In memoriam

Lemmikkikäärmeeni Waagner menehtyi äkillisesti viime kuussa hääviikolla :-( Matonen tuli ostettua aikoinaan ihan pikkuisena eläinkaupasta, ja se ehti olla mukanani lähes 10 vuotta. Käärmeethän kannattaisi ostaa kasvattajalta eikä eläinkaupasta, sillä silloin käärmeen alkuperä on tiedossa ja se on varmasti terve. Tälläkin viljakäärmeellä oli ongelmia mm. kasvun kanssa, ja eräänkin kerran eläinlääkärireissulla sille ei povattu kovin pitkää ikää. Toisin (onneksi) kävi. Käärmeitä minulla on ollut parhaimmillaan (tai pahimmillaan) viitisentoista, mutta tämä oli ainoa, jonka halusin pitää itselläni.

Ruokailuhetki, hiiri on juuri nielty

Ihan pentukuvia tästä käärmeestä ei olekaan, sillä ensimmäinen digikamera tuli hankittua vasta -03, kun kyllästyin filmikameran epätarkkoihin otoksiin, joissa hyvällä tuurilla ja mielikuvituksella saattoi näkyä käärmeen häntä sen sännätessä toiseen paikkaan.

Waagner vietti parisen vuotta käärmekammoisen äitini hoivissa, kun itse olin ulkomailla. Ja samoin kuin kasvini, niin myös käärmeeni kasvoi sinä aikana vihdoin kokoa :-D 

Hääkakkua varten tilasin taitavalta Akvamariinilta Waagnerista muotokuvan. Lopulta emme näitä koristeita itse kakkuun uskaltaneet laittaa, ettei kukaan niitä vain yrittäisi syödä, vaan ne olivat omalla alustallaan kakun vieressä. Tämä polymeerisavikäärme muistuttaa nyt lasivitriinissä rakkaasta lemmikistäni.

Herkkusuu

Tämän vuoden Tampereen käsityömessujen käynti jäikin kovin pikaiseksi, kun meillä oli perjantai-illasta vain muutama tunti aikaa piipahtaa siellä. Päätimmekin tehdä sinne sitten täsmäiskun, eli kiertää kivimessut kokonaan (mihin ei kauaa mennyt) ja sitten käydä vain dino- ja lohikäärmekeramiikkaa katsomassa. Edellisiltä messuiltahan on mukaan tarttunut sokerikippa ja saippuapullo.

Kivimessuilta ei oikein mitään löytynyt. SAR-Machinelta tuli tilattua pari työkalua, mutta niitäkään ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti tilauslappu ei ole hukkunut mihinkään :-/

Ritva Tuomisen kojussa sitten vierähtikin pidempi aika lohikäärmeitä ja dinoja ihaillessa. Peili ei vieläkään mukaan tarttunut, eikä Juhan kovasti kuolaama viinipussiteline. Sen sijaan tämä upea herkkujen tarjoiluastia sai meiltä hyvän kodin :-)

Vaikea uskoa, että keksit ovat keramiikkaa eivätkä oikeita...

Sinisenä tätä emme saaneet, sillä se oli myyty pari tuntia aikaisemmin, mutta kauniit on värit tässäkin.

Jospa se peili vielä joskus löytyisi ;-D

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty?

Yleensä korut tulee tehtyä niin, että sommittelen palasia yhteen ilman sen kummempia etukäteissuunnitelmia ja katson mitä syntyy. Noh, tätä kaulakorua tehdessä ajattelin kerrankin tarkkaan suunnitella ulkoasun ensin, ja sitten seurata mallia tarkasti. Mitenkäs siinä sitten kävikään... ;-D

Tässä on piirustusräpellys, josta lähdin liikkeelle:

Ylhäällä mallipiirustus, ja alhaalla hopeavänkyröitä. Jo tässä vaiheessa ihan eri asennossa :-D

Sain väännettyä vasta muutaman hopeakiekuran suunnilleen sinne päin, kun totesin, että ei se vaivalla vääntämäni malli nyt niin kovin hyvä ollutkaan. Lisäksi pöydällä sattui olemaan miehen vihkisormuksesta jäänyt neliölankarinkula, joka oli sormukseen hieman liian pieni, mutta joka olisi ohentunut liikaa, jos sen olisi takonut oikeaan kokoon. Ja romuhopeavarastosta löytyi muutama kiekura, jotka sai sopimaan aika kivasti näiden muiden kanssa yhteen. Tässä vaiheessa päätin sitten nakata sen piirustuksen huitsin nevadaan ja jatkaa tällä omimmalla tyylillä etiäppäin :-D

Tällainen on sitten lopputulos:

Valmis kaulakoru satiininauhassa

Korussa on pyöreää lankaa sekä neliö- ja filigraanilankaa. Kuukivikapussin reunat on valmista gallerylankaa, jota olen joskus muinoin ostanut. Korussa ei ole lukkoa, vaan hopeahelmien läpi kulkeva yhtenäinen satiininauha on niin pitkä, että sen saa pujotettua pään läpi ja solmittua rusetille. Ja ihme ja kumma, kerrankin korusta on olemassa myös kaulakuva, itse asiassa usempikin sellainen ;-D

Ja ne sormukset...

Eli vähän kuvaa vaihdetuista sormuksista. Tuo juhlasormushan olisi ihan mahdoton jokapäiväisessä käytössä, joten Juha teki mulle arkikäyttöön sopivan sormuksen.

Hopeasormus tähtisafiirilla

Kivenä on musta tähtisafiiri, jossa ei tosin asterismia juurikaan näy ;-) Varastoista löytyisi kyllä pari kauniimpaakin tähtisafiiria, mutta tämän kiven koko oli paras mun rimpulasormille :-)

Sormusten kokoero on valtava, kun toinen on 46 mm ja toinen 64 mm ympärysmitaltaan ;-)

Tässä näkyykin sitten mun Juhalle tekemä sormus. Keskellä oleva puolipyöreä lanka on skrympattu, joten siinä näkyy enemmän tai vähemmän epämääräistä kuviointia. Mun suunnitelmissa oli viilata sisärenkaan reunat noiden neliölankojen tasalle, mutta kun sormusta sovitin, niin Juha sanoi haluavansa, että sisärengas jää näkyviin.

Kaikki kaiverrukset on tehty Jämsän Kulta-Jyrgenissä. Mun sormuksessahan nimet on ulkopuolella, ja Juhan sormuksessa sisäpuolella.

Tässä siis nämä vihkisormukset vol 1 ;-) Meille molemmille meinaten tulee ainakin yhdet sormukset lisää, jahka saadaan materiaalit ja välineet niiden tekemiseen. Ja kaikille kauhistelijoille ja kummastelijoille tiedoksi, että on se vaan helpompi ja mukavampi vaihtaa sormusta kuin puolisoa jos alkaa kyllästyttämään ;-D