Vieläkin kapusseja

Vaihtelu ei tällä hetkellä virkistä, joten jatkan tutulla kapussilinjalla. Nämä kivet ovat taasen Juhan tuotoksia tältä viikolta. Ekat kivet ovat symmetrisiä ovaaleja, oikeanpuoleinen on varmaankin sodaliittia. Vasemmanpuoleinen on jotain hautakiveä, jolla varmaan on kyllä ihan oikea nimikin. Minä vaan en sitä tiedä ;-)

Hautakiveä (heh) ja sodaliitti

Seuraavat kapussit ovatkin sitten vapaamuotoisia, eli ne on leikattu ja hiottu ilman mitään apupiirroksia. Nämä ovat ehkä turhan säännöllisiä, sillä näistä voi saada sellaisen käsityksen, että niistä olisi pitänyt tulla symmetrisiä... Nämä kivet ovat lähtöjään kotoa pihamaalta :-D Lajit ovat yhtä hukassa kuin ennenkin, mutta vasemmanpuoleinen on jo nimetty "lokinpaskaksi" :-D

Hiottuja pihakiviä

Ja viimeinen kivi. Tämä löytyi pyörimästä pannuhuoneen lattialta, eli alkuperältään tämäkin on pihalta lähtöisin. Taustalla näkyy alkuperäinen kivenmurikka, jonka keskiosasta kapussi on tehty.

Myöskin hiottu pihakivi

Eka oma kapussi

Kun ei ole korujakaan ehtinyt tehdä, niin jatketaan tällä kivilinjalla. Sain lopultakin valmiiksi yhden kapussin, muut ovatkin vielä pahasti keskeneräisiä. Viipale, josta kapussi on tehty, on ostettu vuosia sitten kivimessuilta, mutta kivi lienee lapis lazuli. Viipaleesta jäi jäljelle sen verran, että siitä saa vielä toisenkin kapussin hiottua. Mitään huippulaatuahan tämä kivi ei ole, sillä tummansinistä lapista siinä on vain nimeksi, enkä ehkä olisi enää sitä viipaletta samalla hinnalla ostanut... :-/

Lapis kapussi

Kapussilla on mittaa 2,5 x 1,8 cm

Värit sopivat kuitenkin loistavasti talveen ja pakkaseen :-)

Huippukiiltoa

Hyvinhän se synteettinen kultakivi kiillottui Juhan käsissä. Jopa niin hyvin, että tästä ei saanut kuvaa jossa ei heijastuksia näkyisi. Tai olisi varmaan saanut jos olisi jaksanut valoteltan rakennella, mutta kun ei ollut muuta kuvattavaa, niin se tuntui liian ylivoimaiselta tehtävältä tällä kertaa :-D

Kiillotettu kultakivi

Kivi on vielä liimattuna ruuviin, eli sen taustapuoli on käsittelemättä.

Kivi on oikeasti tasaisen tummansininen, ja siinä on kiiltäviä, pieniä hippusia. Muistuttaa lähinnä yötaivasta. Kuvissa näkyvät kaikki muut värit ovatkin vain heijastuksia huoneesta. Noh, parempi tai ainakin uusi kuva tulee viimeistään siinä vaiheessa, kun kivi päätyy koruksi asti :-)

Hiottua

2000-luvun alkupuolella kävin muutaman kuukauden kivenhionnassa työväenopistossa, mutta se ei silloin oikein napannut, enkä saanut aikaiseksi juuri mitään. Kurssin pitäjä on nyt vaihtunut, ja käytiin huvikseen siellä Juhan kanssa joulun aikaan pyörähtämässä. Tällä kertaa tatsi oli vähän erilainen, ja koska kurssilla oli vielä tilaa, niin ilmoittauduttiin kevätkaudelle mukaan. Kaksi kertaa ollaan siellä nyt käyty, ja jotain pientä on saatu aikaiseksikin.

Sodaliittia

Vasemmanpuoleinen pieni juttu on mun tekemä, ja isompi keskeneräinen Juhan. Tosin toi mun tekemä oli muinoin jo puoliksi aloitettu, ja mä vain viimeistelin sen vihdoin loppuun :-D

Kultakiveä, eli ei kiveä laisinkaan

Tämä keskeneräinen kapussi on synteettistä kultakiveä, eli lasia jossa on kuparihiukkasia. Juha työstää tätä, vähän on vielä keskellä hiomatonta kohtaa. On jännä nähdä, kuinka kiiltävän tästä saa :-)

Haljennut kapussi

Tämä tuntematonta kiveä oleva kapussi päätti haljeta loppukiillotuksessa, sen jälkeen kun siihen oli kulutettu jo 3-4 tuntia työtä :-( Tämäkin on Juhan tekemiä kapusseja.

Keskeneräiset

Ja lopussa kuva mun keskeneräisistä jutuista. Tosin noi etualan pyöreät on samanlaisia löytöjä kuin ekan kuvan pikkukapussi, eli olin niitä aloitellut jo muinoin, ja nyt pitäisi vaan tehdä ne loppuun. Vihreä epämääräinen kivi on sentään ihan uutta tuotantoa. Jos näyttää siltä, että mä olen saanut paljon vähemmän aikaiseksi kuin Juha, niin se johtuu vain siitä, että olen tuhlannut aikaani kahden ostokapussin kiillottamiseen, joissa musta ei ollut tarpeeksi kaunis kiilto. En niistä viitsinyt ottaa kuvaa, kun kerta kiiltoa lukuunottamatta ne on muiden tekemiä :-)

Muutama riipus

Joululahjoiksi tuli väkerrettyä pari riipusta. Ensinnä epäselvä kuva malakiittiriipuksesta, jonka epämääräisen näköinen hopeakuppi on satinoitu.

