Akka senkun komistuu

Taas on se aika vuodesta, että synttäreitä saa juhlia :-) Mutta eihän siinä mitään, onhan se kiva täyttää 27-v, taas ties kuinkamonennen kerran ;-)

Lahjuksia, lahjakortti ja bling bling muistitikku :-)

Juhlien kunniaksi vein avokin paikalliseen kiinalaiseen ravintoalaan (vai onko se ravintoaliin?) syömään. Aina huvittavasta kyltistä huolimatta ruoka oli maittavaa ja sitä oli. Menulta löytyvästä kolmen ruokalajin päivällisestä alkupaloineen olisi riittänyt kyllä hyvin kolmellekin :-D Onneksi on vielä piitkä aika siihen kun pitäisi sovittaa bikineitä päälle ja mennä rantsulle :-)

Kiinalainen rafal

Työkaverin vaimo on myös valinnut sopivan päivän synttäreilleen, eli on sattunut syntymään samana päivänä kuin mä. Ja myös pitää liilasta :-o Työkaveri halusi lahjoa vaimoaan korulla. Ainoa ongelma oli, että kaulan paksuutta ei tällä kertaa saatu etukäteen mitattua. Samainen työkaverihan on onnistunut aiemmin mittaamaan eräänkin naisen ranteen sillä verukkeella, että mittaa pulssia. Käsien kaulan ympärille kiertämiseen ei olisi tainnut tällä kertaa ihan normaalit selitykset riittää :'-D

Tein työkaverille valittavaksi kahdesta erityylisestä korusta sopivampi, kun en ollut ihan varma minkätyyppistä korua nyt haetaan. Ja koska liila on omakin lempiväri, niin ei olisi ongelmaa siinä, että mitä toisella korulla tekee ;-) Nämä seuraavat kuvat on iltahämärässä napattuja joten niiden laatu ei tälläkään kertaa päätä huimaa :-/

Ametisteja nugetteina ja fasetoituna

Ametisteja kapusseina, helminä ja briolettina

Kapussirykelmä takaa

Ankaraakin ankaramman pohdinnan jälkeen päätyi modernimpi vaijerikoru työkaverin matkaan mukaan. Toivottavasti koru nyt oli edes sinnepäin oikea :-)

Korjaus

Kaveri antoi jokunen aika sitten korjattavaksi ostamansa korun. Lupasin tietty sen korjata, ja eihän siinä nyt kauaa menisi, sen verran helppo juttu oli kyseessä. Ja nyt - tadaa! - vaivaiset puolitoista vuotta myöhemmin, koru on vihdoin takaisin omistajallaan :-D

Kyseessä oli siis lasi- ja siemenhelmistä tehty koru, jonka sydämestä oli hapsut irronneet:

Rikkinäinen koru

Korjattuna sama koru näyttääpi tältä:

Korjattu koru

On kuulemma ihan samannäköinen kuin mitä se olikin, joten kai korjaus sitten onnistui. Samalla kun annoin korun takaisin niin vietettiin porukalla myös viime vuoden pikkujouluja. En siis sentään ole ainoa joka tekee asiat vähän myöhässä ;-)

 

Pikkujoulutunnelmaa maaliskuussa

Mutta yhdessä asiassa sentään oltiin ajoissa, nimittäin pääsiäismunien syönnissä. Pitää vaan vihdoin ja viimein muistaa, että EI kannata enää ostaa kindereitä :-( Kuudessa munassa oli tasan yksi juttu jossa oli enemmän koottavaa, ja sekin ihan typerä. Mä haluan vanhat kunnon kinderit takaisin, joissa oli oikasti kivat yllätykset! Mur!

Näin surkeita on nykykinderien yllätykset :-(

Tärkeintä ei ole voitto...

