Aivopesua

Vuosi on taasen vaihtunut. Se tapahtui aika huomaamattomasti sohvan pohjalla puoliflunssassa maaten ja telkkaria zombina tuijottaen. Eteisessä jo vuoden lojuneet tähtisädetikut jäivät tänäkin vuonna sytyttämättä, tosin eri syystä kuin viime vuonna. Sentään sattuneista syistä vuoden vaihtumisesta on tällä kertaa *hieman* tarkemmat muistikuvat ;-D

Ja sitten itse asiaan. Joululahjakoruja tein tänä tai siis viime vuonna vain yhden, se meni siskon 2-v tytölle. Mua on sitten turha syyttää jos sinne ei aleta jossain vaiheessa mankumaan kissaa, olen ainakin parhaani asian eteen yrittänyt tehdä :-)

Kaulakoru kissariipuksella

Uusi perheenjäsen

Pari viikkoa sitten perhe lisääntyi yhdellä. Karvainen kamu meinasi ensin jäädä kauppaan kun hintalapussa olisi näyttänyt olevan kolminumeroinen hinta, mutta oikeasti eka numero olikin vain joku suttu. Nalle matkasi kaupasta kotiin takapenkillä turvavyö kiinni, ja sohvaltakin se vie kunnon tilan. Söpö silti kuin mikä :-)

Nalle ja tikru sohvalla

Jokohan se pukki pian tulee...

Tassuriipus

Joulukiireet senkun lisääntyvät, varsinkin kun jostain kumman syystä olen kuvitellut että aattoon on aikaa vielä runsaasti, ainakin sellaiset pari viikkoa. Outoa, sillä mullahan on tänä vuonna dumle-suklaakalenteri, josta on tunnollisesti tullut luukku avattua ja syötyä. En siis vain ole tajunnut hupenevien suklaiden ja joulun lähestymisen yhteyttä :-D Helmetin foorumin joulukalenterissa erehdyin varaamaan itselleni luukun jossa pitäisi esitellä jotain koruteemaista. Varauksen tehdessäni mulla oli vielä selvät suunnitelmat: mikäli koru A ei valmistu ajoissa, niin sitten esittelen varakorun B. Äsken sitten piti keksiä vielä varasuunnitelman varasuunnitelma, kun kumpikaan ajattelemani koru ei ole lähelläkään sellaista pistettä että niitä kehtaisi julkisesti esitellä, eikä joululahjajuttuja vielä voi paljastella. Epätoivoisesti kovalevyä selatessani löysin onneksi kuvan avokin valukurssilla tekemästä tassuriipuksesta, ja tämä alla oleva koru C saa myös kunnian tulla Helmetissä nähdyksi :-)

Valettu tassuriipus nahkanauhassa

Joulupuu on rakennettu

Sain joskus aikoja sitten lahjaksi askartelukirjan, josta ei silloin löytynyt kuin yksi kiinnostava ohje: käpykuusi. Kerran jo keräsin kävytkin sitä varten valmiiksi, mutta ne päätyivät lopulta kuukausien säilytyksen jälkeen palamaan iloisesti takassa. Tänä jouluna vihdoin ryhdistäydyin ja väkersin puun. Kirjan ohjeista poiketen tämän nimi on joulumänty, sillä vaikka kävyt sattuvat olemaan kuusen muodossa niin ei silti männynkäpyjä voi kuuseksi kutsua ;-)

Joulumänty perustilassa

Kirjan ohjeista tuli poikettua myös siinä, että pohjakartiota ei ole maalattu vihreäksi eikä liimattuja käpyjä spreijattu kultaisiksi. Sen sijaan kävyt on koristeltu valkoisilla, kimaltelevilla hiutaleilla ennen liimausta, aikaa siihen paloi uskomattoman kauan, varsinkin kun en ollut varma paljonko niitä tarvitsen. Lisäksi mäntyyn on upotettu valosarja, jonka patterikotelo on piilossa kartion pohjassa.

Joulumänty valaistuna

Näppejäkään (omia) ei tullut poltettua kuumaliimapistoolissa työskennellessä kun delegoin liimaamisen toiselle taholle ;-) Kuten myös sen valosarjan kiinnittämisen ja piilottamisen ;-) Olen sentään kerännyt osan kävyistä, koristellut ne kokonaan itse ja hankkinut styroksikartion ja valosarjan, joten voin olla ylpeä työstäni. Tai ainakin delegointitaidoistani ;-D

Pikkujoulujuhlista jaloin

tai toivottavasti sittenkin bussilla, sen verran pitkä on matka juhlapaikalle ja takaisin. On ihan pakko laittaa kuva juhlarannekorusta, se kun ei välttämättä kestä koko reissua. Kaksi eri kukan osaa kun eivät juottamalla meinanneet millään pysyä yhdessä, ja vähän etukäteen hirvittää miten 10 tunnin tosielämän testi menee. Taitaa olla viisainta ottaa vaihtorannekoru matkaan mukaan ja valmiiksi harjoitella pokan säilyttämistä kiusallisessa hajoamistilanteessa :-D

Rannekoru pikkujoulupippaloihin

Onneksi tänä vuonna ei tarvinnut vääntää kaulakorua, kun onnistuin löytämään sellaisen pikkumustan johon olisi ollut törkeä tyylivirhe laittaa kaulakorua. Näin ainakin itselleni uskottelin ;-D Rannekorusta ei tullut ihan sellaista kuin mitä suunnitelmissa oli, mutta kiireisellä aikataululla tähän on tyydyttävä.  Vaikka tämä rannekoru siis kemut kestäisi niin taitaa se kohdata modifioinnin myöhemmin. Paljon myöhemmin. Aikaisintaan joskus siinä parin vuoden päästä, ainakin jos kekseneräisten juttujen lootaa katselee ;)

Rakkautta ensi puraisulla

Vihdoinkin eka valutuotos on puhdistettu ja valmiina käyttöön. Tästähän oli kuva jo aiemmin, eli sininen vahatanko jossa oli epämääräisiä uria näyttää hopeasta valettuna seuraavanlaiselta:

Vampyyrihammassormus

Takaosan kuvasta tuli harvinaisen epätarkka, enkä uuttakaan jaksanut ottaa...