Malakiittiriipus

Koru tuli kuvattua (ja paketoitua) aattoaamun kiireessä, eli tämän parempaa kuvaa siitä ei löydy. Kivi on kuitenkin oikeasti kauniin vihreä, eikä nuo reunukset nyt _ihan_ noin pahannäköisiä ole luonnossa kuin mitä kuva antaa ymmärtää. Lisäksi unohdin kokonaan kiinnittää siihen riipuspidikkeen, eli koru matkasi mukanani takaisin Jämsään ja palasi postitse lahjansaajan luo. Ja ei, en jaksanut kuvata korua pidikkeineen uudestaan paremmalla ajalla vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Laiska mikä laiska :-D

Toisesta riipuksesta onkin sitten vähän paremmat kuvat, jostain syystä rutiilikvartsi oli helpompi kuvata, vaikka samalla kertaa, samassa paikassa ja samassa kiireessä nämäkin kuvat on räpsäisty.

Rutiilikvartsiriipus

Levystä sahattuun pohjaan on juotettu hopealangan jämäpalasia, ja se on patinoitu. Kivestä kuultaa kauniisti päivänvalo läpi, mutta eihän sitä tietenkään näe kun se kaulalla on... :-/

Kummasti alkaa aina tehdä mieli lakritsia kun tätä kiveä katselee :-D

Uusi vuosi, uudet kojeet

Vaikka viime vuonnahan tämä helikopteri jo valmistui. Kyseessä on siis hopealangoista juottamalla tehty helikopteri, jonka roottorikin pyöri :-) Kopteri on Juhan aikaansaannoksia, ja meni läksiäislahjaan.

Hopeinen helikopteri

Kopteri on kiinnitetty hopeiseen levyyn, joka puolestaan on kiinni puisessa jalustassa kolmella hopeanaulalla. Lahjaan kuuluu lisäksi pleksiin laserkaiverrettu lentsikka, joka on valaistu rgb-ledein, ja vaihtaa siis väriään satunnaisesti. Muut osat kuin kopteri on siis muualla tehtyjä.

Läksiäislahja

In memoriam

Lemmikkikäärmeeni Waagner menehtyi äkillisesti viime kuussa hääviikolla :-( Matonen tuli ostettua aikoinaan ihan pikkuisena eläinkaupasta, ja se ehti olla mukanani lähes 10 vuotta. Käärmeethän kannattaisi ostaa kasvattajalta eikä eläinkaupasta, sillä silloin käärmeen alkuperä on tiedossa ja se on varmasti terve. Tälläkin viljakäärmeellä oli ongelmia mm. kasvun kanssa, ja eräänkin kerran eläinlääkärireissulla sille ei povattu kovin pitkää ikää. Toisin (onneksi) kävi. Käärmeitä minulla on ollut parhaimmillaan (tai pahimmillaan) viitisentoista, mutta tämä oli ainoa, jonka halusin pitää itselläni.

Ruokailuhetki, hiiri on juuri nielty

Ihan pentukuvia tästä käärmeestä ei olekaan, sillä ensimmäinen digikamera tuli hankittua vasta -03, kun kyllästyin filmikameran epätarkkoihin otoksiin, joissa hyvällä tuurilla ja mielikuvituksella saattoi näkyä käärmeen häntä sen sännätessä toiseen paikkaan.

Waagner vietti parisen vuotta käärmekammoisen äitini hoivissa, kun itse olin ulkomailla. Ja samoin kuin kasvini, niin myös käärmeeni kasvoi sinä aikana vihdoin kokoa :-D 

Hääkakkua varten tilasin taitavalta Akvamariinilta Waagnerista muotokuvan. Lopulta emme näitä koristeita itse kakkuun uskaltaneet laittaa, ettei kukaan niitä vain yrittäisi syödä, vaan ne olivat omalla alustallaan kakun vieressä. Tämä polymeerisavikäärme muistuttaa nyt lasivitriinissä rakkaasta lemmikistäni.

Herkkusuu

Tämän vuoden Tampereen käsityömessujen käynti jäikin kovin pikaiseksi, kun meillä oli perjantai-illasta vain muutama tunti aikaa piipahtaa siellä. Päätimmekin tehdä sinne sitten täsmäiskun, eli kiertää kivimessut kokonaan (mihin ei kauaa mennyt) ja sitten käydä vain dino- ja lohikäärmekeramiikkaa katsomassa. Edellisiltä messuiltahan on mukaan tarttunut sokerikippa ja saippuapullo.

Kivimessuilta ei oikein mitään löytynyt. SAR-Machinelta tuli tilattua pari työkalua, mutta niitäkään ei ole vielä kuulunut. Toivottavasti tilauslappu ei ole hukkunut mihinkään :-/

Ritva Tuomisen kojussa sitten vierähtikin pidempi aika lohikäärmeitä ja dinoja ihaillessa. Peili ei vieläkään mukaan tarttunut, eikä Juhan kovasti kuolaama viinipussiteline. Sen sijaan tämä upea herkkujen tarjoiluastia sai meiltä hyvän kodin :-)

Vaikea uskoa, että keksit ovat keramiikkaa eivätkä oikeita...

Sinisenä tätä emme saaneet, sillä se oli myyty pari tuntia aikaisemmin, mutta kauniit on värit tässäkin.

Jospa se peili vielä joskus löytyisi ;-D