Ruususormus

Ja jatketaan Tainan pajan kurssin kivettömällä linjalla. Tämän piti olla puolen tunnin sormus, mutta kyllä siihen totuuden nimissä kului useampikin puoli tuntinen. Noh, jos tällaisen tekisi nyt, niin ehkä se puolessa tunnissa olisi valmis :-)

Hopeinen ruususormus

Tätä näyttävää cocktailsormusta on turha kuvitella käyttävänsä talvella, sillä se ei takuulla mahdu yhteenkään rukkaseen... :'-D

Prässäystä

Jospa sitä pikku hiljaa pääsisi esittelemään kesän kurssikauden satoa. Aloitetaan järjestyksessä, eli kesäkuussa olimme Taina Vuorelan kivenistutuskurssilla Kurikassa. Puitteet olivat mahtavat yli sata vuotta vanhassa koulussa joka oli sisustettu todella upeilla antiikkihuonekaluilla joista osa päätyikin meidän matkaan :-D Jälleen kerran kurssilla tuli aamusta yömyöhään painettua töitä ja kyllähän sieltä tuli saatua roppa kaupalla oppia.

Tässä riipuksessa ei sitten olekaan ainuttakaan istutusta :-) Kurssilla kun esiteltiin uusi, kätevä tapa tehdä koruja prässäämällä, joten pitihän sitäkin kokeilla. 

Prässätty hopeasydän

Kaarevista muodoista johtuen tämä oli vaikea kuvattava, kun se heijastaa ihan kaiken.

Sydän takaa. Voi pitää myös näin päin jos arpikudos alkaa ahdistamaan :-)

Tämä oli hauska tapa tehdä näyttäviä koruja, ja saatiin jo oma prässi kotiinkin... Kiitokset sen valmistamisesta kuuluu Juhan isälle Reijolle.

Solmittua

Täti täytti kesän alussa 85-v. Oli todella vaikea keksiä sopivaa lahjaa, kunnes lopulta päätin kokeilla ensimmäistä kertaa elämässäni helminauhan solmimista makeanveden helmistä. En osannut etukäteen yhtään arvioida, mihinkä 2 m silkkilanka riittäisi. Ensin ajattelin tehdä nauhan 85 helmestä, mutta siitä olisi tullut liian lyhyt. Sitten ajattelin tehdä siitä 85 cm pitkän, mutta se ei olisi sopinut mukavasti kahta kertaa kaulan ympäri. Lopulta tein tästä niin pitkän kuin lankaa riitti, muistaakseni lopullinen pituus oli noin 110 cm.

Solmittu helminauha makeanveden helmistä

Helmet tuli valittua sen perusteella mitä minulta löytyi eniten. Joukossa on ropoisempiakin yksilöitä, mutta kiilto on ihan hyvä niissäkin.

Tee-Itse Tuparilahja

Viinipullohan on aina helppo ja varma tuparilahja, mutta kovin tylsä sellaisenaan. Joten kun antiikkikirpparilta löytyi sopivat kristallilasit, niin pitihän niille sitten kehittää sopiva ja helpostikannettava kokonaisuus, jotta kaikki osaset pysyvät ehjinä. Yllättäen tämä jäi Juhan tehtäväksi :-D

Tarvikkeet olivat perin yksinkertaiset: pala saarnia, vannesaha, porakone sekä jyrsin. Ja lopputulos selviää kuvista.

