Lisää ryppyilyä

Näemmä unohdin tossa aiemmassa skrymppausjutussa esitellä yhden jutun... Eli se skrympattu hopealevy, josta tein rannekorun ja korvikset oli niin pitkä, että siitä sai väkerrettyä vielä riipuksenkin. Levy oli tarkoituksella liian pitkä, sillä ajattelin, että jos siihen tulee kuumennuksessa reikiä tai se sulaa reunoilta, niin hyvien kohtien pituus riittää silti rannekkeeseen :-D Noh, levy ei mennyt pilalle, vaan sain siihen kuplan joka näytti mielestäni vähän sydämeltä :-D Avokki asialle, ja sen jälkeen sydän tuli vähän tarkemmin näkyviin, ja riipus sai muutenkin muotonsa :-)

Skrympattu sydänriipus

Ketjua riipuksella ei vielä ole, eikä kyllä kunnollista riipuspidikettäkään. Täytyypä varmaan huomauttaa avokkia noista puutteista jotta asia korjaantuu ;-D

Vapise, Bali! ;-)

Eli Kankaanpäässä ihan itse tehtyjä hopeahelmiä ja helmihattuja luvassa. Jää kyllä aika kauaksi balilaisten mestarien laadusta, mutta tästä on hyvä jatkaa ;-D

Hopeahelmiä ja helmihattuja

Hopeahelmet on tehty kahdesta 7 renkulan sarjasta, jotka on muotoiltu ja juotettu yhteen. Niistähän olisi saanut tehtyä helmihattujakin juottamalla vähän pienempi rengas keskusrenkaaksi, mutta en sitten sellaisia tehnyt kun ei mulla niin isoja helmiä ole joihin ne olisivat sopineet :-) Helmihattuina on siis vain levystä prikkaleikkurilla otetut rinkulat, joista muutamassa on jotain pientä kuviotakin.

En ole oikein ikinä halunnut ostaa värjättyjä helmiä, ja sellaiset kaupat ärsyttää, joissa ei ole erikseen ilmoitettu mitä värjäyksiä ja muita käsittelyjä helmille on tehty. Nuo siniset värjätyt kivihelmet olen kuitenkin joskus jossain mielenhäiriössä tullut hankkineeksi. Laitoin ne tuohon ranneketjuun testiksi, jotta näkisin muuttuuko niiden väri kun ne altistuvat kuumuudelle ja auringonvalolle. Ainakin tämä kesä vaikuttaa siihen tarkoitukseen hyvältä :-)

Oleilua

Eka kesälomaviikko on melkein ohi :-( mutta tämän kesän virallinen lomaretki on tehty :-) Tällä kertaa ei suunnattu autolla sen kauemmaksi kuin Viroon, sillä sain vihdoin lunastaa synttärilahjaksi saamani kylpylälahjakortin. Aluksi oltiin siis Pärnussa kylpylässä 2 yötä, hoitoja oli sen verran ettei kovin paljoa ehditty itse kaupunkiin tutustua. Se sentään huomattiin, että takseissa ei käy kortti, ja että 20 euroa on kuskien mielestä ihan liian suuri maksuseteliksi. Olisipa Suomessakin näin ;-)

Selluliitti- ja jalkahoitojen jälkeen oli hyvä rentoutua kesäisissä tunnelmissa herkkujen parissa :-D

Jälkiruokaherkkuja Pärnun Hansalinnissa

Hansalinn oli todella loistava paikka, ruuat olivat suussasulavia ja palvelu ystävällistä. Pieniä harmaita hiuksia tosin aiheutti ruokailuvälineet, uskomme sokeasti vieläkin että se hassunnäköinen veitsi oli ihan oikeastikin tarkoitettu kalan syömiseen eikä esim. jälkiruokaveitseksi :-D Pitänee kerrata ruokailuetikettiä ennen seuraavaa matkaa, onneksi tuolla ei ollut muita syöjiä samaan aikaan :-D

Pärnusta ponkaistiin Viljandin kautta Tartoon, jossa oltiin myös 2 yötä. Hotelli oli ihan vanhankaupungin keskustassa, ja tällä kertaa harmaita hiuksia aiheuttivat pikkukadut joita pitkin sinne päästiin, kun ei ihan oltu välillä varmoja olivatko jotkut kadut yksisuuntaisia vai eivät :-D Navigaattori ainakin olisi välillä opastanut eri suuntaan kuin mihin me mentiin ;-D

