Ensimmäinen puukko

History-kanavalta on tullut jokunen vuosi seurattua Forged in Fire -sarjaa, jossa neljä seppää kilpailee veitsen taonnassa. Sarjan innoittama Juhakin ilmoittautui viime vuoden syksyllä Jämsän työväenopiston puukontekokurssille, ja onnistui saamaan paikan (yleensä tämä kurssi täyttyy erittäin nopeasti). Juha olisi halunnut oppia tekemään damaski/damastiterästä, mutta valitettavasti opiston ahjo oli tähän liian pieni. Sen sijaan Juha sitten teki tämän perinteisen puukon.

Terä on tehty lattaraudasta takomalla. Pinta on jätetty terän hamarapuolelta takopinnalle. Viiste on taottu muotoonsa ja teräpuoli on hiottu lopuksi sileäksi ja kiillotettu. Kahvassa on koivua ja merbauta sekä niiden välissä tuohta. Helat on itse tehty prossista, ja helan toisessa päässä ruoti on taottu pitämään puukko kasassa. Nahkainen tuppi puuttuu vielä, mutta siihen sisälle tuleva puusta tehty umpilesti on valmiina. 

Terä on 12,5 cm ja kahva 10,5 cm pitkä. Ja toisin kuin telkkarisarjassa, tämä terä ja kahva eivät valmistuneet kolmessa tunnissa :-D

Summary:
This is the first hand forged knife that Juha made last year. The blade is made of some steel, and its spine has not been grinded. The handle is made of birch, merbau, and birch bark slices. The blade is just under 5" and overall length is 9".

Terassilasitus

Juha olisi alunperin halunnut terassilaseiksi sellaiset, joissa lasien rullat ovat yläosassa. Tällainen ratkaisu on vain yhdellä toimittajalla, ja sieltä emme olisi saaneet tarpeeksi korkeita laseja, vaan yläosaan olisi pitänyt laittaa lisäksi pienemmät lasit. Se olisi ollut vähän hölmöä, joten Siestan suunnalta tullut yllättävä yhteydenotto siitä, että olisivatko he vielä mukana kilpailutuksessa oli meidän kannalta täydellistä. Vielä mukavampaa oli, että heidän edustajansa Jesse tuli tutustumaan terassiimme paikan päälle, ja tekemään sen jälkeen tarjouksen. Messuillahan kaikki toimittajat olivat innokkaita tapaamiseen, mutta ei tänne sitten syystä tai toisesta kukaan muu tullut. Ei edes paikallinen lasitusliikekään. Jesse palasi vielä ottamaan terassin tarkat mitat yhtenä kesän kuumimmista päivistä.

Kuljetusliikkeen kanssa ainoa yhteensopiva toimitusaika oli klo 5 aamulla

Asensimme terassilasit omatoimisesti. Tässä oli korvaamattomana apuna ristilaser, jonka avulla oli helppo katsoa, että kehikot tulevat suoraan. Pientä päänvaivaa tuotti yksi tolppa, joka on sivuittain hieman vinossa niin, että kahden aukon ylä- ja alareunat eivät ole tasalevyiset. Kehikkoa pystyy onneksi säätämään niin, että sitä ei huomaa. Lasit saatiin kannettua kolmen miehen voimin paikoilleen. Lasit eivät niin painavia olleet ja kaksikin miestä olisi riittänyt ihan hyvin, mutta halusimme varmistaa, että lasit pysyvät ehjinä...

Laser oli kätevä, kunhan sitä ei koittanut käyttää kirkkaassa päivänvalossa

Pääoviaukon kohdalla listat on upotettu, eli alakiskot ovat terassin pinnan alapuolella. Oviaukon kohdalla on kahdessa kiskossa neljä lasia, jotka aukeavat keskeltä. Nämä lasit liukuvat tolppien sisäpuolelle, joten aukon saa tarvittaessa kokonaan auki.

Muissa aukoissa on kolme lasia kolmessa kiskossa, ja kiskot ovat tolppien väleissä ulkoreunoissa. Näitä laseja ei siis saa kokonaan auki, vaan väleihin jää aina kolmen lasin nippu jompaan kumpaan reunaan.

Upotuksen tekoa

Pääoviaukon kisko on upotettu. Muiden välien kiskot ovat terassilautojen päällä

Lasit ovat lukittavia. Yhden välin sivulistat olivat vahingossa menneet väärin päin, eli lukkoreiät olivat liian korkealla. Saimme tähän ongelmaan hyvät korjausohjeet (eli mitenkä sivulista käännetään). Muutamissa alakiskoissa oli pieniä naarmuja, jotka saa itse paikattua paikkamaalipurkilla, jonka Siesta pyynnöstä toimitti. Vain yhden lasin listassa oli isompaa osumaa, mutta Siesta lupasi toimittaa uuden lasin tämän tilalle.

Teknisen tilan ovi pääsee aukeamaan niin paljon, että se voi osua laseihin...