Viinipullo- ja lasitelineen pohja

sekä päällyspuoli

Sovitetaan pullonkaulalle

Sekä laseille :-)

Telineeseen olisi ollut kiva saada vielä kaiverrus, mutta meillä oli jälleen kerran sen verran kiire, ettei ehditty. Kuvatkin on räpsäisty muutama hetki ennen uuteen kotiin lähtöä :-)

Nakkisiili

Pääsiäisen tienoilla oli Juhan isosiskolla upean remontin jälkeen saunan avajaiset. Tässä suvussa on ollut kuulemma tapana juhlistaa mitä ihmeellisimpiä juttuja, vaatehuoneen valmistujaisista kissan synttärikemuihin, joissa on tarjottavaa piisannut. Tuparilahjana ajattelimme viedä sellaiset vuolukiviset makkaratötteröt, joihin sisälle tungetaan makkarat ja joka laitetaan kiukaalle. Noh, eihän sellaisia netistä löytynytkään, varsinkin kun oltiin tavoillemme uskollisina *hieman* myöhässä liikkeellä, ja kun jostain ihmeen syystä suomalaisilla nettikaupoilla näyttää olevan toimitusaikana 5-15 päivää, vaikka tuote muka on varastossa. Ihme "palvelua". Viimeisenä oljenkortena käytiin paikkakunnan kaikki ne kaupat läpi, joissa tällaisia tuotteita voisi olla myytävänä (ei niitä täällä monta ole ;-D), mutta ei löytynyt niistäkään. Viimein päädyttiin Oroon, jossa Juha jo huumorilla heitti, että eikö niillä edes ole yhtään vuolukiven palasia tarjolla, kun ne kerta myy vuolukivisiä tulisijojakin, jotta se voisi itse sellaisen väkertää... Ja tadaa - paikan päällikkö kaivoi hetkeä myöhemmin työpöytänsä alta tämmöisen  möhkäleen...

Vuolukivimöhkäle, jotain 45 x 25 cm

Makkarataskuksi tuosta ei ollut, sillä kivi oli sen verran ohut, että se olisi varmasti haljennut poratessa. Mutta koskapa ajatus on tärkein, niin päädyttiin sitten tekemään oma versio, joka ristittiin nakkisiiliksi :-D Joten Juha hommiin sahanvarteen palastelemaan kiveä ja pyöristelemään kulmia ja tekemään koloja...

Neliömuoto on aina varma valinta, noin 15 cm kanttiinsa

Reiät porattuna

Ja näin nakkisiili on valmiina käyttöön :-D

Nakkisiili on päässyt jo useamman kerran kiukaalle ja tarjoillut saunojille pikku purtavaa ;-D

Mustia helmiä

Maailmalla tämän tyyliset korut päätyvät riipuksiksi, mutta kun olen itse sellaisia huono käyttämään (paitsi hopeisina), niin tästä tuli rannekoru. Lukko vaihtui matkalla kolmeen kertaan - lopulta totesin, että on pakko tyytyä normaaliin papukaijalukkoon, sillä korun pituudesta johtuen koristeellisemmat riimulukot eivät vaan pysyneet kiinni.

Rannekoru mustista helmistä

Rannekorussa on kiiltäviä ja mattapintaisia onykseina ostettuja 6 mm helmiä sekä kiiltäviä normisiemenhelmiä ja mattamustia delicoita pujoteltuna Firelinen siimaan.

Koru on suht paksu ja kolmiulotteinen, vaikkei sitä kovin hyvin kuvista huomaa.

Koru tuli taas kerran tehtyä hautajaisia varten. Ne olivat jo kolmannet reilun vuoden sisällä, joten vienona toiveena on, että loput sukulaiset (ja myös muut tuttavat) pysyisivät hengissä vähintään seuraavien 10 vuoden ajan. Kiitos :-)

Siemenhelmiä taas

Äitienpäiväkoruksi tuli tällä kertaa tehtyä sähkönsinisistä 11/0-koon siemenhelmistä kaulakoru. Kaava oli tuttu vanha, alan tekemään mallin mukaan, totean ettei toimi ja sovellan jotain muuta. Ei tämä ihan nappisuoritus ollut, sillä vaikka koru menee nätisti vaakasuorassa, meinaa osa kuvioista kääntyä väkisin kun se on kaulalla :-( Pitää varmaan jossain vaiheessa koittaa korjata asiaa...