Ja täälläkin oli sama meininki kuvausten suhteen, eli turistikohteiden sijaan kameralle tallentui herkkuja :-D

Eka visiitti Pierren suklaapuodin antimiin

Herkut olivat Tartossakin hyviä, mutta tällä kertaa jäi vähän epämääräinen olo ravintolasta. Ekalla kerralla ei ollut mitään ongelmia, ja kakut veivät kielen mennessään, mutta toisella kerralla tarjoilijamme ei ilmeisestikään joko pitänyt meistä tai sitten suomalaisista yleensäkään, ja aikaa siellä saatiin lopulta vierähtämään 1,5 tuntia... :-o Tilaus nyt vielä tuli suht joutuisasti, mutta se sitten kesti kun koitettiin saada tarjoilija ensinnä huomaamaan meidät jotta voitaisiin pyytää lasku, saatiin se lasku, ja lopulta odotettiin että tarjoilija hakisi maksupäätteen sisältä... Mitä viereisiä pöytiä katselin niin niissä kyllä sujui kaikki noi joutuisasti, maksupäätekin haettiin niille heti eikä vasta 15 minuutin odottelun jälkeen... Ei sitten tällä kertaa jätetty kunnon tippiä niinkuin yleensä :-/

Toinen syöntikerta

Tartosta tuli mukaan myös uudet kodinvahdit. Jonkin kaubamajan sisustuspuolella oli kaksi nahkaista ja painavaa koiraa, jotka halusivat ehdottomasti päästä Suomeen :-D. Vähän arvottiin, että ostetaanko molemmat, kun hinta oli aika kova, mutta eihän sitä toista nyt voinut sinne yksinkään jättää. Kassalla olikin iloinen yllätys kun huomattiin että ne olivatkin alennusmyynnissä :-D

Koerat

Hotellissa tuli toinen yllätys kun katselin tarkemmin noita koirien lappuja. Niissä lukee " Uksestopper koer" eli ne onkin tarkoitettu ovistoppareiksi :'-D Ilmankos ne olivatkin niin painavia... Noh, ovistoppareita noista tuskin tulee :-)

Ryppyilyä

Ja väliin taas jotain mun tekemää :-) "Mä haluun!" -listalla on pitkän aikaa keikkunut paksu hopearanneke, joka ei kuitenkaan saisi olla sellainen tylsän siloinen ja kuvioimaton. Skrymppausta eli hopean rypistämistä olen kerran kotioloissa kokeillut, mutta en silloin saanut koepalaselleni mitään tapahtumaan, ilmeisestikin se oli liian paksu ja toho liian heikko. Kankaanpäässä tulikin sitten kokeiltua skrymppausta uudestaan, vähän paremmalla lopputuloksella :-) Nämä hopeat on skrympattu ihan brute forcella, eli tässä ei ollut useita peräkkäisiä lämmityksiä ja happokylpyjä, vaan levyä lämmitettiin toholla niin kauan että jotain alkoi syntymään. Eipä olisi oma pikkuinen kotitoho moiseen pystynyt :-o

Skrympattu ranneke

Rannekkeessa on lisäksi kuukiviä ja "black star diopsideja" (mitä taas kerran lienevätkään suomeksi), tarkoituksella rujoissa istutuksissa.

Ja sama ranneke takaa...

Skrympattu hopealevy oli vähän liian pitkä, joten ylimääräisestä osasta sai tehtyä vielä korviksetkin :-)

Jämäpalakorvikset

Hautalöytökopio

Tässä se avokin tekemä koru, jonka luulin jo esitelleeni... Eli joku hautalöytökopio jostain, en ole ihan varma oliko se Inarista vai jostain muualta. Inari-nimellä menee ainakin se versio, jossa ei ole tuollaisia ohuita kierrettyjä hopealankoja päällä, mutta olikohan tällä mallilla joku muu löytöpaikka?

Paksu hopearanneke

Koru ei oikein ole enää samassa kuosissa kuin mitä aluksi. Sitä kun on esitelty monille, ja kummasti kaikki haluavat heti alkaa sitä vääntelemään tyylillä "katsotaas nyt kuinka paljon tämä muka kestää kun on kerta itse tehty" :-| Noh, sentään se on vielä ehjä, vaikka mutkilla jo onkin...

Myös päät on itse tehdyt. Kauniimpi tämä malli musta on kuin se jonka itse tein viime vuonna :-)