy juuri ja juuri :-)

Lopulta pääsimme toisen yön majapaikkaamme, eli Höfniin. Idyllinen pikkukaupunki, josta tuli ostettua mukana olleeseen tablettiin prepaid-nettiliittymä. Ei sitä tosin juuri tarvittukaan, sillä jokaisessa yöpaikassa oli ilmainen langaton verkko. Ainoat miinuspointit olivat ostoskeskus, joka meni kiinni jo kymmentä vaille seitsemän (sen piti olla seitsemään saakka auki) sekä majataloa vastapäätä oleva ravintola, joka ajoi meidät ulkoterassille, kun vain halusimme juoda eikä syödä ;-) Itse majatalo Dyngja oli upea paikka, ystävällinen omistajapariskunta taisi asua samassa talossa, ja huoneet olivat viihtyisiä ja tilavia. Myös aamiainen oli runsas, suurimmassa paikoissa tarjolla oli vain paahtoleipää ja mysliä, täällä oli lisäksi erilaisia leipiä, juustoja ja leikkeleitä. Suositeltava pysähdyspaikka siis :-)

Höfnin rantamaisemaa

Guesthouse Dyngja

Ilta-aurinko on vieläkin korkealla