Kaulakoru 11/0 siemenhelmistä

Helmien väriäkään en saanut kuvattua oikein, kun kiireessä kuvat räpsin. Jospa sitä jossain vaiheessa oppisi tekemään korut hyvissä ajoin valmiiksi, eikä aina myöhään viimeisenä iltana ;-D

Milano 17-21.4

Synttäripukki toi tänä vuonna kahden hengen matkan Milanoon viideksi päiväksi. Pukki oli hoitanut homman hyvin, eli huolehtinut lennoista, hotellista ja vielä salaa pyytänyt töistäkin vapaata. Mikäs siinä sitten kuin leijumaan ilmaan...

Vuoristoa alkaa jo näkymään

Ryanair lentää Bergamon kentälle, mutta jo koneesta sai ostettua menopaluuliput bussiin, edestakainen matka hurjat 9 €/hlö. Sää oli perillä loistava, Suomen ankeista sateista suoraan +27 asteen aurinkoon.

Italiassahan ei voi käydä syömättä pizzaa

Dateossa sijaitsevalle hotellille sompailukin onnistui Centralesta yllättävän hyvin, tosin olin etukäteen printannut Milanon metrokartan junapysäkein. Täytyy kyllä myöntää, että vähän aikaa kesti ennen kuin löydettiin siellä pääasemalla edes metrolinjat, saatikka ne maanalaiset junat (tai miten ikinä suburban railway nyt suomennetaankaan). Matkustus kaupungin sisällä oli helppoa, lippu oli 8,25 €/nuppi, ja sillä sai kulkea 48 h niin paljon kuin lystäsi. Halpaa kuin mikä.

Tuomiokirkon eli Duomon katolla

Ainoa virallinen nähtävyys jota kävimme katsomassa oli Duomo eli tuomiokirkko. 7 €/hlö pääsi kiipeämään loputtomalta tuntuvan ajan portaita. Juuri kun alkoi tuntumaan ettei oikeasti jaksa enää nousta ja pää on liian pyörällä, oltiinkin onneksi perillä.

Kun poseeraa jykevien lohkareiden keskellä niin kuulemma näyttää hoikemmalta ;-D

Näkymää

Oltiin Duomossa aika hyvään aikaan, muita turisteja ei ollut vielä paljoa, ja kaikki eivät edes tajunneet mennä toiselle puolelle, minne hissi (12 €/hlö) olisi mennyt.

Hauska perverssi kuvio ikkunassa ;-D

Duomosta jatkettiin keskusta-alueen tutustumista, taskuvarkaita ja muita epäilyttäviä tyyppejä vältellen.

Jätskiä!

Ja kun kerta Milanossa oltiin, niin kaipa sitä pari sanaa pitäisi muodistakin jotain sanoa. Olihan siellä kalliiden huippunimien putiikkeja, mutta kun paikallisiakin katseli, niin en kyllä osaa sanoa sanallakaan mikä on niinku in tällä hetkellä, sen verran laidasta laitaan ihmisten pukeutuminen oli (Juha sentään bongasi miehen mustassa liituraitapuvussa ja neonvihreissä kiiltopintalenkkareissa - ehkä se oli kuuminta hottia? ;-D). Ainoa asia mikä pisti silmään oli, etten nähnyt kenelläkään rakennekynsiä. Naisten kynnet olivat itse asiassa hyvin lyhyet, ja niissä oli korkeintaan värillistä lakkaa jos sitäkään. Outoa.

Minun Juhalle tilaama mereneläväisiä sisältämä annos (rassukka taisi luulla että tilasin sille kalaa). Itse otin rohkeasti ja ennakkoluulottomasti pasta Carbonaran ;-D

Ruoka oli todella hyvää, ja juustot ja leikkelet veivät suorastaan kielen mennessään. En ole mikään meetvurstin ystävä, ja vähänkin läskiset kinkut jäävät aina syömättä - paitsi täällä. Makkarat suorastaan sulivat suuhun eikä mistään jäänyt ikäviä jänteitä purkkapalloksi suuhun pyörimään.