...vaan mukavat palkinnot :-) Arpaonni ei yleensä suosi minua, äkkiseltään tulee mieleen 3 voittoa. Ensimmäinen oli joskus alle kouluikäisenä pentuna jolloin sain meikkipaketin. Sen verran hyödyllinen ja tarpeellinen palkinto oli mulle, että äiti sen sitten osti ja antoi mulle tilalle rahaa. Seuraava voitto oli muinaisen radiomafian metalliliitosta, josta napsahti vuosiäänestyksessä jaettava cd-paketti joskus 90-luvulla. Olihan siinä mukana muutama ihan kuunneltavakin levy ja promo. MoonTV:llä oli joskus joku Himiin liittynyt kisa, josta tuli cd ja seuraava pahvinen läpyskä nimmarilla :-D

Ville Valon nimmari partaterässä

Mutta nyt on taas pitkästä aikaa tullut kasvatettua voittosaldoa :-D Henkan Lind'Signin blogissa oli taannoin kilpailu, josta onnistuin nappaamaan itselleni kuningasketjun :-) Posti kiikutti mukavan paketin jo alkuviikosta, sain sen nyt vihdoin kuvattua.

Kuningasketjupalkinto mulle :-)

 Ketju tuli mustassa pussissa, ja oli vielä itse tehty korttikin mukana. Kiitos palkinnosta vielä kerran! :-)

Testeri

Nahkanauhakoruja on näkynyt vähän ajan sisällä siellä sun täällä, ja munkin on tehnyt mieli jo pitkän aikaa niitä kokeilla. Ainoa mikä siinä on tökkinyt on se, etten millään haluaisi käyttää liimaa nauhanpäiden kiinnittämiseen. Tämä varmaan johtuu joskus muinoin markkinoilta ostetuista koruista, joissa tiikerinsilmiä oli liimattu riipuksiksi ja korviksiksi - kivet kun tippuivat itsestään muutamassa kuukaudessa irti ja yleensä hukkuivat. Starving jewelry artistin foorumilta löytyi kuitenkin vanha ohje, jossa opetettiin miten nauhanpäät saa kiinni ilman liimaa. Pitihän sitä sitten kokeilla :-)

Nahkaranneke, ja onhan siinä hopeaakin

Koru on siis testeri, tarkoitettu testaamaan mitenkä nahkanauhat pysyvät kiinni liimaamatta. Valmis hopeaketju näyttää aika huonolta tässä, mutta jos koru muuten kestää niin vaihdan sen kyllä johonkin näyttävämpään ketjuun. Tästä syystä en edes trimmannut ketjun ylimääräisiä roikkuvia päitä sen jälkeen kun sain ne pituudeltaan mun käteen sopiviksi :-D Lukkokin on uusi tuttavuus, sen saa kiinni helposti mutta on todella hankala avata yksin, ainakin ilman hampaiden apua :-/ Viisas olisi varmaan käyttänyt nahan kieputteluun hopeoitua kuparia tai vastaavaa, mulle se ei tullut mieleenkään ennen kuin olin jo päät saanut valmiiksi. Nauhoissa olevat hopeapallurat ovat irrallisia, eli ne pääsevät liikkumaan vapaasti.

Hopeasavet

Kolmisen vuotta sitten tuli käytyä muutaman tunnin hopeasavikurssilla rapakon takana asustellessani. Ei se savi silloin oikein miksikään muotoutunut, mutta kurssin jälkeen sitä tuli kuitenkin ostettua pari pakettia, kun muka halvalla sai. Savipaketit lojuivat jossain epämääräisessä paikassa varmaan vuoden, kunnes yhtenä iltana vähän ennen paluuta Suomeen sain inspiraation muovata ne molemmat pois. No joo, ei oikein ollut suunnitelmia siitä mitä olisi tehnyt, mutta kaikki tuli käytettyä. Savet tuli poltettuakin vasta Suomessa, kun en ehtinyt niitä Jenkkilässä polttostudiolle lähtökiireissä viemään.

Hopeasavijuttuja

Nämä riipukset tai mitkä lie ovat nyt olleet puoltoistavuotta pussissa unohduksissa, kun en ole keksinyt mihin niitä käyttäisi :-D. Kuvassa on siis erilaisia sydämiä, simpukankuoria, ruusunnuppu, pari kukkaa, Jack Skellingtonin päät ja sen lenkkimakkaran tai jonkun vähän törkeämmän näköisen mielleyhtymän pitäisi esittää käärmettä. Skellingtoneista piti kyllä aluksi tehdä korvikset, mutta penteleet ovat niin painavat ettei niitä voisi käyttää. Saas nähdä saako näistä ikinä mitään aikaiseksi :-)