Rakas Pyry 31.1.2007 - 18.10.2018

Pyryllä ja Lucalla oli molemmilla samat vanhemmat, isä Jämtlanninpystykorva ja äiti harmaa norjanhirvikoira. Pyry otettiin Lucalle kaveriksi, kun alkuvuodet molemmat asustivat ulkotarhassa. Ja Lucahan otti Pyryn heti omakseen =) Pyryllä oli jo pentuna melkein samankokoiset tassut ja korvat kuin vuotta vanhemmalla Lucalla, siitä olisi varmaan voinut päätellä minkä kokoiseksi pikkuinen pentu vielä kasvaa.

Nimivalinta oli harvinaisen osuva. Pyry oli aina valmis lähtemään lenkille säästä riippumatta, eikä ikinä kiertänyt yhtäkään kuralammikkoa, vaan paineli eteenpäin kuin tuulispää. Hidas tai edes normaali kävelyvauhti ei kuulunut tapoihin, ennen kuin vasta ihan kotikulmilla.

Vaikka molemmilla olisi ollut hyvä vainu hirviin, otettiin nämä jo alun perin seurakoiriksi. Silti välillä lähistön metsässä lenkkeilessä kyllä huomasi, että nyt on tai on ollut isompi elikko jossain lähellä, kun kumpikin koira lähti kuonollaan ilmaa nuuskuttaen vetämään samaan suuntaan.

Musikaalinen Pyry ei ikinä ollut. Ehdotus ulvontaan tuli yleensä Lucalta, joka hoiti matalan, tasaisena toistuvan "uuu-uuu-uuu" osuuden. Pyry puolestaan revitteli päälle korkeat soolo-osuudet tunteella, mutta aina yhtä epävireisesti. Poikien kuoroesitys kesti yleensä muutaman minuutin kerrallaan.

Pyry oli aina nopea ahmatti, joka tuskin pureskeli ruokaansa. Ehkä tuosta pureskelemattomuudesta johtui, että Pyrylle kertyi herkästi hammaskiveä. Välillä laavulla käydessämme makkarakin meni yhdellä hotkaisulla alas. Kauluria vaativia haavoja ei onneksi ollut monta kertaa. Siinä missä Luca osasi kauluri päässä väistää huonekalutkin juoksi Pyry vauhdilla ja surutta jalkoja päin (vahingossa tietty, sillä eihän se reppana tajunnut, että iso tötterö ei mahdu samasta tilasta kuin pää). Ensimmäisen kauluriepisodin jälkeen jalkani olivat ihan täynnä mustelmia, sen jälkeen osasin minäkin jo varoa vähän paremmin...

Pyry oli näppärä avaamaan lahjapaketit

Hauvelin ainoat pelon aiheet olivat liukkaat lattiat ja Antero Mertarannan ääni televisiossa. Myöhemmällä iällä alkoi jostain syystä pelkäämään myös tyhjien, muovisten juomapullojen rapsahduksia.

Herkuiksi kävi ihan kaikki ruoka (mukaan lukien ulkoa löytyneet kuolleet oravat ja lokit). Sen lisäksi Pyry piti jostain syystä käytettyjen nenäliinojen syömisestä. Jos sellainen jonnekin pöydän kulmalle unohtui, niin mystisesti se sieltä hävisi parempiin suihin.

Pyry oli aina hyvin ihmisrakas ja hellyydenkipeä. Masua olisi saanut rapsuttaa ja kupsuttaa 24/7. Jos jossain näkyi istuva ihminen, niin Pyry kävi takuulla tökkäisemässä tätä kuonolla, että silitä.

Pieni norppakuono

Lempeä ja kiltti Pyry lähti silti aina täysillä mukaan kaikkiin Lucan hölmöilyihin. Pyry eli koko elämänsä Lucan seurassa, pisimmät ajat toisistaan erossa oli mitattavissa tunteina. Loppu tuli äkillisesti ja varoittamatta, vielä torstaiaamulla olimme toiveikkaita Pyryn tilasta. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että koko ikänsä pentumaisena, reippaana ja iloisena pysynyt Pyry onkin se, joka ensimmäisenä lähtee.

Nuku rauhassa, pikkuinen Pyry ♥ 💔😭



Lämpimät kiitokset Keuruun eläinklinikalle ja Jämsän pieneläinklinikalle asiantuntevasta palvelusta ja neuvoista menneinä vuosina. Toivottavasti pysymme Lucan kanssa vielä pitkään asiakkaina.