... joten ostimme siihen tuulisalvan

Pientä laittoa laseissa on vielä jäljellä. Saimme lasien mukana kaatumasuojaraudat, jotka eivät vielä ole paikoillaan, ja kaikkia lukkohärpäkkeitä ei vielä ole laitettu. Kaikkia sivureunalistojakaan ei vielä ole ruuvattu oikeisiin kohtiin, eli tolpan ja listan välistä voi näkyä hieman valoa.

+ Asennus oli helppoa
+ Tuotteet ovat laadukkaita
+ Kun tuli kysyttävää, niin soitto Jesselle, ja neuvot tuli joko heti puhelimessa tai hetken kuluttua emaililla, kun vastaukset oli selvitetty
+ Lasit eivät rämise ja helise kun ne on oikein asennettu

- Asennusohjeet olisivat voineen olla selkeämmät
- Työn laadussa olisi hieman parannettavaa, jottei tulisi paikattavia jälkiä

Kaiken kaikkiaan näihin laseihin voi olla erittäin tyytyväinen, onhan tuo terassi nyt ihan eri näköinen (vaikka kuvista kyllä huomaa, että taloprojekti on vielä keskeneräinen :-D) 

Rakas Pyry 31.1.2007 - 18.10.2018

Pyryllä ja Lucalla oli molemmilla samat vanhemmat, isä Jämtlanninpystykorva ja äiti harmaa norjanhirvikoira. Pyry otettiin Lucalle kaveriksi, kun alkuvuodet molemmat asustivat ulkotarhassa. Ja Lucahan otti Pyryn heti omakseen =) Pyryllä oli jo pentuna melkein samankokoiset tassut ja korvat kuin vuotta vanhemmalla Lucalla, siitä olisi varmaan voinut päätellä minkä kokoiseksi pikkuinen pentu vielä kasvaa.

Nimivalinta oli harvinaisen osuva. Pyry oli aina valmis lähtemään lenkille säästä riippumatta, eikä ikinä kiertänyt yhtäkään kuralammikkoa, vaan paineli eteenpäin kuin tuulispää. Hidas tai edes normaali kävelyvauhti ei kuulunut tapoihin, ennen kuin vasta ihan kotikulmilla.

Vaikka molemmilla olisi ollut hyvä vainu hirviin, otettiin nämä jo alun perin seurakoiriksi. Silti välillä lähistön metsässä lenkkeilessä kyllä huomasi, että nyt on tai on ollut isompi elikko jossain lähellä, kun kumpikin koira lähti kuonollaan ilmaa nuuskuttaen vetämään samaan suuntaan.

Musikaalinen Pyry ei ikinä ollut. Ehdotus ulvontaan tuli yleensä Lucalta, joka hoiti matalan, tasaisena toistuvan "uuu-uuu-uuu" osuuden. Pyry puolestaan revitteli päälle korkeat soolo-osuudet tunteella, mutta aina yhtä epävireisesti. Poikien kuoroesitys kesti yleensä muutaman minuutin kerrallaan.

Pyry oli aina nopea ahmatti, joka tuskin pureskeli ruokaansa. Ehkä tuosta pureskelemattomuudesta johtui, että Pyrylle kertyi herkästi hammaskiveä. Välillä laavulla käydessämme makkarakin meni yhdellä hotkaisulla alas. Kauluria vaativia haavoja ei onneksi ollut monta kertaa. Siinä missä Luca osasi kauluri päässä väistää huonekalutkin juoksi Pyry vauhdilla ja surutta jalkoja päin (vahingossa tietty, sillä eihän se reppana tajunnut, että iso tötterö ei mahdu samasta tilasta kuin pää). Ensimmäisen kauluriepisodin jälkeen jalkani olivat ihan täynnä mustelmia, sen jälkeen osasin minäkin jo varoa vähän paremmin...

Pyry oli näppärä avaamaan lahjapaketit

Hauvelin ainoat pelon aiheet olivat liukkaat lattiat ja Antero Mertarannan ääni televisiossa. Myöhemmällä iällä alkoi jostain syystä pelkäämään myös tyhjien, muovisten juomapullojen rapsahduksia.

Herkuiksi kävi ihan kaikki ruoka (mukaan lukien ulkoa löytyneet kuolleet oravat ja lokit). Sen lisäksi Pyry piti jostain syystä käytettyjen nenäliinojen syömisestä. Jos sellainen jonnekin pöydän kulmalle unohtui, niin mystisesti se sieltä hävisi parempiin suihin.

Pyry oli aina hyvin ihmisrakas ja hellyydenkipeä. Masua olisi saanut rapsuttaa ja kupsuttaa 24/7. Jos jossain näkyi istuva ihminen, niin Pyry kävi takuulla tökkäisemässä tätä kuonolla, että silitä.