Vampyyrisormus takaa

Sormuksen takana on siis jo vahaan kaiverrettu teksti "Love at first bite". Aika hammaslääkärin painajaiselta lopputulos kokonaisuudessaan näyttää, mutta siitä olen onnellinen että sain kun sainkin hampaita mahtumaan tarvittavan määrän, eli torahampaat ovat vasta kulmahampaiden kohdalla :-)

7.62

Viime viikonloppuna oli valukurssi, ja vahamallit tuli hyvissä ajoin valmiiksi. Perjantai-illan viimeiset tunnit siis riittivät vallan mainiosti viimehetken juttuihin kuten sen tajuamiseen että tarvitsin sittenkin lisää mallipalikoita ja reikien poraamiseen valmiisiin juttuihin, joten lauantaina ei tarvinnut nousta aikaisemmin noita vääntämään :-D

Vahamallien juottamista valupuuhun

Meillä (tai minulla ;-) oli sen verran noita palasia, että niistä sai melkein yhden puun täyteen. Tämä tuntui eräitä ärsyttävän, vaikka hyvin muidenkin työt saatiin valettua.

Valupuu odottaa kipsiä

Valut onnistuivat ihan ookoo, mitä nyt valmiiksi sovitetut palat eivät enää toisiinsa sovikkaan, joten hiomista ja viimeistelyä vielä riittää. Avokin tekemät pari sormusta ikävä kyllä katosivat alipainevalussa mystisesti jälkiä jättämättä, ja lepän kävyistä ei myöskään tullut mitään säilyttämisen arvoista. Kaikki muut alipainevalun tuotokset ovat vielä hyvin tummia ja keskeneräisiä, joten niistä ei vielä kuvaa tule. Sen sijaan hiekkavalun ainoa yritelmä on jo melkein käyttökelpoinen. Hiekkavalussakin tosin oli ongelmia, muottiin kun ei löytynyt sopivia ruuveja pitämään sitä paikoillaan, joten tietystikin puoliskot eivät sitten olleet täysin kohdakkain :-( Ankaran viilailun jälkeen esine nyt kuitenkin alkaa olemaan sitä mitä pitäisikin...

Ope kaataa hopeaa hiekkavalumuottiin

Vielä höyryävä avattu muotti

Öljyhiekan haju oli todella karsea. Mulle ei tullut mieleenkään, että hiekka todellakin palaa jonkin aikaa liekillä, ja että se haisee pahalle :-/ Mun muottini on suhteettoman suuri, mutta kun muita muotteja ei enää ollut jäljellä niin siihen piti tyytyä. Niin ja sitten selitystä. Tällä ei ole voitettu piirimestaruutta, ei kaadettu elämän ensimmäistä saalista, eikä siihen liity mitään tunnearvoa. En edes tiedä mistä sisko sen alkujaan on saanut. Se on vain luoti. Hopeinen luoti. Tarkoitettu ihmissusien tappamiseen, tietty ;-D

Malli ja hiekkavalettu hopeinen luoti

Sulatusta ja valua

Lasinsulatuksessa on valmistunut lisää riipuksia sarjaan "tulipahan tehtyä". Tassuriipuksessa lävistimellä otetut tassut on kahdessa kerroksessa, se ei kyllä oikein hyvin kuvassa näy. Yhden tassun keskiosakin on jonnekin hävinnyt. Vihreäsiniseen riipukseen tuli laitettua dichroic-lasin rippeitä epämääräiseen kuvioon, ja epämääräisen näköinen on lopputuloskin. Kukkariipus on avokin tekele, se on noista parhaiten onnistunut. Taitaa jäädä nämä riipuskokeilut tähän kun ei niistä kovin kummoisia tule tekemälläkään.

Lasinsulatusriipuksia

Tämä viikonloppu on kulunut vahaa vuollessa. Veitsien käsittely ei ole ikinä ollut vahvimpia puoliani, mutta nyt sitä on saanut pakosta harrastaa oikein urakalla, sillä vajaan kahden viikon kuluttua on pienvalukurssi, jossa vahamöhkäleistä olisi tarkoitus sulattaa alipainevalulla koruja. Eilen tuli istuttua keittiön pöydän ääressä yhteen mittaan melkein työpäivän pituinen aika, eikä eka sormus edes valmistunut :-o Taitaa siis olla aika selvä mihin seuraavien viikkojen vapaa-aika liukenee :-/

Keskeneräinen vahamöykky, kyllä tästä vielä sormus pitäisi syntyä...

Veitsi on tähän mennessä saanut aikaan vasta yhden vertavuotavan viirun sormeen. Käsivarsista on puolestaan löytynyt ihan uusia lihaksia, joiden olemassaolosta en ennen tätä aamua tiennytkään :-D. Mutta ei auta valitus, pakko se on mennä jatkamaan vuolemista jotta on sitten jotain valettavaakin :-)