Ilmassa on suuren kurpitsajuhlan tuntua...

... tai ainakin oli eilen. Mikäli siis olisin tajunnut että Halloweeniä vietettiinkin nyt eikä vasta viikon päästä :-D Lasinsulatuskurssilla on silti sopivasti valmistunut kaksi kynttilälautasta, oranssi oli ihka eka sulatustyö jonka tein, ja musta on siitä seuraavalla kerralla valmistunut. Lautasista piti tulla samankokoiset, ja vaikka se oranssi oli vieressä valmiina kun mustaa aloin tekemään niin kummasti muottien koot vain menivät sekaisin, ja pienempihän mustasta tuli. Ja myös vähän eri mallinen, kun kerta eri muoteilla ovat tehdyt. Ihan kivoja ne silti on, ja jälkimmäisessä onnistui stringerienkin taivutus kynttilän liekissä jo paremmin, enkä enää polttanut näppejänikään niin monta kertaa kuin ekassa työssä :-D Polttavien stringerien lisäksi on tullut opittua että terävistä lasinreunoista saa helposti haavoja jollei ole kumihanskat kädessä. Eikä ne yleensä ole, sillä olenhan mä muutaman (lue: kaksi) tiffany-lasityön aiemmin tehnyt, enkä silloinkaan mitään hanskoja käyttänyt, vaikka lasinsirut sormenpäissä sattui ja laastariakin kului ;-D

Seittikuvioiset kynttilälautaset

Hämppi

Muutama viikko sitten starttasi työväenopiston lasikurssi: lasinsulatusta ja mosaiikkia. Ennen kurssin alkua sai jo päivittäin jännittää, että pidetäänkö kurssi vai ei kun ei tuntunut olevan tarpeeksi kiinnostuneita :-o. Mäkin ilmoitusluontoisesti kerroin jo avokillekin että se alkaa sitten seuraavaksi harrastamaan lasinsulatusta ja ilmoitin sen mukaan... :-D Onneksi se auttoi ja saatiin 7 kokoon mikä riitti kurssin pitoon. Viime viikolla oli opiston syyslomaviikko eikä kurssia järjestetty. Kaksi kertaa siellä on siis tullut oltua, ja olen tähän mennessä saanut aikaiseksi peräti yhden lautasen ja yhden korun josta on nyt kuva. Tästä riipuksesta ei *ihan* tullut sellaista kuin ajatuksissa oli mielessä, ja nyt en tiedä lainkaan mitä tällä tehdä.

Lasinsulatushämähäkkiriipus

Riipuksessa on käytetty "dichroic paper"ia, eli paperista on kuvioleikkurilla leikattu hämähäkkejä, jotka on sulatettu kahden lasin väliin. Ei siinä mitään, mutta alkujaan kuvittelin että hämpeistä olisi tullut monivärisiä. Ankaran surffauksen jälkeen selvisi, että ostamastani paperista olisi pitänyt tulla *kuparin* värisiä hämyreitä. Nää mun hämpit on kuitenkin hyvin patinoituneita kupareita eli lähinnä vihreitä... No, ennen kurssia tuli jo keksittyä että siellähän saa näppärästi tehtyä tän vuoden joululahjat, joten etukäteispahoittelut jo nyt jos hämppi jostain paketista parin kuukauden päästä löytyy ;-D

Viikonloppuna tuli myös haettua vanha perheenjäsen takaisin kotiin, eli pikkuinen  (8-9-v) viljakäärme Waagner palasi mulle kolmen vuoden jälkeen äitin luota, jossa sen piti olla hoidossa  *khröm* vuoden verran ;-D

Waagner tahtoo lisää safkaa

Alkujaan pikkuiseksi jäänyt Waagener tosin koki saman kohtalon äitin luona kuin mun kasvinikin, eli viihtyi paremmin kuin koskaan ja onnistui kasvamaan siellä mittaa :-o Nykyjään Waagner on jo potra poika, ja tapailisi mielellään puutteessa olevia viljakäärmeneitoja.... ;-)

Paholaismuseo

Tuli käytyä halpalentoyhtiön viikonloppureissulla Kaunasissakin. Siis Liettuassa. Ilma oli kylmähkö ja hotelli vielä kylmempi kun siellä ei ollut vielä lämmitystä päällä. Itse asiassa ainoa lämmin paikka huoneessa oli kylppärin pyyhekuivain :-D. Onneksi sentään peitto oli paksu...

