Pysti

Ja tähän väliin Juhan tekemä 50-v lahja. Messinkisessä kilvessä on muutamia elektroniikan komponentteja juhlakalun työuralta. Kilven kaiverrus teetettiin taas kultasepänliikkeessä, ja se on naulattu itse tehdyillä messinkinauloilla kiinni punapyökkijalustaan. Pleksi valaistaan kolmella vaihtuvavärisellä RGB-ledillä.

Pysti päivänvalossa

Sähköt kytkettynä pysti valaistuu ja sen värit vaihtuvat satunnaisesti. Todella hypnoottisen näköistä, näitä voi aina tuijotella tuntikausia tympääntymättä :-)

Pysti valot päälle kytkettynä

Siimaa

Sain vihdoin hommattua Fireline-siimaa, ja pitihän sitä kokeilla. Vähän turhan löysäksi jäi paikoitellen tämä ensimmäinen työ (pujottelin helmet aluksi ilman neulaa, kun löysin sopivan koon neulan vasta ihan lopuksi), mutta lopputulos on silti huomattavasti jämäkämpi kuin jos se olisi lankaan tehty. Rannekorussa on 6 mm mustia akaatteja ja hopeanvärisiä 11/0 -siemenhelmiä.

Rannekoru akaateista ja siemenhelmistä

Kalastuksesta perillä olevat henkilöt ihmettelivät helmikauppojen siimojen laatua (kalastuskäyttöön tarkoitettu samanvahvuinen siima on vetolujuudeltaan huomattavasti kestävämpää ja halvempaa kuin helmitöihin tarkoitetut saman merkin siimat), joten päädyin sitten kokeilemaan tätä kalastussiimaa. Pitäisi ainakin kestää,  eikä nyt pitäisi olla huolissaan, että hankaavatko helmet tai vaijerinsuojat siiman poikki :-)

Kaikki kultaa mikä kiiltää

Tai sitten ihan vaan pronssia. Valussa käytetty 85/15-seos antoi pronssille hienon värin ja muutamat Juhan kaverit luulivatkin sitä kullaksi.

Tämän sormuksen innoittajana oli käärmeen nahka, ja se on siis valettu vahamallista. Ankaran puhdistuksen jälkeen siitä paljastui kultainen väri ja siitä tuli peilikiiltävä - ainoa harmituksen aihe on, että nyt siitä tulee minusta kuitenkin enemmän mieleen käpy kuin käärme :'-D

Kiiltävääkin kiiltävämpi pronssisormus

Kiillotuksessa käytettiin aivan mielettömän hyviä linssi-hiontatyynyjä, joilla saa pienimmätkin yksityiskohdat hiottua, joten kuvia oli vaikea ottaa, sillä sormus heijasti ihan kaiken. Massiivisen näköisistä kuvista huolimatta tämä on pieni sormus (noin 16 mm), joka mahtuu juuri ja juuri vasemman käden etusormeeni.

Season’s Greetings

Kallis joulupuu

Ämmä

Viime kuussa oli työväenopistossa vuoden tauon jälkeen taas valukurssiviikonloppu. Tällä kertaa ei tehty lainkaan hiekkavalua, ja alipainevaluihinkin saatiin tehdä omat puut, yksi hopealle ja yksi pronssille. Onnistumisprosenttikin oli parempi kuin edellisellä kerralla, sillä tällä kertaa kaikki osat selvisivät valusta :-)

Olin tosin varmuuden vuoksi viisaampi, ja kuvasin kaikki vahamallit ennen valua ;-)

Mallin jäljentäminen vahaan

Valmis vahamalli

Kipsin poistoa valun jälkeen

Kipsistä puhdistettu valupuu

Ja näyttäähän se vihdoin hopeiseltakin...

