Rakennuslupa ja vanhan talon purku

Talotoimittajan valinnan jälkeen jatkettiin pohjakuvan hieromista, sekä sitä, missä valmiusasteessa halusimme talon. Terassia ei lasketa asuinneliöihin, joten sen syvyyden suurentaminen kahdesta puolesta kolmeen metriin oli kivutonta. Aivan viimeisenä muutoksena Juha halusi vielä 20 cm eteisen kohdalle taloon pituutta. Tämä lopullinen 5 neliön lisäys aiheutti sen, että rakennusoikeutta jäi käyttämättä ruhtinaalliset yksi (1) neliö.

Rakennuslupaan tarvittavien papereiden täyttäminen ja saaminen oli aika kivutonta. Hankalinta oli saada energiatodistus, sillä laskelman tekijälle ei jostain syystä ollut kerrottu meidän lämmitysjärjestelmää (eli aiemminkin käytössä olleet puukattila ja tasokeräimet ulkorakennuksessa yhdistettynä asuinrakennukseen lämpökanaalilla), vaan hän luuli että meillä olisi talossa pelkkä sähkölämmitys. Onneksi asia selvisi yhdellä puhelinsoitolla, ja talomme energialaskelmat muuttuivat E:stä B:hen. Vesi-ilmalämpöpumppua (VILP) tosin Juha jossain vaiheessa harkitsi, mutta totesimme sen tarpeettomaksi. Poistoilmalämpöpumppu puolestaan olisi kaivannut seurakseen takan, jotta siitä olisi saanut tarpeeksi hyötyä. Maalämpö karsiutui aikoinaan hinnan takia, eivätkä vanhat lämmitysmuodot olisi sopineet sen rinnalle. 

Rakennusluvan yhteydessä haimme myös purkulupaa vanhalle talolle. Olimme varautuneet siihen, että saisimme luvat vasta kaupungin kesälomien jälkeen. Erittäin positiivinen yllätys oli, että kesäkuun viimeisenä maanantaina aamuvarhain jättämämme hakemus käsiteltiin ripeästi, ja saimme luvat jo keskiviikkona :-D Purkuhommat voitiin siis aloittaa...

Tai pitihän sitä nyt ensin muuttaa. Juha oli etukäteen miettinyt, että kyllähän me nyt viikossa kamamme pakataan laatikoihin ja sitten pari viikkoa menee purkamiseen. Siis meidän omatoimiseen purkamiseen, sillä mitä enemmän tekee itse sitä enemmän säästää. No joo, vähän oli turhan optimistisia nämä laskelmat :-D Taisi mennä elokuun puolelle, ennen kuin pääsimme kunnolla sisätiloja purkamaan, ja viimeisiä kamoja talosta taisimme viedä vielä edellisenä iltana ennen kaivinkoneen tuloa tontille...

Suurinpiirtein tähän kuntoon talo jäi odottamaan kaivinkonetta

Talosta pyrimme poistamaan kaiken aineksen mikä ei ollut puuta (eli villat, sähköjohdot, vesiputket, viemärit yms). Kattopellitkin piti ottaa talteen, mutta ne olivat niin tiukassa, että niiden ehjinä irrottaminen olisi vienyt liikaa aikaa. Suurimmasta osasta ikkunoita pääsimme eroon, muutenhan ne olisivat olleet maksullista jätettä. Pönttöuunejakin koitettiin tarjota halukkaille, mutta kaikkien kiinnostuneiden innostus lopahti siinä vaiheessa, kun kuulivat, että ne pitäisi itse purkaa.

Olisihan tuonne vielä jäänyt käyttökelpoista puuta ja panelia, mutta meiltä yksinkertaisesti loppui varastointipaikat ja aika.

Lopullisen purkutyön suoritti JMK eli Jämsän metalli ja kuljetus Oy. Meidän tehtäväksi jäi lähinnä styroksipalojen keräily jätesäkkeihin. JMK:n Juha Tyryn hinta-arvio osui kohdalleen ja työ sujui mallikkaasti ja ammattitaidolla heidän konekuskiltaan. Kuljettaja myös lajitteli jätteet, jolloin tuotteiden kierrätys hoidettiin oikeaoppisesti.

Talon alkuperäinen väri alkaa paljastumaan

Viimeisimpänä pystyssä olivat piippu ja pönttöuunit

Lopulta syyskuussa - noin 2,5 kk rakennusluvan saamisesta - meillä oli pihassa monttu, johon alettiin odottamaan täyttötöitä.