Pieni norppakuono

Lempeä ja kiltti Pyry lähti silti aina täysillä mukaan kaikkiin Lucan hölmöilyihin. Pyry eli koko elämänsä Lucan seurassa, pisimmät ajat toisistaan erossa oli mitattavissa tunteina. Loppu tuli äkillisesti ja varoittamatta, vielä torstaiaamulla olimme toiveikkaita Pyryn tilasta. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että koko ikänsä pentumaisena, reippaana ja iloisena pysynyt Pyry onkin se, joka ensimmäisenä lähtee.

Nuku rauhassa, pikkuinen Pyry ♥ 💔😭



Lämpimät kiitokset Keuruun eläinklinikalle ja Jämsän pieneläinklinikalle asiantuntevasta palvelusta ja neuvoista menneinä vuosina. Toivottavasti pysymme Lucan kanssa vielä pitkään asiakkaina.

Pikari

Tainan pajan kesäkurssin viimeinen tuotos tulee tässä. Jo kurssille mentäessä oli tiedossa, että siellä pitäisi tehdä jonkinlainen lahja pyöreille vuosille, mutta ideoita ei vaan tuntunut löytyvän. Lopulta ulkoistin ongelman Juhalle, ja pyysin häntä tekemään vaikka hopeisen pikarin. Ja Juhahan teki :-D

Osien sovitusta

Pikarin strategisia mittoja en enää muista, mutta vetoisuus on noin 1 dl. Tämä oli myös ensimmäinen hopeinen esine, johon Juha kaiversi.

Kippis!

Malja, pohja ja pohjan toinen osa on taottu kupolipunsselin päällä. Jalka on taottu hieman kartioksi putkeksi. Maljassa kiertää neliökehys jäykisteenä. Näin jos malja sattuu kaatumaan, se ei mene helposti soikeaksi.

Pikarin pohjaan on kaiverrettu nimikirjaimet ja päiväys

Summary:
Sterling silver chalice by Juha. This was given as a birthday gift. Juha also engraved the bottom with the date and the recipient's initials.

Pieni neliölaukku

Tämä onkin viimeinen tänä vuonna Kankaanpään opiston nahkalaukkukurssilla valmistunut laukku. Idean tähän Juha sai jälleen kerran jostain Ivi Laasin mallilaukusta, jossa sivut ja etuosa oli tehty yhdestä ja samasta nahkapalasta. Tässä laukussa myös läppä on samaa ihanan pehmeää ruskeaa nupukkia. Laukun etuosassa on jäykisteenä sian nahasta ommeltu vuori.

Pieni ruskea nupukkilaukku

Laukun hihna ja takaosa on mustaa, paksumpaa naudan nahkaa. Hihna on kiinnitetty laukun takaosaan niin, että laukku istuu nätisti.

Hihna on kiinnitetty takakappaleeseen

Laukussa on solkilukitus läpässä

Laukku on ulkomitoiltaan 17 cm leveä, 16,5 cm korkea ja 3 cm syvä. Säädettävä olkahihna on sen verran pitkä, että tämä toimii myös yliolan laukkuna. Laukku on kokonaan käsin ommeltu.

Summary:
This is the last handmade bag that Juha made in summer course. The front and the sides are made from one single piece of brown nubuck leather. The shoulder strap is attached to the back of this bag so it lays flat against your body. The strap is also long enough for crossbody wear.

Laukku kaikille oman elämänsä Indiana Joneseille

Juha ehti kurssilla totuttuun tapaan ahkeroimaan vähän enemmän kuin minä. Kun minun laukkuni oli vielä pahasti kesken, alkoi Juha jo suunnittelemaan ensimmäistä uutta malliaan.

Tämä laukku sai innoituksensa mattamaisesta pehmeästä naudan nahasta, joka on todella kauniin ruskea. Siitä on tehty laukun läppä, sekä yhtenäistä kappaletta olevat sivu- ja alaosat. Laukun etu- ja takakappaleet ovat puolestaan on kiiltävää, hieman paksumpaa naudan nahkaa. Sisäosat ovat totuttuun tapaan sian nahkaa. Tällä kertaa myös laukun sivut on vahvistettu sian nahalla, sillä ne olisivat muuten jääneet liian löysiksi, ja nyt laukku pysyy hyvin muodossaan.

Käsinompelua

Valmis laukku

Läpässä ja säätöhihnassa olevat lukot on tehty nahasta. Laukku on hihnaa ja vetoketjutaskua lukuunottamatta käsin ommeltu.

Sisällä on yksi vetoketjutasku. Vetoketju on vanha, se löytyi 90-vuotiaan tätini varastosta. Täti ei enää vuosiin ole ompelutarvikkeitaan tarvinnut, ja mielestäni tämä sympaattinen, lenkillinen vetoketju pääsi arvoiseensa seuraan.

Laukku on ulkomitoiltaan 21 cm leveä, 17,5 cm korkea sekä 7,5 cm syvä.

Summary:
Another hand bag by Juha. It is made of beautiful brown cow leather and has a pig leather lining. Both the adjustable shoulder strap and the front flap have hand rolled leather clasps. The bag has an internal zipper pocket. The bag measures approx. 6.9 inches high, 8.3 inches wide and 3 inches deep.