...vaikka viilattavaa olisi kyllä vielä jäljellä

Pitää laittaa ämmästä vielä parempi kuva, jahka se on viimeistelty loppuun asti (tähän asti olen sitä viilaillut ihan käsipelillä, mutta onhan noita sähköisiäkin työvälineitä keksitty ;-) Tämän valukurssin hintakin oli kohtuullinen, sillä hopeat puuhun tulivat melkein kokonaan kahden vuoden takaisesta valujutusta, jota en ikinä saanut jalostettua koruksi asti :'-D

Tämä kahden vuoden takainen ranneke painoi hopeisena yli 200 g. Rest in peace :-D

Pikkujouluranneke

Pikkujouluihin oli tarkoitus tehdä punavalkoinen helmirannekoru, mutta ei se pysynytkään koossa niin kuin olisi pitänyt, eikä ne helmien väritkään oikein lopulta mätsänneet. Edellisenä iltana tuli sitten aloitettua alusta toisella mallilla ja toisilla helmillä, onneksi oli nopeatekoinen :-)

Helmirannekoru

Rannekoruun on käytetty japanilaisia 11/0 siemenhelmiä ja Swarovskin 6 mm pyöreitä helmiä. Swarovskin helmet ovat hyvin tasalaatuisia, sillä niissä on kristallisydämen päällä helmiäispäällyste, jonka pitäisi kestää paremmin kulutusta kuin makeanvedenhelmien. Saas nähdä :-)

Tämä(kin) koru tuli tehtyä ihan lankaan, mutta nyt pitää luultavasti antaa periksi ja ostaa ensimmäisen kerran siimaa. Se ensimmäinen kokeilemani malli kun olisi takuulla pysynyt kuosissa, jos sen olisi siimaan tehnyt.

Tämän vuoden vihkisormus

Häistä on kulunut vuosi, joten eiköhän se ole jo korkea aika vaihtaa. Sormusta siis. Tässä siis minun tämän vuoden vihkisormus, joka on tietysti Juhan tekemä. Sormus on hopeasta, se on osittain skrympattu ja kivenä on sinisafiiri.

Sinisafiirisormus

Kaiverrus on tehty käsin kultasepänliikkeessä, ja koskapa sormeni ovat aika laihat, tuotti se taas kerran tuskaa. Onneksi ammattilainen osaa hoitaa homman :-)

Sormuksen etuosa on skrympattu röpelöiseksi, takaosa ja sisäpinnat ovat sileät

Oma sormus (siis se jota teen Juhalle) onkin vielä hieman keskeneräinen, toivottavasti se nyt ensi viikon aikana vihdoin valmistuu :-)

Kihloja

Korurintamalla onkin ollut vähän hiljaisempaa, sentään jotain on valmistunut Juhan toimesta.  Tässäpä siis erittäin uniikit kihlasormukset :-)

Kihlasormukset

Sormusten valmistumista hidasti se, että mun pienessä tohossa ei riittänyt voimaa skrymppaamaan millin paksuista hopealevyä sitten millään. Ja sitten huomattiin, että vissiin joku eu-säädös on tullut voimaan, kun missään ei enää myydä niitä isompia tohoja àla Biltema. Paikallisesta liikkeestä sentään lopulta löydettiin hyllystä yksi pieni käsitoho, jossa yllättäen olikin enemmän potkua kuin esim. Kankaanpäässä olleessa nestekaasupolttimessa! Oltaisiin ostettu toinenkin samanlainen, mutta eihän niitä siellä enempää ollut...

Ulkopinta on skrympattu

Sormukset on siis tehty millisestä, skrympatusta hopealevystä, sisäpuolella on vuoraus myös millisestä sileästä hopealevystä. Kumpikin on muodoltaan V-mallinen.

Olen näemmä räpsinyt kaikki kuvat vain etupuolelta, mutta tuo skrympattu pinta jatkuu tietysti koko sormuksen läpi. Toiveena oli, että sormuksia ei patinoida, joten ne jätettiin kirkkaiksi.

Kiitokset Outille ja Eerolle mielenkiintoisesta projektista! :-)