Latviassa 14-18.7

Kävimme heinäkuussa neljän yön kesälomamatkalla Latviassa. Suomenlahden ylitys tehtiin totuttuun tapaan Eckerön aamulaivalla, ja Tallinnasta jatkettiin Via Balticaa pitkin Riikaan. Tätä samaa reittiä ollaan ennenkin ajettu, mutta Latviassa ei olla aiemmin pysähdytty kuin korkeintaan tankkaamaan tai huikopalalle. Massiivisista tietöistä johtuen matkanteko oli aika takkuavaa Latvian puolella. Hotelli onneksi löytyi helposti, eikä paikallinen ajokulttuurikaan mitenkään erikoista ollut. Navigaattorikin toimi moitteettomasti (kiitos uuden autolaturin) vaikkakin pari kertaa se ohjasi meidät aika mielenkiintoisille reiteille...

Olimme koko matkan ajan samassa hotellissa, sillä se oli kävelymatkan päässä Riikan vanhasta kaupungista, edullinen ja siihen kuului parkkipaikka.

Seuraavana päivänä lähdimme maittavan hotelliaamiasen jälkeen Kuldīgaan. Sieltä löytyy idyllisen vanhan kaupungin lisäksi Euroopan levein vesiputous (249 m). Korkeutta putouksella on muutama metri.

Venta-joen vanha tiilisilta

Taustalla Euroopan levein vesiputous

Tämän lähemmäksi en uskaltanut koikkelehtia kun ei tullut kumisaappaita mukaan...

Putouksen jälkeen lähdimme huviksemme seuraamaan joitain kylttejä, jotka lopulta johdattivat meidät Riezupe-joen hiekkaluolille. Tämä on Latvian suurin maanalainen luolalabyrintti, jonne pääsi tutustumaan opastetulla kierroksella kannettavien kynttilöiden toimiessa valaistuksena. Hiekkaa on aikoinaan käytetty lasiteollisuuden tarpeisiin.

Täältä matka jatkui länsirannikon Liepājan linnakkeelle. Tämä on 1890-1906 rakennettu sotasatama, josta on jäljellä uskomattomat rauniot.

Karostan sotasataman rippeitä

 

Rauniokohtia on näkyvillä kahdessa eri paikassa, niiden välillä on viitisen kilometriä. Venäläisturistit näkyivät ajavan välin maastureillaan rantaa pitkin, me käytimme [epätoivoisen yrityksen jälkeen] kiltisti vähän isompia teitä. Tai siis ainakin navigaattorimme uskotteli että ne olivat ihan käyttökelpoisia teitä :-D

Rakennuksen oikealla puolella näkyy uimari. Minua ei noihin tyrskyihin olisi saanut...

Hotellille paluumatkalla kävimme vielä tsekkaamassa parit rauniot. Ensimmäisenä oli Grobiņa-linna. Tämä oli aika pieni paikka, jonka voi kyllä huoletta skipata jollei seudulle muuten ole asiaa ja ellei hyvä ja halpa lounas maistu (possun/kananleike perunoilla ja salaatilla reilu 3 euroa lähistön ravintolasta). Paikka vaikutti silti muuten kivalta esim. piknikille. Keskellä raunioita oli pieni lava ja muutama penkkirivi, eli jotain pienimuotoisia konserttejakin siellä järjestetään.

Grobiņan linnanrauniot

Dobelen linnanrauniot olivat huomattavasti laajemmat ja mahtavammat.

Dobelen linnanrauniot

Muureille kiipeily oli ehdottomasti kielletty, vain takana näkyvään torniin sai mennä

Seuraavana päivänä lähdimme Riikasta etelään päin. Rundālen linna puistoineen on yhdistelmä barokkia ja rokokoota. Tänne oli aika lyhyt matka ja oltiin perillä jo puolisen tuntia ennen kuin lipunmyynti edes aukesi (kuka niitä aikoja nyt etukäteen tarkistaisi :'-D).

Rundālen linna

Linna on restauroitu viimeisen päälle ja nähtävää riitti, sillä otimme pidemmän kiertoreitin, erillisen näyttelyn ja pääsyn puistoon. Valitettavasti puisto oli enemmän ja vähemmän työn alla, nyt vain rakennuksen lähellä olevat alueet oli laitettu kuntoon ja muualla oli lähinnä tyhjiä ruohokenttiä.

"Linnanherra" :-D

Kyllä tämä meille kesämökiksi kelpaisi :-D

Lähistöllä oli osittain kunnostettu Bauskan linna, joten käytiin vielä katsastamassa sekin.

Bauskan linna

Torstai oli ainoa päivä kun ei ajettu metriäkään, vaan olimme koko päivän Riikassa. Sää oli aika vaihtelevaa, mutta onneksi meillä oli sateenvarjot mukana.

Mustapäiden talo vanhassa kaupungissa

Bremenin soittoniekat

Tuomiokirkossa käytiin kuuntelemassa vajaan puolen tunnin urkuesitystä. Rankan sadekuuron takia olimme sisällä hyvissä ajoin ennen esityksen alkua. Etukäteen mietin, että mitäköhän kuuntelustakin tulee kun sen verran paljon pieniä lapsia näkyi, mutta ei niistä olisi tarvinnut olla huolissaan. Ne olivatkin aikuiset ihmiset, jotka eivät pystyneet olemaan paikoillaan edes ensimmäistä kappaletta - joka oli Bachin preludi ja fuuga a-mollissa (tarkistettu ohjelmaläpyskästä ;-) - osa jopa poistui paikalta kesken kaiken. Outoa, että halusivat maksaa jostain josta eivät edes välittäneet... Komeankuuloiset urut, vaikkei ohjelmistossa Albinonin Adagiota valitettavasti ollutkaan.

Tuomiokirkon urut

Matkalla Tartoon kävimme vielä parissa linnassa. Cesis-linnalla saimme pääsymaksun maksettuamme suulliset ohjeet lähteä kiertämään aluetta - kynttilälyhdyn kanssa :-D Lyhtyä tarvittiin erääseen pimeään torniin kiivettäessä, vaikka vaikea sitä oli asetella niin että molemmat olisivat kierreportaikon askelmat samanaikaisesti nähneet. Hauskaahan se silti oli, ettei tunnelmaa oltu latistettu sähkövaloilla. Paremmin valaistuun tyrmään puolestaan laskeuduttiin metallitikkaita pitkin, joten siellä ei lyhtyä olisi voinut pitääkään.

Cesis

Viimeinen latvian kohde oli Raunan rauniot. Muista rauniolinnoista poiketen täällä oli lipunmyynti - tosin vain torniin ja hintakin oli vain euron.

Rauna

Latvia on mahtava ja edullinen maa, jonne jäi vielä paljon nähtävää. Meillä oli kaikin puolin ongelmaton reissu ja Juhan mielestä olut oli halpaa. Tosin Riikan valkosipuliravintolan erikoisolut meinasi siltäkin jäädä juomatta :-D