Jo kesälomareissulla piti käydä paholaismuseossa mutta kun silloin ei ollut karttaa eikä navigaattori tunnistanut koko kaupunkia eikä kyllä tiedetty osoitettakaan niin löytymättähän se jäi. Myöhemmin sitten huomattiin että vain 50 m päästä siitä silloin ohi ajettiin, tosin väärää katua pitkin :-D

Tällä kertaa museo löytyi helposti, ja hotelliltakin oli vain 700 m matka sinne. Sisäänpääsy oli halpa ja  valokuvausmaksu kallis mutta pitihän ne molemmat maksaa. Kuvat nyt on aika taiteellista tasoa kun pokkarilla oltiin liikenteessä kun etukäteen kuvittelin ettei siellä olisi saanut lainkaan kuvata.

Viinapiru näkyy olevan tunnettu muidenkin kansojen keskuudessa

Tosta vasemmanpuoleisesta saisi kivan tuhkakupin vaikken ees polta...

Avokki patsastelee patsaita

Aatu ja Jooseppi

Yksityiskohta edellisestä

Mäkin haluaisin tällaisen pöydän

Yksi taidokkaimmista puuveistoksista

Avokin lempipahis

Mä ja Mefisto

Luihu patsas oli vaikea kuvattava

Museo ottaa vastaan myös lahjoituksia. Eipä siellä vielä näkynyt Porin pirua, vink vink mikäli joku sinne ensi vuonna eksyy ;-)

Rippilahja

Avokin kummityttö pääsi ripille heinäkuussa, ja ristihän piti lahjaksi hankkia. Avokilla oli ristille tarkat speksit: sen piti olla ainakin kahdesta eri kullasta ja kivellinen, vähän erikoisempi eikä mikään levystä leikatun näköinen. Sanoi kyllä tunnistavansa "sen oikean" kun se vaan eteen sattuu. Kaikki Tampereen kultasepänliikkeet tulikin sitten kierrettyä, turhaan. Lopulta sitten jotain kirjaston kirjaa (oliskohan ollut Stephen O'Keeffen?) selaillessa tuli mieleen, että nätin ristinhän voi tehdä itsekin suht helposti. Avokki halusi periaatteidensa mukaan tehdä itse *kaiken* alusta loppuun vaikkei ole ikinä aiemmin koruja tehnytkään... Se siis takoi ja juotti ristin itse, mä koitin vieressä sanoa mitä pitää tehdä ja olla sen oloinen kuin muka tietäisin enemmän ja olisin tosi pro.

Ja pitäähän sitä ristillä ketjukin olla. Ketjumalliksi valittiin Jens Pind jota usein piinaksi kutsutaan. Ketjua varten avokki sahasi omakätisesti kaikki tarvittavat lenkit, aika näppärästi se sujui vaikka se pentele vaihtoi sahanteriä terävämpiin huomattavasti tiuhemmin kuin mitä mä olisin vaihtanut :-D Koskapa aloituspaloja ei ole tullut harrastettua, jouduin etsimään ketjun punontaa varten taas kerran netistä ohjeen. Yllätyksekseni ja ylpeydeksini avokki sai jo toisella yrittämällä ketjun lähtemään oikein :-o Harvinaisen piinaton oli siis sen teko. Ja koskapa nälkä kasvaa syödessä, niin avokki päätti tehdä samaan settiin vielä ranneketjunkin. Ja tarvitseehan korut nyt myös arvoisensa rasian. Onneksi aika loppui kesken, ties mitä peilipöytiä korulippaille se muuten olisi alkanut väsäämään :'-D

Valmis korusetti patinoituna ja valmiina luovutukseen.

Rasian suunnittelua

Tämän mukaan pitäisi sitten jyrsiä

Valmis rasia, kansi on saarnia ja pohja merbauta

Korut sopi rasiaan niin kuin se olisi niille tehty. Mitä se tietty olikin ;-)

Myös suljinsalpa oli hopeaa ja avokin työtä....

... kuten myös sarana ja itsetaotut naulat