Vihkisormus

Viime vuonna kihloihin mennyt pari meni syyskuun alussa vihille. Mies jatkoi kihlasormuksellaan, mutta morsiamelle tehtiin uusi sormus. Sormuksesta haluttiin samantyyppinen kuin kihlasormus, mutta kivellä. Morsian toi Juhalle omakätisesti keräämiään kiviään, joista halusi jonkun sormukseensa. Morsiamen ehdoton ykkössuosikki oli juurikin tämä oikeanpuolinen kivi, joka päätyi sormukseen.

Raakakiviä, oikealla sormukseen päätynyt yksilö

Kiven hionta oli aika haasteellista, sillä se oli jo aloitettaessa suht pieni. Kivi hiottiin sileäksi ja kiillotettiin. Sormuksen runko on skrympattu koko ulkopinnaltaan.

Valmis vihkisormus

Sormusta voidaan vielä myöhemminkin muokata, esimerkiksi lisäämällä siihen pieniä, viistehiottuja kiviä.

Sormuksen mallailua minun sormessani

Lämpimästi vielä kerran onnea avioparille :-)

My name is Bond, James Bond

Isä täytti kesällä pyöreitä vuosia. Aikani pähkäiltyäni päätin tehdä lahjaksi kirjanmerkin, kun kalvosinnapeille ei taida paljoa käyttöä olla, enkä tiedä millainen solmiopidikkeen leukamekanismin pitäisi virallisesti olla. Siis että voiko sitä ylipäätään tehdä hopeasta, vai pitääkö sen olla jotain kovempaa metallia. Mutta takaisin asiaan - isän James Bond -kirjat tuli jo pentuna luettua, joten siitä se kuvio sitten lähti...

007-kirjanmerkki hopealevystä

Kuvio on sahattu hopealevyyn. Koska minua ärsyttää sellaiset kirjanmerkit jotka käytettäessä jättävät sivuihin merkit (eli siis ne klemmarityyppiset), niin tämä ei ole sellainen :-) Kirjanmerkki yksinkertaisesti laitetaan sivujen väliin, ja yläosan diopsidikapussi merkkaa paikan...

Kirjanmerkki toiminnassa

Vaskooli

Juhan hiertämisharjoitukset huipentuivat tähän riipukseen, joka ristittiin vaskooliksi. Isoin cz-kivi on kooltaan 10 mm ja kahdeksan pienempää kiveä ovat 3 mm.

Vaskooliriipus

Peilaava riipus oli - jälleen kerran - hankala kuvattava. Kuvista ei ehkä käy selväksi, että isompi pohjalevy on kovera ja pienempi "prikka" puolestaan kupera.

Riipuspidike on myös itsetehty levystä. Tällä kertaa siinä ei ole saranaa, vaan se on juotettu suoraan kiinni.

Riipus takaa. Keskuskartio on niitattu pohjalevyyn

Ison kiven kartiokuppi pitää riipuksen kasassa, sillä se on niitattu pohjalevyyn. Hopealevyä, johon pikkukivet on hierretty, ei siis ole juotettu isompaan levyyn. Niittausvaihe testasi hierrettyjen kivien istutuksen, sillä ne olivat jo paikoillaan, kun kartion pohjaa nuijittiin vasaralla. Hyvin pysyivät :-) Lopuksi isoin kivi on istutettu paikoilleen. Riipuksella on kokoa vajaat 4 cm ilman riipuspidikettä, ja paksuutta vajaat 10 mm. Varsin näyttävä vaskooli :-)

Autot tulipunaiset, ärtsyt nahkaistuimet

Kaikessa lyhykäisyydessään tässä on se riipus, jonka Juhan kummityttö itselleen valitsi :-D Luulisin että hän tiesi mikä tämä on, toisin kuin muutama muu, joka kommentoi riipusta "söpönä pupuna" :-D

Prässätty Playboy-pupu

Pupun rusetti on tehty erikseen hopealevystä ja juotettu kaulukseen.

Riipus takaa

Tämän kummoisempia kuvia minulla ei ole, sillä riipus tosiaan hävisi parempaan kotiin heti kotiuduttuaan...

