Koiruuksia

Kun ekan kerran kuulin että avokilla on koiria, minulle näytettiin tätä kuvaa.

Pieni lutuinen hauva

Selvästikin siis pieni, tuskin lattialaatan kokoinen ja yhdellä kädellä kannettava lutuinen hauveli. Totuus olikin sitten vähän toista kun kuvan ottamisesta oli vierähtänyt tovi jos toinenkin...

Hauvelit olivatkin "vähän" isompia...

Vastassa olivatkin kippurahäntäisempi, vanhempi ja (yleensä) arvokkaammin käyttäytyvä Luca, sekä isompi, touhottavaisempi ja vähemmän varautunut Pyry (kesti kyllä aika kauan ennen kuin opin vesselit toisitaan erottamaan ;-D). Tällaista enempi kissoihin tottunutta tyyppiähän nuo eivät juurikaan tottele saatikka kuuntele, kunhan vain nauravat mun komenteluyrityksille. Epävirallisen "toi on helppo nakittaa rapsuttamaan meitä tuntikausiksi kun vaan mennään viereen istumaan niin ettei se pääse lähtemään pois ja katsotaan sitä anovasti silmiin" paikan laumasta olen sentään saanut.

Rapsutappa nyt meitä kun kerta siihen viereen olet tuppautunut

Positiivinen yllätys oli että koirista ei ole tullut allergisia oireita vaikka ne ovat pari kertaa vahingossa ehtineet mun naamaakin lipaisemaan. Liekö sitten syynä että ovat kuitenkin naapureiden sinnikkäästä vastustelusta huolimatta enemmän ulko- kuin sisäkoiria. Siskon kissat kun vieläkin käy henkeen vaikka kuinka Kestineä koittaisi etukäteen ottaa :-(

 

Vasemmalla Pyry ja oikealla Luca