Kanaalien alue on iltaisin täynnä Aperitivo-paikkoja

Iltasyöminen oli helppo järjestää. Metrolla vain Porta Genovan asemalle, ja sieltä kävelemään kanaalia kohden. Kuuden maissa alkoi aperitivo-aika, eli ostamalla kalliin drinkin (9-10 € paikasta riippuen) pääsi nauttimaan muhkean buffet-pöydän antimista. Paikallisetkin santsasivat surutta, joten kyllähän se omakin lautanen täyttyi ja tyhjeni useamman kerran, vaikka virallisestihan kyseessä olisi ollut vain alkupalat ennen parin tunnin päästä tapahtuvaa "oikeaa" ruokailua. Muutenkin me vaihdoimme drinkit viinipulloon (joka oli samanhintainen kuin se olisi ollut muulloinkin, eli 21-25 € tienoilla), joten kyllähän salaatteja, juustoja, kinkkuja, lasagnea, pizzaa jne upposi ihan kiitettävästi.

Aperitivolla ulkoilmassa

Ja palanpainikkeeksi vielä vähän sipsejä ja drinkkejä

Drinkit olivatkin aika pelottavan väkeviä siihen verrattuna mitä Suomen baareissa on tottunut. Väkeviä kaadettiin ilman mittoja, ja tuntui että viinaa oli aina vähintään puolet lasin sisällöstä :-D

Muistinko jo mainita Gelateriat eli jäätelöbaarit :-P

Hyvinhän tuolla 5 päivää kului, tosin perjantaina illasta alkoi satamaan ja sitä jatkui koko lauantain, mutta siltikin oli ihan lämmintä. Ja tulipa samalla sponssattua paikallista mafiaa(?), joka vaihtoi tyrkyttämällä myymänsä ruusut ja aurinkolasit sateenvarjoihin (5 €/pieni ja 10 € iso). Myyjiä löytyi joka kadunkulmasta ja metroasemalta, eli niiden ostamisessa ei ollut vaikeuksia.

Meidän "kotiasema" Dateo oli hulppean kokoinen. Ja yleensä siellä oli yhtä tyhjää kuin kuvassa näkyy :'-D

Ja tulihan siellä nyt parissa helmikaupassakin poikettua. Hopeat olivat vielä ihan hinnoissaan, mutta lasihelmiä tuli ostettua eksoottisesti painon perusteella.

Helmisaalista

Sunnuntaiaamulla olikin sitten pieni probleema, mitenkä saadaan matkatavarat ehjinä Suomeen. Siis ruumassa kulkevat matkatavarat. Jotka olivat 100 % alkoholipitoisia tuotteita ;-D Ja joilla oli laukun kanssa sen verran painoa, että mukaan ei voinut edes sulloa vaatteita (shampoopullo, hammastahna ja hiuslakkakin piti pakon edessä jättää Milanoon) :-D Pullot sukkiin, sukat muovipusseihin, nämä kiinni toisiinsa hiuslenkillä, ja pehmusteeksi mukaan kaikki tyhjät mehu- ja vesipullot jotka vielä hotellihuoneessa olivat :'-D

Ruumalaukku oli tyhjänpuoleinen mutta sitäkin painavampi

Italialainen grappapullo tuli sullottua kenkälaatikkoon, sillä siinä oli ohut, pitkä kaula, joka ei olisi ylimääräisiä iskuja kestänyt. Kenkälaatikko oli tuollainen foliolla päällystetty loota, joten ei kai olisi pitänyt tulla yllätyksenä, että tämä laukku oli avattu. On varmaan ollut mielenkiintoisen näköinen läpivalaisussa, laukku täynnä pelkästään putkilonmuotoisia juttuja täynnä nestettä, ja yksi niistä vielä foliolaatikossa :'-D Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, eli kaikki pullot selvisivät matkasta ehjinä.