Rock-henkisiä sydämiä

Viime kesän kurssien aikana Juhan kummityttö katsoi ystävällisesti meidän postien perään. Kiitokseksi hänelle tehtiin - peräti yllätyksekkäästi - koru :-) Kolmannen asteen kuulustelun jälkeen saatiin selville, että joku abstrakti riipus olisi ihan kiva. Tai sitten sydän. Lopulta päädyttiin rock-henkiseen sydämeen, vaikka kellään ei ollut hajuakaan siitä, millainen sellainen olisi. Tässäpä siis Juhan ja minun kilpailevat sydämet, joista kummityttö sai valita mieleisensä.

Juhan pirullinen sydän

Ja minun liekkiversioni, jota voi käyttää kumminpäin tahansa

Nämä riipukset on tehty prässäämällä, eli koostaan huolimatta ne ovat kevyitä. Koitin jo kurssilla sanoa Juhalle, että minusta sen sydämessä pitäisi olla häntä, mutta lopulta lisäsin sen siihen itse... Tässä siis vielä Juhan modifioitu sydän:

Hännällinen pirusydän

Häntä takaa

Kumpiko sydän sitten voitti? No, tällä kertaa tuli tasapeli, sillä viime hetkellä valintaan lisättiin kolmaskin kurssilla tehty riipus, joka vei voiton.. :-D

Maanantaiaamuna krapula ja vapina

Juha jatkoi Kuriskassa alkaneita hiertämisharjoitteluita Kankaanpäässä. Koska pääasiassa oli tekniikan opettelu, niin korupohjat ovat nopeat ja yksinkertaiset, tosin vartavasten näihin tehty. Nämä hauskat punasilmäiset smileyt ovatkin siis maanataiaamuisin erittäin käyttökelpoiset ;-)

Punasilmäiset smiley-korvikset

Kuperan pinnan kuvaaminen oli jälleen kerran työn ja tuskan takana, lähes jokaisessa kuvassa heijastuu sekä kamerani että käteni...

Kivet on istutettu hiertämällä

Silminä on 2 mm cz-kivet, ja pohjat ovat luonnollisesti hopeaa.

Emaliriipus

Tämä riipus tuli tehtyä Kankaanpäässä Vuorelan Arin kurssilla jo viime vuonna. Hifistelin tämän kanssa enemmän kuin muiden emaliriipusten, ja tein kruunun kahdesta levynpalasta, jolloin emalille jää tarkat kolot. Tässä vaiheessa näytti vielä ihan hyvältä...

Riipuspohja odottamassa emalointia

Mutta sitten tulikin mutkia matkaan. Punainen on kait vaikeimpia värejä saada onnistumaan, ja niinhän tässäkin kävi, että ei siitä punaista tullutkaan. Lisäksi emalihippusia oli tippunut ympäri kruunua, vaikka kuinka koitin varoa ja olla huolellinen emalia asetellessani.

Emalointi valmis ja kivikin istutettuna

Epäonnistuminen jäi ärsyttämään, ja kruunu unohtui vuodeksi epämääräisten kokeilujen läjään. Kruunu tuli kuitenkin läjästä vielä kaivettua, ja Juha kokeili sen puhdistamista micromoottorilla.

Riipus puhdistettuna

Emalihippuset lähtivät suht hyvin pois, mutta valitettavasti kruunu on edelleen ruskeankellertävä. Olisi vaan pitänyt tehdä tästä sininen, sillä siitä tehdyt riipukset onnistuivat kaikki.

Perussormuksia

Vihdoin sain kuvattua viimeisetkin Tainan kurssilla tehdyt sormukset. Iltaisin alkaa olemaan jo niin pimeää, että pakko on pian taas viritellä kuvausteltta ja etsiä jalustin, jos meinaa yhtään julkaisukelpoista kuvaa saada otettua. Syksy on muutenkin ikävää aikaa, tämä vilukissa ei tykkää yhtään pimeistä päivistä ja kylmistä öistä :-(

Mutta asiaan. Juha teki nämä sormukset vähän kieli poskessa, eli käyttöä ei ole tarkoitettu niin vakavasti otettavaksi :-D Tietyssä ikäluokassa kun miehilläkin näyttää olevan tapana käyttää sekä vihki- että kihlasormusta samanaikaisesti. Tässäpä malli joka ei ainakaan jää huomaamatta ;-D

Paksuja hopeasormuksia

Helmallinen sormus on prässätty kiinni, ja toinen on juotettu. Muoto on molemmissa sama. Sisäpuolen kaiverrukset on tällä kertaa itse tehty kaiverruskoneella.